Syyskuuta aloitellaan... 10 vuotta bloggausta!

Kotona on jo ollut pakko etsiä villaista päälle, sillä pattereista sitä lämpöä ei heru ennen marraskuuta. Sellaista se on, vuokralaisena olo. Onneksi on sähköä seinässä, joten oma patteri puskee lämmintä jos tarvitsee.

Viereisen puistoaukion tiilikuviointia. Muuten kiva, mutta nuo penkit pitäisi maalata, ehkä tuo  tiilenpunainen olisi sopiva väri. Sääli vain että nuorisolla tahtoo olla spray mukana ja omat puumerkit pitää jättää !

Lempipenkkini iltapäiväauringossa, puiden varjossa tietenkin...

Meidän talo.

Koristeomenapuissa on omenat jo punaisia.
¤
ONNEA ITSELLENI, olisiko olisiko...

.....Olisiko leivoskahvien paikka!

¤
Tuli  nimittäin täyteen 10 vuotta bloggaajana. On tullut paljon kirjoiteltua 10 vuoden aikana, ja olen oppinut miten blogi kirjoitetaan, oppinut ottamaan kuvia, olen oppinut vaikka mitä, ilman kouluja.
Muutaman  blogin olen jo hävittänytkin avaruuteen, - tämä, ja Sirpaleet olen säilyttänyt.  Niihin kirjoittanut sillointällöin, joskus tiheästikkin. Mutta hengissä ollaan.. Annan tupa, Sirpaleet ja minä!

Kun tulen reissusta, niin katsotaan jospa järkkään pienen juhlan lukijoillekkin.. nyt on vähän kiirus. Pakkaaminen on kesken ja aamulla lähtö.  Moikka!

Maireanna

Uusi alku ?

Eilen illalla tuli Ylen Teemalta klo 21.00 - 22.34 oikea herkku, ohjelma minun mieleen. Vaikka väsytti, niin tapitin katsoa hamaan loppuun asti, vaikka normaalisti olen jo jututtamassa NukkuMattia. Ohjelma oli FOODIES - kulinaristien jet setistä. Tyypit matkustavat ympäri maailmaa etsien ravintoloiden makuelämyksiä, vievät sitten kokemuksensa blogeihinsa.

Hyvänen aika! Minä olen kirjoittanut ruokablogia 7 vuotta, tallentanut ohjeita muistiin. Nyt alkoi tuntua sille, että olenko tullut tien päähän ? Alkoi laiskottaa koko ruoanlaitto, itselleen kun ei viitsisi millään kokata. Kunnes illallinen ohjelma minut herätti! Eihän minun itselleni ole pakko tehdä, vaan kokkejahan on kaupunki täynnä..  Pikkiriikkisen olen tietämättäni tuota kahviloiden antimia kuvannutkin, onhan kamera aina ollut  mukana.

Minun matkustusmahdollisuudet ovat tietenkin rajalliset, autoton kun olen ja ikääkin aika rutkasti. Mutta. Eihän se estä minua tekemästä vaikka omasta kaupungissa olevista kahviloista ja ravintoloista omaa tutkielmaani. Eihän?

Niinpä aloitan työstää ohjelmaani, kartoittaa paikkoja ja soitella varauksista. Olen oikeastaan hyvin, hyvin innostunut tästä jutusta. Mitä herkkuja saankaan lautaselle eteeni ?

Tämä taideteos on ihan omaa tekemää:

- broilerinuijia salaattikastikepeitolla, tomaattilohkoilla ja kurkkuviipaleilla.

Tässä kaalissa silmä lepää.

Hienot värit, maku mieto.

Joten, palaan pian, uusin innoin.

Nähdään!

Maireanna