sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Lokakuun salaatti

Lumi yllätti tulollaan! Vaikka sitä tiesi sen tulevaksi..pian.
Pimeisiin iltoihin oli jo tottunut ja kynttilöitä oli polteltu heti hämärän tultua.
Nyt sitten ulkona häikäisee auringon kanssa putipuhdas, valkoinen lumi.

Keittiössäkin on toisenlainen inspis päällä kun saa valosta vitamiinia. Tuntuu että aivosolukotkin työskentelee paremmin, sillä meinasi olla jo sellainen fiilis, että kehtaako tuota ruokaa edes tehdä. Kuittailin voileivillä.. HEP: meinaako valmisruokiin kaatua budjetti? Kyllä vaan..ja mikä määrä lisäaineita mättää täti?

Kurinpalautus kylmänä suihkuna niskaani kuohuu.
Katsotaanpa kaappiin, mitä OIKEAA ruokaa sieltä irtoaisi.
Ainakin salaattitarpeet mahdollisesti saan aikaseksi.
Tarpeita löytyi nämä:



1 hapahko omena
2 päärynää
n. 100 gr ruusukaalia pakkasesta
2 tomaattia

Jaa, mitä kastikkeeksi?    sitruunamehua, greippimehua, öljyä, suolaa ja paprikaa?
Sekoittelisikohan näistä jotain..
1
Kaivelin monitoimikoneen esille ja raastinterällä raastoin koneessa omenan ja päärynät.
Nostin sitten raasteet pois, vaihdoin viipalointiterän. Suikaloin sillä ruusukaalit ja tomaatit.
2
Sekoittelin kulhossa salaatin ainekset.

 Sitten  kastike.
Sekoittelin kastikeainekset sekaisin siten että sitruunamehua 1 rkl, 1 rkl greippimehua, 3 rkl öljyä, hiven suolaa ja jauhettua paprikaa. Sekoitin hyvin ja kaadoin  valmiin  kastikkeen  sitten salaatin pinnalle.
3
Kyllä tämä hyvästä salaatista kävi, niin hyvästä että edes kuvaa en ehtinyt ottaa.
Perunamuusia, Lokakuun salaattia ja pakkasesta kaiveltu kikhernepihvi..kyllä oli täyttävää.

P.S. LIHATON LOKAKUU JATKUU..

Häikäisevää lumista sunnuntaita toivotellen

Maireanna



perjantai 18. lokakuuta 2013

Kukkaron herraksi!

 Arki on tasapinokävelyä joko kapealla tahi leveällä laudalla.
Tuulesta riippuen on ollut vastatuulta tahi myötätuulta matkan varrella.

 Ikää on karttunut vuosien kuluessa, eikä   oikeastaan  ole ajatellut koko  kulutustaan. Joko kukkarossa on tai ei ole ollut valuuttaa..

Nyt kun aikaa on mietiskellä vaikkapa inhoamiaan numeroita ( koulussa matikka oli reippaasti liian hyvä, peräti 5). En inhonnut mitään muuta ainetta koulussa niin  paljon kuin laskentoa inhosin. Se ei päähän tarttunut vaikka olisin seisonut päälläni! Kyllä kirjoitus ja piirustus taas kiinnosti hyvinkin,.. ei olisi  haitannut  yhtään jos niitä olisi olleet  vaikka kaikki  tunnit. Koko päivän..

Nyt olen huomannut että pikkuhiljaa on hiipinyt sellainen outo ilmiö ajatusmaailmaani..se on ihan vieras sellainen. Kauppaan mennessäni en olekkaan sokean innostunut mainostetuista asioista, vaan ajatus on kääntynyt kukkaronnyörien kiristämiseen entistä tiukemmin. Seis Houkutus!

Aikani ilmiötä mietittyä tulin siihen tulokseen että televisiolla on vaikutuksensa tähän..
Yllätän itseni katsomasta talousohjelmia, Kuningaskuluttajaa, Kukkaron herraksi ja Kirsi ja himoshoppaajat.
Varsinkin Kukkaron herraksi on todella valaiseva, asiallinen.

No en onneksi ole niin hölläkätinen että elämä olisi mennyt luottokelvottomaksi, mutta ne lillukanvarvut kiinnostavat. Ne ihan pienet ostokset, joita teen.  Suuret hankinnat teen vain yksi kerrallaan ja kun se on maksettu, sitten vasta seuraava hankinta. Nyt makselen umpipuusta tehtyä sänkyä. Jonossa olisi jo pari muutakin tarvetta, mutta ne saa odottaa..

Mutta vielä tästä lillukanvarvuista.
Innostuin tekemään taulukkolaskentaan oman talouspruuwin. Kirjasin sinne tulot, vakiomenot ja ne muut.
Mutta eipä se minulle vielä riittänyt. Oli otettava ruutuvihko käyttöön. Pari ehdotelmaa tein ennenkuin tuli sopiva malli. Nyt on sitten malli se, että kauppakuitti piikkiin ja kun ehdin, niin kirjaan vihkoon ostokset yksilöityinä. On muuten vaikeaa kirjoittaa joka ostos ylös hintoineen..  Jo siinä miettii, oliko tuo viisas ostos,
saako tuosta ruokaa moneksi päiväksi, onko turha ostos? Ja vaikka kauppa on nurkan takana, niin olen päättänyt käydä kaupassa vain kaksi kertaa viikossa..  Jos jokin loppuu,  niin se loppuu, uutta ei tule ennen seuraavaa  kauppareissupäivää.

Tarvisisin sen toppatakin, mutta katsotaan nyt mistä se löytyisi. Ehdin miettiä vaatimuksia sille, ja onhan minulla lyhyt toppari..mutta tarvitsen pitemmän, polviin asti olevan..
Turkki on,  vielä komerossa.. ja odottelee niitä kylmimpiä ilmoja. Sekin on ostettu  viisaasti alennusmyyntiaikaan toissa talvena.
 ( Hih..ilettää  kulkea siinä. Antaa valheellisen kuvan minusta )

Lehdet ovat heikkouteni. Olleet aina. Sanoin Facebookissa että minulle on luvassa vieroitusoireita.
Minulle tuli MONTA kuvalehteä. En edes ilkeä sanoa montako! Lopetin ne kaikki, paitsi sanomalehti saa tulla. Arvatkaa vaan kun maksetut tilausjaksot päättyy, niin vieroitusoireita tulee, varmasti! IHAN KAMALAA.. Mutta se raha mikä lehtiin meni, säästyy nyt pitkä penni...

Tulipas piitkä postaus säästämisestä, mutta innostus on ainakin kympin arvoinen vai mitä?
Sillä oikeasti minun ei tarvitsisi tätä senttien kyttäystä tehdä, mutta se MIELENKIINTO hintoihin ja kulutukseen tekee tästä positiivisen asian. Joutavalla jotakin sanoi isä aikoinaan..


Näissä ajatuksissa
tänään..

Maireanna


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kikhernepihvit


Lupasin kokeilla kikhernettä pihviin ja pari kokeilua teinkin. Ensimmäinen satsi onnistui mielestäni hyvin, mutta toinen meni kyllä kakkosluokkaan, laitoin liian paljon porkkanaa ja siitähän tuli melkein porkkanalaatikkoa. Tuli liian löysää  taikinaa, ja pihvihän ei meinannut pysyä koossa.  Kuten sanoin, kokeilin uutena juttuna tätä lajia.  Niinpä opin, että taikina pitää olla sopivan  kiinteää  että siitä voi pyöritellä joko litteitä pihvejä, kuten kuvassa, tai sitten voi tehdä  nättejä, pieniä pyöreitä pullia.

Tässäpä minun versioni reseptiin KIKHERNEPIHVIT:
500 g kikherneitä ( purkki)
2 rkl öljyä
1 sipuli
2 tl jauhettua jeeraa
1  keitetty peruna 
1 keitetty porkkana
1 valkosipulin kynsi
½ tl hunajaa
½ tl suolaa
1 kananmuna
½ tl rouhittua pippurisekoitusta
3-4 salvian lehteä
3 rkl sileälehtistä persiljaa
½ dl vehnäjauhoja
1 rkl sitruunanmehua

Voita ja öljyä paistamiseen.

1
Keitin perunoita ja porkkanoita  muutenkin  tuleviin ruokiin reilummin  ja siten  sain tarvittavan  perunan ja porkkanan tähän pihvitaikinaa varten.
Kuullottelin  sipulin pehmeäksi valkosipulin kanssa. ja laitoin sipulien sekaan tilkan hunajaa.
Se tekee niille aina hyvää.. 
Sitten monitoimikone esille, ja laitoin  huuhdellut  ja valutetut kikherneet  koneen kulhoon,
ja pyöräytin  niitä hetken koneessa rikki.
Lisäsin   sekaan paloina  perunan ja porkkanan, sitten  loput muut aineet, 
 sitten  muutaman sekunnin  annoin koneen laulaa.
2
Lopuksi lisäsin munan, ja sotkin  taikinan tasaiseksi.
3
Sitten vain paistamaan.


Kokeilusta sen verran, 
että ihan hyviä kasvispihvejä näistä tuli,
mutta  jotain jäin kaipaamaan..
en vaan tiedä mitä?
¤
Tänään olikin melkoinen syyssiivoustuuliainen ulkona,
lähti viimeisetkin lehdet puista.
Tuleeko ensi viikolla jo lunta?
Ainakin Pekka Pouta sellaista lupaili..

On kaiveltava kaappien
kätköistä
ne lämpimät vaattet esille!
Ei auta. Talvi tulee..

Terveisin

Maireanna


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kokeilija kokkaa..

 Syksy  tulee..ulos
 ..ja sisälle! Ihania värejä..
¤
 Löysin  muuten kirpparilta tämän pöytäliinan kahdella eurolla.
Sanoisinpa että oli syksyn paras löytö.

 Kun nuoriso ei tullut syömään, ja nälkä kurni vatsaa, mietin, mitähän tekisi. Nopeasti?
Pakkasessa oli kalaa. Otin sen sulamaan ajoissa tietenkin, ja sillä aikaa kun katsoin Leffalta
Punaisen lokakuun metsästystä ( hui miten jännä) mietin miten sen kalan valmistaisin? No se suli elokuvan aikana sopivasti ja paistoin hiukan ulkopintoja kiinni, kaadoin kalalle sovellettua  ruokakermaa, mausteita( kalamaustetta) ja tilliä tietysti. Minä harrastan isona pakkauksena myytävää kuivattua tilliä. Sillä tavoin tilli on aina käyttövalmista eikä mene hukkaan nuupahtanutta tilliä.
Kaivoin kaapista purkin kokeilumielessä hankkimaani  vihrää papua suolavedessä. En aikaisemmin ole moista ostanut, jostain syystä en purkkiin sullottuja ruokatarpeita harrasta. Paitsi ananas..sitä on aina purkki kaapissa. Kaadoin suolaveden pavuista ja sitten kippasin ne  kalapalojen ja kerman sekaan.

Annoin vähänaikaa muhia ja sitten se olikin valmista lautaselle.

 Tässä tulos. Ja tuo viinipullo? Miksi se tuossa on?  No otin lasillisen ja yök!
Ja miksiköhän otin punaviiniä,..ihan ajattelematta otin.
Siksiköhän se leikkasi makunystyrät ihan vihakantaan.
Niin, ja jos olisin ottanut vettä,
se olisi ollut makunautinto,
tuo ateria.
¤ ¤
0


Olen miettinyt että miksi se on niin vastenmielistä maistaa, saati juoda lasillinen?
En vaan tiedä. Ruokaohjelmissa katson mielenkiinnolla miten jokin viini sopii jonkin ruuan kanssa,ja se näyttää silloin ihan Ok:lta. Niin varmaan on.
 Mutta. Se iso mutta.
Oma suu ei vaan tykkää siitä ja sitä on vaan uskottava. Vesilasi? No sehän on ihan tyhmännäköinen ruuan kanssa, mutta se maku! Se ei sekoita makunystyröitä. Voi nauttia itse ruuan mausta.
Kyllä minä ostan viinejä, mutta vain ruuanlaittoon. Arsenaali ei ole iso, mutta ruuanvalmistukseen  ihan riittävä. Vai mitä? Valkkaria kalalle ja kanalle, punaista vahvemmille ruuille? Punkku tahtoo mennä jo etikaksi kun lihaa ostan tosi harvoin.

..kuten näkyy..
pieni  on valikoima
Annan tuvan viineissä :-)


 Syksy  siis värittää..
.. värit oikein räiskyvät.  Silmä lepää näissä väreissä.
¤
Olisikohan nyt aika ottaa ne kuuluisat nokoset, ja sitten voisinkin lähteä vähän taivaltamaan
vaikka kamera kaulassa.  Saisi syksykuvia arkistoon,  ennenkuin tuuli puhaltaa ne värit maahan.
¤
Oikein mukavaa viikon alkua jokaikiselle
toivottaa

Maireanna

tiistai 1. lokakuuta 2013

Unelmaa?


Ainakin ollaan suhtkoht terveenä, mitään huolestuttavaa eivät kokeet näyttäneet.  Se ei  ole  siis unelmaa..  Hyvä se. Ainoa miikka tuli...no, arvaahan sen, painosta! Pitäis kiduttaa itseään kaikkien herkkujen edessä ja helppohan se on sanoa..mutta  itse toteutus on kaatunut niin sata kertaa että usko ihmeeseen on mennyt.  Viikko menee raameissa,  mutta sitten alkaa lipsua. Ei se siitä ole kiinni, nimittäin jääkaapista. Päinvastoin Gillian! Kun siellä on  vaan sitä terveellistä.. Mutta. Kurkku ei maistu, tomaatitkaan ei,  ja salaattikin nahistuu. Annoksetkin ovat, OIKEESTI, pieniä. Mikä sitten mättää..
Liikkumista on lisätty?  Joo on.
 ( Mutta uimaan en lähde, en vaikka uimahalli  tuossa kadun toisella puolella vilkuttaa. Minä en vaan tykkää sokeana liukastella siellä  :.+0

Se siitä laihduttamisesta. Älkää unta ja unelmaa nähkö.

 Tästä  reseptistä  sanon vaan  senverran, että kyllä Kukkosen leipomo osasi Unelmatortut tehdä. Unelmat tuli todeksi , sillä  kääretortut olivat  maankuuluja siinä kuin Heikkisen kalakukotkin,  herkkuja kumpikin.  Nyt ei  valitettavasti enää ole Kukkosen leipomoakaan. Vanha rakennus väistyi uuden tieltä ja leipuriveljekset jäivät ansaitulle eläkepäivilleen.

Varapäre.
¤
Tällaisia ajatuksia pulpahteli tänään,
aika tylsää tekstiä, siksi Unelmatortun  resepti  pääsi tähän kevennykseksi.

Ensikerralla on varmaan niiden kikhernepihvien vuoro.
( Oliko ne terveellisiä  ;+)

Iloista tiistaita

Maireanna