Tammikuu jo ?

Eletään Tammikuun puolta, kurkotellaan puoltaväliä peräti.
 Vaihtunut on vuosikymmenkin

2020..

 Helppo muistaa.  Kaksikymmentä vuotta tätä vuosituhatta  eletty jo.

Maailmalla eletään ehkä kaikkien aikojen  levottominta aikaa, se huolettaa. Huolettaa myös kotimaakin, sekin liikehtii, - somessa on kielenkäyttö raaistunut ikävästi. Ei ole kiva.
Jospa omalta osaltamme koetaisimme hillitä kielenkäyttöä vaikka kuinka tuntuisi sanoa että eihän se niin mene vaan näiin.. ja voimasanoja päälle. Eihän ?
Itse olen herkkis kaikelle rumalle ja koetan välttyä esim sotaa käsittelevistä documenteistakin, tulee paha olo. Mutta välttyä on vaikea, tv, lehdet, - kaikkialla toitotetaan mitä misssäkin tapahtuu .


Lunta, sitä kaivattaisiin.

 Maa on musta, on pimeää. Parvekkeilla palaa jouluvalot, ne ovat muuttuneet tunnelmavaloiksi.  En ole niitä pois ottanut minäkään.

Kuu luo  kalpeaa valoaan yön sinisellä taivaalla. Telkusta pauhaa hiihtokisoja...

Tuntuu kaikinpuolin Tammikuulle.

 Toivotan jokaiselle leppoisaa tammikuuta, jospa sitä luntakin saataisiin jonakin päivänä....
Sitä odottaen  Kyllä se kevät sieltä tulee.. kukkokin alkaa loikkia kesää kohti pitemmin askelin.

Maireanna.

Karjalanpaistia ja punasipulihöystöä.

Eilen tuntui jo ihan keväälle ! Tintit viserteli kevätlauluja, räysttäiltä tipahteli vettä ( ei sentään lunta)
Kauppareissulla vetokärri kiemurteli sohjossa ohuen lumen peittävällä kadulla. Kun kauppa on ihan lähellä niin matka ei pahemmin rasita, vaan on pientä jumppaa vaan.

Se on sellaista tämä ikäihmisen arki. Vähästäkin osaa tulla kipeäksi jos ei varo.

Ruokaa pitäisi taas keksiä tehdä? Se kun on niin kummaa että oma tekemä on parasta, aina.
Nyt vaivaa punasipulihöystö? Miten se tehtiinkään ?

Minulla oli kuivakaapissa punasipuleita, ja ne olivat jo sellaisia yli ikäisiä jos en tee niistä jotain  ihan heti. Etsinkin ohjetta jonkunaikaa vaikka suuhan se sanoi mitä höystö sisälsi ! Olis vaan pitänyt taas siihen luottaa !

Eihän siihen paljoa aineita tarvitse, riippuu sipulimäärästäkin. Tässä viitteitä tarpeista:

PUNASIPULIHÖYSTÖ

600 gr punasipuleita

1 dl vettä

1dl etikkaa

1dl sokeria

¤

Viipaloi punasipuli renkaiksi. Mittaa kattilaan vesi, etikka ja sokeri. Anna kiehahtaa. Lisää viipaloidut sipulit ja keitä noin 15 minuuttia.  ( Eli kunnes sipulit ovat notkistuneet...  Anna jäähtyä ja purkita sitten haaleana.

Lieneekö joku puutos kun etikaiset ruuat nyt maistuu? Esim Etikkapunajuuret ! Nam.

Huomiseksi aion kuitenkin laittaa uuniin kunnon karjalanpaistin.  Siitä sitten ensikerralla lisää...

Kävin eilen kaupungilla, haistelemassa kevättalven tuoksuja ja makuja.

 ..Käsi hiukan vapisee,... no se on sitä maallista !

Piirakka oli niiin hyvää !

 Torinäkymää oli mukava seurailla...

vähän oli ihmisiä liikkeellä.

Kyllä. Kyllä kevätesikko tietää.

Kevät on tulossa.

Jossakin,

mutta tulossa. 

¤

Terveisin

Maireanna

Onpa harmia monenmoista...

Kuuntelen tv:tä,  kiukku sisällä kohisee...Vääryys kukoistaa siellä missä  sitä ei pitäisi nähdä, vaan  lempeää kodinomaista hyvää , ansaittua huolenpitoa vanhuksista. Huokailen ja huokailen. Sitäkö on tämänhetken palvelutalojen sisäinen elämä? Rahastusta joka askeleesta? Ihan, sanonko mistä kotoisin kaikki!

Onneksi olen terve, ainakin mielestäni. Asun kotona. Päätän itse asioistani.
Onneksi.

 Mielipuuhia löytyy, luen, ( vaikka silmät vähän jo temppuilevat ) luen siksi vain lehtiä nykyään.  Kirjojakin luen välillä kyllä kuitenkin. Oma olo on tärkeä, välillä päätän olla tekemättä mitään, tai joskus oikein innostun, kuten yllä oleva kuva kertoo... tahtoi lettuja ! Ja niitähän tein.

 Muistatteko nämä? Kortteina, tai ihan livenä oikeasti? Minä muistan nämä. Oli se aika entinen..

 Joulupukki toi minulle tällaisen mekon, taattua Nanson mallistoa. On kuin tehty meikäläisen kroppamuottiin.

 On sivutaskut ja helmakin on hyvän mallinen, sivuissa kivat halkiot. Tykkään mekosta ihan hirveästi.

Nyt kannattaa tehdä jäälyhtyjä sillä jos

sää jatkuu tällaisena arktisena talvena,

lyhty säilyy kevääseen !

Nähdään taas pian.

Maireanna

Kynttilänpäivää ja pieniä asioita

No nyt tuntuu, nimittäin talven tulo pakkasineen.  Tuskin tarkenen partsilla käväistä. Viluitikka kun olen ! Kauniilta näyttää, no kun sisältä katsoo lämpimästä...
Se on yksi hyvä juttu että aurinkoa näkee jo melkein päivittäin, alkaa mielikin piristyä, valoa on kaivannut.... hoo...kauan kauan . Oliko viime kesää ollenkaan? Eipä tainnut olla yhtään OIKEAA KESÄPÄIVÄÄ ?
Mutta, iloitaan tästä päivästä.

 Tee on parasta näin kylmällä.  Olen alkanut harrastaa kahvin sijasta teetä, eikä mitään mustaa tai vihreää teetä vaikka niitä niin suositellaankin. Minua ne alkaa vaan närästää. Maustetut teet ovat suosikkini. Jo tuoksu hurmaa, mielikuvitus saa siivet.

Einkä tarvitse siihen kylkeen välttämättä mitään  pullaa tai leivosta. Poikkeustilanteita kyllä sattuu...
Arabian KoKo kuppi on teen juontiin omiaan. Ja se sointuu vanhaan kahvilautaseenikin hienosti.

Lautassarja on vuodelta 1960... sain häälahjaksi näitä koko kaluston. Lienee jotain vientisarjaa koska ei ole tullut vastaan samanlaisia ? Arvelen nimeksi jotain .. Sinivuokkoa?

 Niin, tänään on allakan mukaan Kynttilänpäivä. Kylmää kynttilänä. Olisiko, tai toiveena olisi, lämmin kesä! Juuri radiossa sanottiin että Utsjoella oli viime yönä 37 astetta pakkasta. Se jo tuntuu..

 Tässä yksi pieni ilo, tytär laittoi keittiön keskilaattojen päälle tällaiset marmoria kuvaavat tarrapalat.
Kyllä se kieli keskellä suuta leikkasi ja päällysti laatat.

 Piristi kummasti pimeää keittiönurkkaa. Ja toinen pieni ilo on tuo vasemmalla oleva " kahvikeskus " Se on sitä KonMari ideaa.. kaikki käsillä helposti.

 Tästä ei ilahtunut kukaan...

meidän ja lintujen kuuset

kaatoi  metsäkonen muristen.

Toisaalta, on siitä jotain iloakin,

talo on nyt valoisampi.

Ja linnut ja oravat siirtyi

kauempana olevaan metsään.

Nyt on aika

siirtyä keittiön puolelle,

vatsa urahtelee ruokaa !

Palaan taas!

Maireanna

Tammikuisia päiviä.. ihan normipäiviä.

Aamulla tietoisuus herää ulkoa tulevaan ääneen.  Huoltomies siellä hakkaa jäätikköä ulko ovien edestä ja heittää lopuksi hiekkaa kourallisen. Kohta kiinteistöhuollon auto piippaa peruuttaessaan jätekatoksen eteen. Eikä aikaakaan kun  kuulee kuinka  kippailee täysiä jätevaunuja auton kitaan.
Raottelen silmiäni, paljonko kello on ?  Vähän yli seitsemän.  Ihan normiaika,  huoltomiesten työaikaa jo. Vesi tippuu räystäästä.
Hiippailen vessaan , hammasharja suupielessä  palaan keittiöön, mittaan kahvin keittimeen ja hipsuttelen siinä sivussa hakemaan lehden. Viimeiset rapsutukset ikenien juuriin ja krluul, se puoli hoidettu. Mitä jääkaappi tarjoaa dieettiläiselle?  Sitruunavettä, smoothieta ja .... mitä muuta?
Eikö muuta?  Se on ryhdyttävä kaurapuuron keittoon, muu ei auta. Piankos se valmistuu...

 Jo kotvan päästä puurokin on lautasella ja oikeaa voita sydänsilmäksi.

 Viimeiset mansikat on pakkasesta taipuneet banaaninpuolikkaan kera smoothieksi edellisenä iltana.

 Jälkkärinä maitokahvi ja uutiset.

Ihan normi tammikuinen päivä.

Nähdään taas.

Maireanna.

Loskakeliä ja dieetin alkumetrejä...

Niinpä se uusi vuosi vaihtui rakettien räiskeessä.  Rauhallisissa merkeissä vietin, eikä pauke häirinnyt yöuntakaan. Lunta ainakin satoi reippaasti, mutta nyt sataa vettä ! Lumihanget hupenee mitä saatiin.

 ... jäljet paljastaa...

 Luistimet ovat hylättyinä varastossa. Miten luistelee kun jäätä ei ole kuin tekojäätä ?

 Sumuista aamua metsän rajassa...

 Kevytsiivousta pyhien jälkeen.
Varsinainen siivous on 12. päivä. Silloin rynnistää siivouspartio huoneitteni kimppuun. Kyllä se helpottaa kummasti kun ei tarvitse äheltää... siivous on monitahoista liikettä joihin minä en enää kykene.
Samaan aikaan voin lähteä vaikka hitaalle sauvakävelylle, polvet sanelee millä vauhdilla. Kun kuulee noita somen kommentteja, joillakin menee polvileikkaus kuin ohimennen ? Minulla ne varmaa ovat sitten epäonnistuneet, koska meni monta vuotta toipuessa ja nyt kun ne ovat jo kuluneet, on kivutkin palanneet ?
Olisihan se ihanaa jos ei kävelykalusto olisi näin vaativaa. Rajoittaa, rajoittaa.

 Suojakeliä näyttää, sehän pitäisi olla Maaliskuussa nämä pitkät puikot ?

Tammikuu ! Sehän tietää sitä, että dieetti on kova sana. Niinpä minäkin jo kolmatta päivää katson minkä kokoinen annos on jonka syön ? Etsin ruokatarpeita enemmän HeVi osastolta kaupassa.
Alkaa se tuntua jo ! Nestettä poistuu, vessareissut on lisääntyneet... :-)
Yksi piirre tämänkertaisessa dieetissäni on. En nouse vaa `an päälle, vaan vaatteet ja oma olo saa kertoa, edistynkö ? Tämä on minulle kokeilu, katsotaan onnistunko?

Niinpä näissä merkeissä palataan seuraavalla kerralla.

T:  Maireanna

Heleätä Helmikuuta ystävät!

 Aika juoksee vinhaa vauhtia, vastahan päästiin loputtomista pyhistä Loppiaiseen? Alkoi muka kituviikot. Oikeastaan ne viikot voisi nimittää flunssaviikoiksi. Tuntui ihan sille, että kaikki oivat flunssan kourissa enemmän tai vähemmän.

Kun lunta ( ei ainakaan näillä Kuopion korkeuksilla ) pahemmin sadellut, niin oli ankeaa pimeää ja NIIN tylsää että! Liukasta kaduilla näin lähiössä jossa hiekoitusaste lienee kakkosluokkaa, ei kiire.

Liukastelemaan en tietenkään lähtenyt, joten pitkällinen sisällä olo alkoi jo maistua puulle.

 Olen hidastunut lukemisen suhteen, joten lainausaste on nyt matala. Lehtiä vilkuilen mieluummin, mutta viikkolehdetkin jää huonolle lukemiselle? Höh! Kun olen ollut ikäni kova viikkolehtien kuluttaja. Tilaaminen ei aina riittänyt, piti ostaa irtonumeroitakin...

Yhden jutun olen nyt huomioinut... Kännykkä, se on kaiken hidastelun takana.

Siinä kun on monta hyvää ominaisuutta, - pieni, - aina ( melkein ) käden ulottuvilla, - sisältää ne kaikki sovellukset mitä tarvitsen, -netti, -siellä facebookista-bussiaikatauluun!
Vaikka ne ovatkin apusovelluksia, suurin aikavaras on Facebook!

No ei se mitään, pitäähän minullakin jokin pahe olla.

Ja kun uusi harrastukseni ( konmaritus) etenee niin  puhelimennäpräystäkin varmaan " maritan" eli vähennän tiettyjä asioita. Saa nähdä! Tuo marittaminen on kyllä mainio villitys. Liian tavaran poisto, jäljelle jättää vain sellaisia jotka tuottaa iloa. Olen vasta menossa liinavaateosastolla.. nyt pyykin viikkaaminenkin on kivaa, komero ei pursu epämääräisiä vaatenyyttejä, mitään ei kuitenkaan löydä? Nyt löytää... ja..

... nyt on helppo siivota,

on mieli keveä,

tietää kevään tuloa!

 Kukat antaa Iloa...

Ja leipomistakin innostun taas sillointällöin harrastamaan.

Olen tietoisesti vältellyt ruuanlaittoa ja makeitten leipomista,

sillä painon jos sasi edes pysymään näissä lukemissa, niin hyvä,

nousta ei saa! 

Suu sanoisi: tahtoo hyvääää, äää!

Vaan ei, sormi heristää :-)

¤

Ensikerran aion kertoa lisää marituksen edistymisestä ja otan kuvia mukaan... sitten totuus paljastuu. Mukavaa torstaipäivää ja heleää helmikuuta 2017 !

Maireanna

Unikeon hämäriä huomioita..Konmarista!

Päivä alkaa verkkaisesti, yöeläjät piti talon virkeystasoa yllä,... vaikka olisi pitänyt nukkua kuten yöllä on tapana. Heräsin johonkin aikaan, ( olin siis sittenkin päässyt uneen ) omaan painajaisuneen! Hätä siinä unessa taisi olla päälimmäinen asia?  Niinpä aamuherätys kellon soidessa tuntuu aika karmaisevalta. Olin tälle päivälle suunnitellut yhtä ja toista mutta saa jäädä.  Peitto tuntuu kuin lämpimälle pesälle. Vedän kerälle itseni jäykkyyttä ja pistän kellon hiljaiseksi. Tämä karhu herää sitten kun herää

Pakko herätä. Hamuilen tuolilta villasukat ja aamutakin, Tassuttelen keittiöön. Hrrh miten kylmää! Kahvinkeitin saa sisältöä ja alkaa rupsuttaa aromia joka viileässä ilmassa kiemurtelee uniseen nenääni, - Herätys, Unikeko!

Kun siinä hörppii mustaa kofeiinia tihkuvaa nektaria, alkaa huomio ympäristöön heräillä. Päivän lehti sai odottaa, mutta facebook piti tarkistaa. Siltähän ei voi välttyä. Astianpesukonen odotti purkamista ja uuden lataamista, Imurointi odotti, kauppareissu... niitä arjen pikku töitä joita me kaikki teemme päivittäin.

Taitaa kulua tämäpäivä kotikolon raivauksessa, vaikka eihän yksi ihminen osaa sotkea? Voivoi, kyllä se osaa jos hutilus on.  En minä Hutilus ole ollut koskaan, päinvastoin. Mutta nyt vanhempana olen alkanut joustaa..

Maailmalla supistaan uudesta uskonnosta? Tai uudesta oikeastaan  innostusaallosta, KONMARISTA
Kodin tavaroitten järjestelemisestä, liian hävittämisestä.

 Se on minulle tuttu juttu työelämästä, mutta että ihan kirja! Okei. Olen lukenut opusta nyt lisääntyvän innostuksen vallassa.Kirjan on kirjoittanut japanilainen Marie  Kondo. Kun kirjoittaja on japanilainen niin tottakai aihe on maan tyylin mukaan kaikki on  hyvin minimaalista.
Eihän se meille länsimaalaisillekkaan ole pahitteeksi pitää tavaraa vain vähän ympärillään, vai mitä?
Tässä tavarapaljouden keskellä sitä ei hoksaa ennenkuin joku oikeasti herättää? Vaikka en ihan pahin hamstraaja ole, niin kertynyt on tavaraa, pakko myöntää...

Näitä unikeko mietiskeli tänään..Eiköhän tässä mene päivä jotain kohtaa Marittamalla ? Kyllä vaan.

Lisään vielä muutaman muistelokuvan tästä joulusta, ja niin kävi, että  huomiseen jäi piirakkaohje. Siispä  huomiseen!

Mukavaa alkuviikkoa!

Maireanna