sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Kokkina keittiössä

Kyllä se on tuo viikkolehtien lukeminen tällaiselle impulsiiviselle lukijalle joskus palkitsevaakin., mutta myös vaarallista.  Juttuja lukee mielellään, kun enimmäkseen  ne ovat kyllä mielenkiintoisia ,  mutta minä jään usein  varsinkin ruokajuttujen lumoihin.  Niiden hyvät kuvat pysäyttää,.. seuraavaksi katson jo  aineksia, miten  pitkä rimpsu  niitä on .. ja onko niitä tällaisessa, yhden hengen eläkeläisen kaapissa valmiina? Jos kriteerit täsmää, niin... minä olen jo tekemässä  ohjetta käytännössä. ..
Niin kävi taas tälläkertaa.  Olin päättänyt tehdä täksi päiväksi, eli sunnuntaiksi, ensin jo muutaman kerran tekemääni Henri Alenin Kylmäsavulohipastaa. Se kun on niin helppo, pussissa on kaikki mitä tarvitsen ruokaa tehdessä... Pastaa !  Siitähän on pakko pitää!  Ja se hetki kun ruoka on jo melkein  valmista, silppuan tuoretilliä pastan päälle?  Se on niin parasta! Nam...

Mutta sitten se kokeilu. Me Naiset lehdessä oli se maaginen resepti jonka otin oitis kokeiluun, ja  tulos : ..sorry vaan Henri, tämä kokeilu oli yliveto!

Sisällön näkee jo lähitarkastelulla että sehän on vanhaa tuttua pyttipannua.  Nimi vaan huijaa, Piperade hienosti Italialaisittain. Kasvispannu, johon lopuksi lisätään munia. Ei sen kummempaa..
Ja ihme ja kumma, ainekset,  oli minulla kaikki kaapissa. Mutta enhän minä tasantarkkaan ohjetta noudata, oikea kokkikin aina soveltaa ja niin minä aina teen. Tässä siis ohje niinkuin minä tein.

Piperade

4 annosta, valmistusaika 40 min.
1 paprikamix ( sisältää punaisen, vihreän, ja keltaisen paprikan )
200 gr kirsikkatomaatteja 
 (  minulla oli muutama kirsikkatomaatti, loput laitoin  tompsuviipaleita )
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl juoksevaa hunajaa ( höh, lorutin enemmän )
1 tl suolaa.
1 pakastepussillinen kasvissuikaleita.

 Entäs miten tämän tein.
1
Puolitin paprikat, poistin siemenet, viipaloin kulhoon odottamaan. Hienonnin sipulit myös odottamaan eri kulhoon. Kuumensin voita pannulla, ja heitin sipulit kuullottumaan noin 10 min,  lisäsin paprikasuikaleet sekaan ja liruttelin hunajaa perään. ( se kun notkistaa paprikan kirpeää makua, saman se tekee  sipulille.)  Lisäsin pakastepussillisen, 200 gr, kasvissuikaleita ja annoin kypsyä kasvisten seuranaan tomaatit.  Loppupuolella kypsymistä tein kolot joihin rikoin munat.
mausteeksi suolaa ja Tats It... Valmista !
Se oli hyvää !

Sitten olikin päikkäreitte aika !
Että näin tälläkertaa...

Maireanna



maanantai 1. lokakuuta 2018

..Muistelukierros vanhalla hautausmaalla.

Syksyinen maisema alkaa saada enemmän väriä, viileät aamut kielivät kylmästä yöstä.  Puiden lehtiä pudonnut lisää ja lisää, kohta puiden rungot ovat paljaat, ovat valmiit talven tulolle! Koskahan muuten tulee ensilumi?  Ei ole montakaan vuotta siitä kun nyt oli jo lumi maassa! Huh.
Ei sen vielä kaipaisi tulevaksi, lumen... on pitkä talvi muutenkin koettavana... kesää saisi olla vielä jäljellä...
Kuva-arkistoa selatessani huomasin että yksi kuvakeikkani tuloksista ei ole vielä julkistamista nähnyt? Haaveilin aina että syksyinen hautausmaa täytyy kuvata. Vanhat muistokivet ovat niin kauniita sammaleet peittonaan. Kerään tähän nyt pääaiassa taide-elämän vaikuttajien kauniita muistokiviä..ja lopussa nuorena nukkunut, sairauden lannistama poikani hautakivi.

Lähempien tietojen saaminen  kaikille muistomerkeille vaatii paneutumista, minulla ne ovat valitettavasti puutteelliset. Pääasia on kivien kauneus, hipaisten poismennyttä henkilöä.
Ihaillaan siis muistomerkkien kauneutta.

 Avoin portti...

 Kiemurtelevat polut..
saniaisten varjossa..

 Kiviset portaat, minne ne vie..

 Laulajatar Lea Piltti
ja miehensä Olavi Killisen muistomerkki..
Kuulen laulun...


 Tässä nukkuu Alina Ek.
Enkelin suojassa...

 Taiteilija jota arvostan suuresti.
Joka vuosi käyn tässä hetken juttelemassa Juholle.

 Heihei Unto !
onko pehmeä tyynysi?


 Näiden lasten traagista tarinaa
en muista...

 Tässä lepää vaikuttajamme,
Minna Canth.

 Suuren suvun pois nukkuneet...

 Aika syö...

 ..niin myös tässä..




 Elämän ja kuoleman raja...


 Nimi on jo poissa, 
jäljellä vain elämänpuu..

Tämä kivi,
on minun matkojeni määränpää.

Tämä lyhyt kierros kertonee siitä miten menneet ajat tuolla kävellessä haihtuvat lyhyiksi välähdyksiksi mitä ollut on. Ihmiset ovat vaikuttaneet aikanaan hyvinkin voimakkaasti, kuten vaikka Minna Canth vaikutti koko kaupungin elämään.. Taide-elämässä vaikutti  Juho Rissanen tai Unto Heikkinen, ja moni, moni muu.
Moni eli myös  pitkän elämän, jotkut lähti liian varhain. Liian varhain.
Mutta sellaista on elämä.

Toivottavasti en tehnyt päivääsi surulliseksi tällä postauksella, vaan rauhoitti  jos kiire painoi...?
Hidasta.. hidasta..

Kaunista Lokakuun alkua !

Maireanna

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Likaisia pilviä...

Siltä näyttää kun katsoo ulos. Likaisen harmaita pilviä lipuu taivaalla perä perää.. ja sitten taas sataa harmaana kuten juuri nyt. Maurimyrskyä yrittää, mutta täällä sisämaassa se jyllää lievenpänä onneksi.
Sateenkaari seuraa aina likaisia pilviä kun aurinko kurkistaa pilven takaa.. syksyä tekee ja onhan syyspäiväntasauskin tänään, joten kylmiä aikoja kohti mennään.

Mutta, mihinkäs viime postauksessa jäinkään ?
Ruokapuolella jatkuu hintojen tiiraaminen. On kuitenkin se 2 krt kaupassakäynti viikossa pitänyt höllentää useammaksi käynniksi, sillä olisi vetokärriin tulossa muuten liian paljon tavaraa. Ranne ei tykkää painavista. Ja jos pitäydyn listassa niin sen ei pitäisi nostaa laskua.
Toinen uusi juttu on että tytön kanssa syödään aamupala yhdessä. Silloin ei lipsuta kahvi/pulla linjalle... ja kohta on hirrrvee nälkä! Ja jos lähtee nälkäisenä kauppaan, senhän tietää miten käy? Ostaa puolivalmiita, jopa valmiita, ja hotkii ettei huomaakkaan!
Näyttää sille, että tässä mallissa tulee säästöä, jopa kiloissakin, saati ostosbudjetissa. Ja mitäkö aamupalassa on: röstiperunoita 2 kpl / per syöjä, muna, prinssinakkeja 3 kpl, juustoviipale, tuorekurkkua, paahdettua leipää 2, paahdettuja tomaatteja, lopuksi kahvia ja ihan pikkuinen muffini.
Näillä mennään, tuli mitä tuli. Nälkää ei ole tuntunut koko päivänä. Välipalana omena ja illalla 1 ruisviipale ja teetä. Kuulostaako huonolle menuulle?

Syksy. Se on aikaa jolloin taas tutkailee kaikkea, syömistään, harrastuksiaan, ja paikkaa ympärillään.
Ottaa itseään niskasta kiinni, syönkö oikein, olisiko jokin uusi harrastus hyvä itselle? Tai, talvitamineita esille ottaessaan ajattelee, tarvitseeko tuota tai tuota? Nonni. Niin minäkin.
Kaivelin komeroa ja nämä jäi.


Eihän tämä ihan marituksen mukainen ole, mutta  näitä tulee pidettyä. Ei sinne kaappiin montaa jäänyt kun osa on villatakkeja kuten näkyy...  Päällysvaatteet ovat toisessa kaapissa... Lenkkipukua etsiskelen, josko meikämalliselle mummolle jostain sellainen löytyisi...
 Partsille tulee vähitellen jotain talvista, mutta  persilja ja Pelakuu  ne rehottaa edelleen täyttä häkää...

 Hämärällä sytytän sisälle pallovalot ja ledkynttlät. Tunnelma on tärkeää.. Huomaan kirjaa lukiessa että olen jäänyt tuijottamaan tv:tä kirja sylissä... tai mietiskelen muuten vaan..? Ei hassumpaa tämä eläkkeellä olo.

Ensikerralla kertoilen " lomamatkasta " jonka tytön kanssa tein kuun vaihteessa. Virkistää ne eläkkeellä olijaakin pienet irrottelut.
Siihen asti, moimoi...

Maireanna


tiistai 18. syyskuuta 2018

Nuukuusviikon saldo.

Viikko vilahti nopeaan, on jo uuden viikon tiistai. En vaan ehtinyt aiemmin päivittää, sattui yhtä jos toistain.. Mutta, nyt ollaan täällä!
Nuukuusviikko meni mallikkaasti, kyllähän se yhdellä ihmisellä onnistuu helposti. Ainoa biojäte oli omenan ja perunankuoret. Ruokaa tein maanantaina, keittoa, ja sitä syötiin koko viikko. Loppuviikolla piti jo tuunata, jääkaapissa ei ollut enää muuta kuin valot, mutta kuivakaapista löytyi keiton jatketta.
Hedelmät, kotimaiset omenat, oli ihmeen hinnakkaita siihen nähden miten niitä kehuvat tulleen, siis runsas omenasato! Kuka vetää välistä?
Niinpä oli otettava halvempia ulkomaisia, mutta tarkkaan sai katsoa ettei niissä ollut pilaantunutta poskessa?
Kala on tämän viikon listalla, kunhan ensin jauhelihakeitto tulee syötyä. Juustossa on iso kilohinta, mutta vaihtelua on saatava, makkara ja kinkkusiivut alkaa tympiä jo pelkällä tuoksullaan..
 Pala kylmäsavulohta paistettuna voittaa lihan ainakin minulla. Porkkanoita pidän aina jääkaapin lokerossa. Mustia torvisieniä on vielä kuivattuna purkissa. Niitähän ei tarvitse kuin vähän kastikkeeseen, kun ne jo antavat makua. Ja ei aina  kastikkeen tarvitse olla kermainen, voi se olla maitokastikekkin !

 Näitä komeuksia näkee nyt kaupoissa. Ovat vaan niin kovia kuoreltaan että niitä en osta.
Siis  ne kurpitsat !


 Omppupomppu... Niitä syön välipalaksi iltapäivällä ainakin pari ! Olisi aikomuksena tehdä myös omenapiirakkaa, ehkä huomenna.

 Salaatista taipuu moneksi. Tässä yksi päivä kun tein lasagnea, kaipasin salaattia.. mutta eihän sitä ollut? Jaa.  Vai ei ollut.  Jääkaapin lokerosta löytyi  kulahtanutta salaattia joka normaalisti olisi mennyt bioskaan. Puhdistin sen ja olihan ytimessä tervettä lehteä. Ne kylmään veteen, ja  hep miten ne virkistyi! Jääkaapista löytyi  myös minitomaatteja ja löytyipä vielä oliivejakin..
Salaatti oli valmis.
 Oltiin jo torstaissa, joten viikko miltei selätetty.. hurraa !

Kaurapuurokin on taas tullut minun ruokalistalle. Se oli kesätauolla, ei niillä hirmuhelteillä jaksanut aamulla puuroa syödä.

Tässä oli viime viikon saldo.

 Biojätettä seuraan edelleen sillä se on suoranaista tuhlausta. Olen heittänyt liian herkästi ruokaa pois.
¤  ¤
I
Ja huom..
Olen vähän  nyt n.s. sairaslomalla,
sillä
 vasen olkapääni kiukkuilee,
joten pidempiä turinoita 
en nyt kärsi
naputella yhdellä kädellä.

Palataan maritusasiaan ensikerralla.

Maireanna

maanantai 10. syyskuuta 2018

Parasta aikaa !

Kuka arvasi  miten kuumaksi kesä kehkeytyikään ? En minä ainakaan..  Selvästi  en ole ihan niin kuuman kesän ystävä, voimat oli ihan nollissa.  Ihanaa että nyt on syksy, niin  sääkin on siedettävän lämmin mutta ei kuuma. Linnut pohtivat jo muuttoa näillä leveysasteilta etelään, syyskukat ovat valloittaneet torin. Uusi sato pursuaa torikojuissa. Tämä on mielestäni parasta aikaa vuodesta !

Nyt tuntuu että jaksaa taas, ideoita pursuu minunkin mielessä  ihan useampikin,  saa nähdä mikä niistä nousee päällimmäiseksi.

Ainakin se nousee pinnalle on komeroitten päivitys  kun ottaa esille talvivaatteita ja kesävaatteet menee  säilytykseen. Siinä on hyvä sauma taas alkaa Maritus , Sitä jos jatkaisi taas ? Tavaraa on liikaa -  taas, ahdistaa, mutta kun  tavaroista on niin vaikeaa luopua... on se kumma ?
Jospa nyt tekisin verrokkia siitä, mitä haaveilen ja mitä nyt on? Ja mitäkö haaveilen? Väljää, vaaleaa, tasot tyhjänä, ym ym.. Siitä tulisi raakaa,-  tunne pitäisi  jaksaa hiljentää.. huhhuh, tuntuu rankalle.
Olin lomalla Naantalissa ja siellä vietin viikon viiden tähden kylpylässä. Siellä nukuin sängyssä jossa oli huima ero omaan kotona. Oisko lähtökohta siinä? No viiden tähden paikaksi en kotona  ihan tavoittele, mutta jos lakanat vaihtaisi uusiin, se olisi ainakin  alku? Vai mitä .
 Tätä on nukkua  viidentähden lakanoissa....
 Kirjat joita jemmaan kesälukemistoksi, paljon hömppää, ruokaan liittyviä seassa. Ja sitten NE tärkeät !
 Tätä on nukkua kotona.

Kuukausisiivouksen olen jo ulkoistanut, joten saan keskittyä olennaiseen, eli mitä heitän pois, mitä jätän käyttöön, ( eli, olen käyttänyt )
Tätä aihetta siis aloittelen täällä, toinen aihe on ruuan ostotottumukset, siinä onkin seurattavaa tosissaan... koetan keskittyä siihen mitä ostan, mitään ei saisi jäädä jätteeseen.. huhhuh ! Nämä kaksi aihetta taitaakin riittää minulle alkusyksyn, jopa talven brojekteiksi !
Uusi päivitys tulee viikonlopuksi.

Katsotaan miten brojekteissa käy !

Maireanna

lauantai 18. elokuuta 2018

Elokuu, syksyn alku.

Onneksi on kesä ohi ! Miksikö ? Ihan siksi että meinasi henki mennä. Joka päivä ja yö paahtavaa kuumuutta. Ilmastointi hyrräri täysillä, samoin pöytätuuletin. Silti lämpötila kieppui sisälläkin 30 kieppeillä tai jopa ylikin. Ne onnekkat joilla oli mökki järven rannalla, he varmaankin nauttivat ? Uivat ja sauna lämpeni joka päivä... Voin kuvitella.
Minulla ei ole sellaisia mahdollisuuksia, joten oma virkistyspaikkani on tämä puun katveessa oleva penkki. Kyllä sekin vilvoitti. Suihku suhisi usein päivässä, kylmä keitto oli hyvää, musta konekahvi ja jäätelöä kului  Hedelmiä, smoothieta... ja hölskypottuja ja kurkkua. Uudet perunat ja silliä, nam !
Aurinkolasit ja lierihattu. Niitä oli tämä kesä.

Partsilla en tohtinut käydä kuin vasta iltapäivällä jolloiin aurinko oli kiertynyt talon päätyyn. Illalla sai janoiset kukat vettä ja moni kukka uuvahti, kompostiin vein monta kukkaa... Lobelia ja Hortensia kestivät kuumuutta. Nyt on elossa enää Hortensia...

 Säde-Aralian ostin viimeviikolla, saa nähdä, osaanko sitä kasvattaa..?  Nääs, minulla oli Saintpaulia, mutta se meinasi heittää sopimuksensa irti.. tyttö otti sen hoitoonsa. Ja kas, se kehveli kukkii nyt !
Siitä näkee minun viherpeukalon, taitaa olla keskellä kämmentä?

 Tuon Hortensian otin jo parvekkeelta pois, alkaa yökylmät olla jo ehkä liian kylmiä ?  Jos joku ihmettelee tuota perhoskippoa niin vihjaan että silloin  kun minulla oli maritusaika, otin  tämän idean itselleni .. heittelin kippoon pienet jutut joita tarvitsen jatkuvasti. Siinä on kampa, kynsiviila, suurennuslasi ja käsivoide ym sälä,  siellä ne sulassa sovussa, käden ulottuvilla ovat eikä hujanhajan ympäri pöytää...Jonkunlainen järjestys se olla pitää..

 Tässä ollaan niin rätti. Lelu on vieressä, mutta ei jaksa leikkiä ! Kuuma, kuuma, eikä turkkia saa pois päältä ! Joo. Tätä se oli ..kesä.  Kylmä pyyhe hieronta teki edes hetkeksi hyvän olon !

Tänää odotellaan vettä !
Ja kyllä se Elokuu sitä lupaa antaa..
¤
Nyt lähden kauppaan, mitähän tekisin viikonlopuksi?
Miettii  Maireanna.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Ihana kesä!

Olen nauttinut tästä lämmöstä, lintujen laulusta, kukkien väreistä,  luonon vihreydestä,  veden liplatuksesta lammella, Kaupungilla käydessä istun toripenkillä seuraten turistien vaeltamista, mansikkakojun eteen  pysähtyneitä. Kauppa käy savolaisen sanoneena, lupsakasti.
On Onni että asuinalueeni lähellä on vielä luonto lähellä. Lampikin, jolle kuitenkin en ole jaksanut kävellä niin usein kuin ennen. Mutta kerran kuitenkin kävin, joutsenpariskuntaa katsomassa. Siellä ne, tutulla pesintäkivellään olivat hautomassa. Nyt varmaan jo uiskentelevat poikasia ohjaillen ruokapaikkoja opettaen...

 Lammen kesärauhaa...

 Kallavettä, sinistä,
valkopilvet peilaavat..

 Tässä voisi vaikka
levähtää..

 Kivien kauneutta..

 Museon vierustalla kukkii...


 Snellmannin puistossa...




 Onkiminen olisi kiva juttu. Saisikohan kaupungilta lammen rantaan vuokraveneen että pääsisi  onkimaan veneetönkin kaupunkilainen?  (Kun keksivät ne polkupyörätkin vapaaseen käyttöön... )
¤  ¤
o
Mielessä on tänä aamuna pyörinyt kala, tekee mieli tehdä kalaruokaa viikonlopuksi. Mutta mitä tekisi?  Kalamureketta, pullia vai fileistä paistaen?  Joka tapauksessa, huomenna askel suuntaa kalahallin !
Heinäkuisin terveisin

Maireanna.

Tuorein postaukseni

Kokkina keittiössä

Kyllä se on tuo viikkolehtien lukeminen tällaiselle impulsiiviselle lukijalle joskus palkitsevaakin., mutta myös vaarallista.  Juttuja lukee...