Näytetään tekstit, joissa on tunniste Adventtia odotellen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Adventtia odotellen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 28. marraskuuta 2016

Lumileikkejä ja vähän jo punaistakin.

 Kaksi päivää tuli lunta reippaasti, niinpä nyt näyttää todella talviselle. Lumityöläisille tuli työteliäs viikonloppu. Jo ennen puoltapäivää ilakoi talon lapset lumileikeissä.
Muistin omat lumileikit Silloin kauan sitten -40 luvulla. Sukset puuta, tervatut, kelkka sentään punainen. Niitä ei kylällä monta ollut, minulla yksi! 

Niitä mietin, sitten nykyaikaan palasin... nyt näyttää pihalla kyllä se sama innostus lumesta, vempaimet ovat viimeisen päälle joista minä en ymmärrä mitään. Pulkka näyttää kestosuosikille kuitenkin.


 Lumen kauneus kauneinta talvessa. Sen valo, joka virkistää, herättää näkemään syksyn pimeyden keskellä tulleen pölyn, liat paikoissa joissa ei arvaisi sen olevankaan. Kaapin aluset, nuhjuiset matot.. Joka paikka kaipaa puhdistusta. Joulu on kuukauden päässä, silloin pitäisi olla kaiken siistiä, kaunista.
Onneksi olen osannut olla ennakoiva ikään nähden... on tullut hankittua kunnon imuri, ja myös se paras, höyrypesuri. Se on todella kätevä, pesee kuumalla höyryllä melkein kaikki, matoista, lattioista, vc:n pinnat, kaikki. Sen pesurin hankintaa en kadu, eikä tietysti pölynimurinkaan. Hyvästä kannattaa iloita. Siivous on helppoa.

 Kun siivous sujuu leikiten nykyään, ei se sitä ollut viime vuosina toipuessa leikkauksista. Silloin ajatteli että näinkö tässä kävi, näin pianko joudun pyytämään apua? Mutta vielä sitä toipui, ja nyt on melko entinen hyvä olo, pystyn tekemään mitä nyt yhdellä ihmisellä ilmenee tekemistä.
Mukavaa!


 Parvekkeelle saatiin lasitus alkukesästä.
Nyt on mukavaa nauttia lumesta
... kun ei tarvitse sitä luoda
pois!

En raski edes avata lasia, vaan
ihailen kaiteelle kasaantunutta lumikinosta..





Tällaista minun parvekkeella tänään.
Mukavaa viimeistä marraskuun viikkoa!

Maireanna

tiistai 22. marraskuuta 2016

Viikko vielä ja on 1 Adventtisunnuntai!

 Aika kuluu siivillä, niin tuntuu ainakin Tyhjäntoimittajalta. Podetun lentsun jälkeen olen ollut hyvin väsynyt, enkä oikeastaan ole tehnyt mitään mainittavaa. Olen saanut päivän kulumaan yllättävän lahjakkaasti, tehnyt vaan ne pakolliset, astiakoneen täytön, ja tyhjentämisen, pyykkikoneen latonut pesuhommiin ja laittanut pyykin kuivamaan. Kaupassa tarvitsee käydä vain 1-2 viikossa. Se kun on ihan nurkan takana, sieltä otan vain mahdollisimman vähän mukaan että jaksan kantaa.. Kirjastosta, sekin ihan lähellä, en ota nyt mitään luettavaa kun omassa hyllyssä on lukemattomia kirjoja ilman eräpäivää. Olen nyt hyvin hidas lukemaankin. Lehdet, siis naistenlehdet, peruin kaikki. Nuukuuttani.  Ostin näet viimein silmälasit ja ne maksoi linssien osalta mansikoita. Siksi nuukuus. Puoli vuotta ilman juorulehtiä. No netistä löytyy jos hirmuhinku tulee. Sieltä luen. 

 Kaupungilla käydessä ei välty jo joulun odotukselta, kaikkialla kimaltaa, soi joulumusiikkia. Pakosti se tarttuu... Alkaa viritellä kotona valoja, kynttilöitä ripottelee sinne tänne. Alkaa tuntea joulun lähestymisen väkisinkin. Ennen laitoin joulukoristeita vasta joulukuun puolessa välissä, viikko ennen joulua. Nyt on kuukausi vielä jouluaattoon!

 Joulukukkia on kiva asetella jo näin aikaisin.

Tänään oli todellakin sumuinen pimeä päivä.
Vähäinen lumi suli pois.
¤
¤
Olen pitänyt pitkän tauon, mutta
nyt olen palannut...
ja jospa ensikerralla olisi
eräs juustokakkuresepti
jaossa ...
kenties..
testaan ensin itse sen.

Siihen asti, moikka!

Maireanna

torstai 3. joulukuuta 2015

Saamattoman virsiveisu...

Nyt pimeys tekee tehtävänsä. Ei jaksa tehdä mitään, tai kyllä kai jaksaisi, mutta ei huvita!
Pitäis tehdä sitä ja tätä, mutta? Taitaa olla perusmasis päällä? Syy on ainaisessa pimeydessä, lumesta ei ole toivoakaan, on vaan märkää sohjoa. Ei se ilahduta.

Pitäisi ja pitäisi... tehdä jotain.

Sain sentään laitettua  pyykinpesukoneen töihin, mutta enpä muuta sitten ole tehnytkään.
Olo on kuin kohonneella pullataikinalla ja siltä minä nyt näytänkin... Painoa on tullut rutosti vähälle aikaa. Mitä tässä uskaltaa syödäkkään, Apua! Jos en saa itseäni ruotuun niin ei hyvä hurraa!

Pimeys, pimeys... mee pois. Tule valo!

 Niinpä ei auta muu
kuin hautautua sohvan nurkkaan
poppareitten kanssa?
Saisiko sitä valoa...

Harmaita terveisiä
sohvan valtaajalta

Maireanna



perjantai 20. marraskuuta 2015

Lunta lunta lunta, tralallaa.

Viikko on vilahtanut, ollaan jo perjantaissa!  Koko viikko on mennyt vähän raivaustöissä... komeroissa vaan, ei sen suuremmissa.  Ennen sanoin näitä töitä JOULUSIIVOUKSEKSI... Nyt ei tarvitse suuremmin raataa, jälkeä tulee vähemmälläkin. On se kyllä kumma miten sitä kuitenkin kertyy kaikenlaista " pärtöö" kuten tarpeettomasta rojusta sanotaan? On ollut roskikseen vietävää yllättävän paljon...

Ulkona sataa OIKEAA lunta! Tienoo valkenee. Jokohan päivällä ei tarvitsisi pitää täysvalaistusta?

 Ajattelin lähteä kaupungille tänään ja varsinkin huomenna. Huomenna siellä olisi Joulukauden avajaiset. Huomiseksi on ladattava kameraan uudet patterit että saa tuoreita kuvia jouluisesta kaupungista. Nuuskin tavarataloista ainakin talvitakkia siinä sivussa. Siis pitkää takkia! Vaatimuksina ainakin suuret taskut ja huppu. Värinä mieluummin ei tälläkertaa mustaa, vaan iloisen väristä, vaikkapa punaista? Eikä saa olla kallis!  Siinäpä tenkkapoota kerrakseen... etsitty on, on ...  Ei vaan ole vielä tärpännyt!

 Parveke heräilee, mutta on alkutekijöissään.  No mutta, kyllä se siitä vielä kaunistuu jahka pääsen kauppaan. Tai kiipeän yläkomerolle, siellä on joulukamaa koko hyllyllinen.
 Tämä " ikikukka asetelma" viehättää helppohoitoisuudellaan vieläkin.
 ( Onkohan minusta tulossa vanha?)
Kuva ainakin on...

Kynttiläasetelmat  ainakin  antavat sitä elävää liekkiä.
En niitä kuitenkaan sytytä vielä, vaan häippäsen nyt sinne kaupungille, moikka!

Maireanna

maanantai 16. marraskuuta 2015

Smoothieta ja valkoisia kukkia...

Viikonvaihde kului vähän totisissa merkeissä, sillä maailmalla tapahtuu nyt sellaista joka vie mielialan surulliseksi.  Kaikki nämä surulliset tapahtumat olisivat saaneet jäädä tapahtumatta.
Kun sääkin on ollut alakuloinen pimeä ja kolea, ei sekään nostata  mielialaa korkeammalle.
Kotona syttyy kynttilöitä sinnetänne, alakulon siivittämänä halajan valkoisia kukkia pöydälle....


 Valoja virittelen, joulumieltä houkuttelen.
Pimeydelle karkotuksen...

 Olen tykästynyt laittaa smoothieita melkeinpä päivittäin. Ne kun valmistuvat sen punaisessa minuutissa. Tarpeita löydän omasta pakastimesta ja loppuja katselen fiiliksen mukaan kaupasta.
Pääaineksena on aina marjat, banaani, rahkaa, hiukan sokeria tai hunajaa. Laitanpa joskus kaakaojauhettakin tai kahvia. lisään pari dl maitoa tai vettä, tai mehutiivistettä. Ostinpa jopa gojimarjojakin smoothieta varten!
Jos tekee mieli tuhdimpaa, lusikoitavaa smoothieta, laitan lasin pohjalle desin kaurahiutaleita ja niiden päälle sitten smoothie. 

 Jos joskus laiskuus iskee, ja tekee mieli kuitenkin " oikeaa ruokaa" niin teen vaikka Sitäsuntätä..
Paistan munan keskelle. Siinä se. Taatusti nälkä lähti.

Ulkona sataa räntää..
hrrh..
otanpa neuleen esille ja käperryn sohvan nurkkaan!
Nähdään taas.. Moikka!

Maireanna