Huomenna on Tuomaan päivä.

 Silloin alkaa virallisesti wanhan ajan jouluviikko. Ja kyllä se alkaa myös tänä hektisenä nykyaikanakin..  jouluviikko,  joka sisältää kiirettä, kiirettä, ja niitä ihan viimeisimpiä  jouluvalmisteluja.  Kinkku nostetaa sulamaan, sahti porisee siihen malliin että odottaa pullotusta.. (Joka olisi pitänyt pullottaa jo viikko sitten! )

Joululeipä ja pulla ovat tehtävälistalla tiistaina, liinojen silitys aattoaamuna. Ei niitä ennen raski laittaa! Juustopöytäkin odottaa täydennystä, niihin sitten hedelmät aaton aattona. Tarkistus kaappiin, onko riisiä puuroon, kahvia ( sitä oikeaa) kermaa, maitoa... ym... ym. Kiire, kiire?

Mutta entäs kun tulee mieleen yksi joulu. Oli jääkaapissa 100 gr kinkkua, leipää, maitoa. Silti, mieli teki vain .. RIISIPUUROA? Aamupäivällä, illalla. Jäi kinkku syömättä.

Toisin sanoen, jouluun ei tarvitse enempää kuin vaikkapa riisipuuron?Voi tyytyä vähempään? Joulu tulee silti.

 Jää jäätyy yöksi, aamulla sulaa pois.

Sitä on musta joulu.

 Tämä kirja kuuluu trdittiooni

joka joulu.

Luen sen viimeistään jouluiltana.

Se on 

minun joulusatuni.

 Vähän hyasintin tuoksua..

 .. niitä joululeivonnaisia.

 Kakku haetaan hallista aatonaattona.

Taattua Truben leipomosta.

Nyt muori alkaa keittää..

tietysti riisipuuroa :-)

Heippati hei!

Maireanna

Oodi kanttarellikastikkeelle.

Viime sunnuntaina sattui minulle keittiössä oikea napakymppi ruuanlaitossa. Vieläkin makuhermot haikeina juhlii pelkästä ajatuksesta; voi kun sais vielä sitä herkkua! Niin. Oli se niiin fanttastico, se kanttarellikastike! Mietin pitkään että mitä minä siihen heittelin valmistattaessa...

Yritän palauttaa mieleen..

Olin torilla oikestaan vaan mustikanhakureissulla, mutta kun näin kanttarellit, olin ihan myyty!

Puoli litraa kiitos, sanoin ääni heikkona ja kun myyjäpoika latoi sieniä mittaan, olin jo aivan herkun lumoissa. Varovasti nostin nuo keltaiset metsän kaunottaret kassiin päällimmäisiksi etteivät vaan kolhiintuisi vaan säilyttäisivät upean muotonsa.

Sienet tulivat lähipitäjän metsästä ja olivat puhtaita. Poimija tiesi niiden arvon. Nyt ne pääsivät  minun paistinpannulle.

Sienet saivat luovuttaa nesteet rauhassa kuumalla pannulla. Sitten kaveriksi lopsaus voita.

Silppusin sienien kaveriksi kaksi pulleaa kevätsipulia, samoin kaksi-kolme pätkää varsiselleriä.
Mausteeksi muistaakseni heittelin ½tl sitruunapippuria, pyöräytys mustapippuria, ruususuolaa n. yksi pieni teelusikallinen.. Hulautin näiden päälle pienen purkin kolmen yrtin ruokakermaa.
Annoin kastikkeen hymyillä hiljaisella lämmöllä. Kaadoin sitten  kastikkeen pienempään teflonkattilaan  ja siinä se sai rauhassa hiljaisella lämmöllä tekeytyä.
Sitten maistelin.. jotain puuttuu  vielä? Mitä? Sitten otin riskin ja lorautin noin teelusikallisen verran... hunajaa! Taas maistelin. Ok. Aika hyvää..!

Siinä se nami sai kuplia hissunkissun sillä aikaa kun kukkakaali ja perunat kypsyivät raivostuttavan hitaasti  toisaalla.

Sitten tuli  pieni ongelma. Tuoksu leijui keittiössä, aivan  taivaallinen.  Nälkä kasvoi ihan sfääreihin. Niinhän siinä kävi kuten kuvasta näkee..

Hyvä kun ehdin laittaa lautaselle, aterimet sikinsokin..

Oli päästävä syömään!

En ole muuten ikipäivänä saanut näin ihanaa kanttarellikastiketta!

Maku maistui vahvasti kanttarellin aromille,

korostiko sen sitten hunaja,  luulen niin.

Aika moni tuttavistani ei pidä sienestä yleensäkkään,

mutta luulisin että tämä kelpaisi heillekkin,

olen ihan varma! ( No en minäkään pitänyt nuorenpana..

iän myötä makunystyrätkin ovat kehittyneet.)

Kanttarellien lumoissa,

aurinkoista elokuuta

toivottaen

Maireanna

Kehittelyvaiheesta tositoimiin..

 Sain viimein aikaseksi tehdä sen ruokatilauksen. Oikeastaan se tuntuu ruhtinaalliselle että painavat jauhopussit ym. tulee kotiin tuosta vaan,  ei tarvitse itse hikoilla ja puuskuttaa..  Onneksi on olemassa tällaisia, elämää helpottavia palveluja. Viimeksi olen käyttänyt tällaista noin 8 vuotta sitten kun olin polvileikkausten pyörteissä.

Mietiskelin mitä ruokaa teen pakkaseen ja edullisemmaksi vaihtoehdoksi tuli jauheliha. Teen makaronilaatikkoa, täytettyjä kesäkurpitsoita, mureketta ja paistan lihaa muutenkin valmiiksi pakkaseen. Teen sitten vaikka jotain mikä silloin tuntuu hyvälle.. vaikkapa  spagettia jauhelihakastikkeella?  Kasviksia on pakasteena 2 kg, niillä pärjään ensi kuulle kirkkaasti.

Viilejä tulee, ja ovat ihan normiviilejä, ei mitään litkuja. Leipoa aion, ja siksi tulee munia, vehnäjauhoja ja sokeria myös. hedelmiä tulee, tottakai.

 Puuro on tullut taas minun " listalle".. se pysyikin pitkään poissa huonon kysynnän vuoksi :-)

 Vähän namia..

¤

Nyt tulee kiire kaupungille, jos vaikka raskisin ostaa Narsisseja.

Saa nähdä, nuukuus ennenkaikkea painaa vaa àssa enemmän!

Mukavaa perjantaita teille jokaiselle,,

Superterveiset Ranskan suuntaan,

sieltä on tullut  tulleen lukijoita

kiva  määrä !

Maireanna

Suunnitelmia...

Tämäpäivän lounas..

#

Aikatauluni on hiukan painottunut nykyään enemmän  iltapäivään, ainakin sen  tehokkuuden saralla.. Aamut on venyneet pitkiksi. Luen sanomalehden ja kuuntelen radiota , asiaohjelmia  tai sitten ihan iskelmää. Niiden sanoituksia kuuntelen erikoisesti. Ehkä siksi, että haen omiin runoihini virikkeitä niistä. Toivossa että joku vinkki saa runosuoneni  taas aukeamaan, se kun  on hiukan ehtynyt nykyään.

Ajankäytöstä piti puhuman...

Minun keittiöhommeleissa ei ole nykyään mitään punaista lankaa olemassa. Teen mitä sattuu, tai olen tekemättä.. Olen pohtinut, että nyt on muutoksen aika!

Olen päättänyt että mitäs jos tilaisinkin ruokatarvikkeet viikoksi, siis ne painavimmat, kuten perunat, juurekset, maidot ja hedelmät. Ja lihat sekä kalan. Tekisin sitten  yhden päivän ruokaa, ja laittaisin rasioissa pakkaseen. Sieltä olisi helppo ottaa valmis ruoka, itsetehty. Kyllä se omatekemä on sentään parempi kuin kaupan valmisruoka, ja hinnassa on huima ero.

Siinä on vaan nyt mietittävä tarkkaan, mitä ostaa ja mitä niistä tekee.. Suunnittelua se vaatii.. Yritän kiskoa budjetin mahdollisimman edulliseksi, aion katsoa, kuinka alas sen saa, terveellisesti.  Lähiruokaa, lihasta kasviksiin, toivottavasti. No, se lähi, on tuossa lähellä oleva Lidl. Siellä on halpaa, ihan oikeasti. Pakasteet, ( kasvikset) ovat kilon pakkauksissa, se on nasta juttu.  Rasvaton viili, siitä on tullut nyt minulle erityisesti iltapalaherkku.  Vatsa oikein hykertelee mielihyvästä.

Tämä ilta kuluu nyt sitten opiskellessa,  kotiruokalistaa laatiessa, ja kunhan olen saanut kaikki aineet  koottua, niin laitan omaksi muistin varmistamiseksi listan tännekkin. ( Pieni muutos tietysti on mahdollinen, eihän tätä ole vielä kirkossa kuuluutettu )

Pitäkää peukkuja, sillä ne liikenevät ajat aion satsata sauvakävelyyn ja yleensä liikuntaan. Eikö kuulosta hyvälle?

Maireanna

Pakinaa viimevuoden Ravintolapäivästäni..

 Tänään on taas se  näin kevättalvella pidettävä  Ravintolapäivä.  Tälläkertaa  se tuli minulle ihan puuntakaa.  En ehtinyt  valmistautua en sitten mitenkään.  Niinpä sitten infokin jäi, joten taidan saada vain oman  vakioporukan pöydän ääreen, taikka  pahimmassa tapauksessa saan syödä yksin.

Mutta,  muistelenpa  viime talven omaa osallistumistani Ravintolapäivään..

Se oli ihan ensi tuntemuksena   tosi positiivinen kokemus, joskin stressi painoi ihan hemmetisti.  Silloinkin polkaisin ravintolan pystyyn parissa tunnissa.. melkein kuin mestarikokki kilpailussa!

Ihka ensin lähellä olevaan Siwaan tarvikkeita hakemaan.. huhuh.. mitähän parissa tunnissa valmistuisi..

sitten kassan kautta kotiin kipinkapin. Väärässä järjestyksessä tein tietysti, sillä hoopoa se oli sitten miettiä mitä tekisi. Jos teen sitä ja sitä, niin sitä ja sitä ei ollut.. Niih!

Onneksi oli jemassa juustoja, pastaakin löytyi, papuja pakkasesta kiireesti työpöydälle. Voita. kermaa.

Hiki virtasi, vaikka olin vasta puolivälissä?

Kasvissyöjille sain kaikki mahdolliset työpöydälle ja sitten. Äkkiä uuni päälle, paprikat halki, siemenet roskiin

ja mitä sisälle? Siinäpä tovin sumussa mietin.. Löytyi  hiukan kukkakaalia. Kypsensin hetken niitä ja lusikoin kaalin paprikan täytteeksi juustohunnulla. Ja sitten uuniin!

Uuniin sujahti viimein myös  lasagnekin kaiken tohinan jälkeen. Perunat porisi, tilli tuoksui. Yhtä kaipasin ja se olisi ollut porkkanaraaste.. mutta aikeeksi ja haaveiksi se  kiireessä jäi! Muistikeskus ei kaikkea noteerannut ajoissa.

Pastaa sentään äkkäsin tehdä, siitä kun kaikki pitää. Eiköhän nämä riitä?

Kello kipitti jo lähelle Sitä Hetkeä,.. ovet auki. hetkeä.  Viimeinen silaus, se  viimeistely, ja pikainen liike keittiössä, valmista tuli..

Pasta ja lasagne rauhoittumaan, työvaatteet piiloon ja hymy huulille. Tervetuloa!

Tämä kakku              on feikki,

se ei ollut itse     tekemää..

Konditorian kokoama,

mestarina

Trube!

¤

Ja montako kävi?

Ei hyvin monta, sillä en uskaltanut laittaa ulko-oveen mainosta..

Pelkäsin että tulee ryysis.

¤

Siitä opin sen, että

  valmistaudu ajoissa,

ole rohkea.

Laita infoa ajoissa.

Älä pelkää..

sillä eihän tämä niin vakavaa ole.

¤

Nautinnollista Ravintolapäivää!

Maireanna

Pop appia, eli kotiravintolapäivä.

 Minäkin sain ykskaks sellaisen älynväläyksen että laitanpa kotiin pystyyn keskipäiväksi pikkuravintolan.
Mitäs menin FB:ssä möläyttelemään..ja tuli heti hirmupaineet. Mitään ei ollut jääkaapissa ja tuollaista puhun?
Vähän höpsö!  Mutta ei kun takki niskaan ja viivana SIWAAN. Siellä mietin menuun ja siitä se kokkisota alkoi. Tunnissa pöhelsin tehdä esim. lohkoperunat, paistetun kampelan kastikkeineen, paistoin kantarelleja, tuli tehtyä myös pastaa, päälle ruskistin pekonia. Aika monta ruokalajia tuli tunnissa.
Ulos en uskaltanut näin ekakerralla laittaa kylttiä, pitää sentään vähän suunnitella paremmin tempausta. Oli todella nyt POP AP! Hihih..

 Tässä oma lautaseni Annan tuvan ravintolassa. 

Syöjiä oli tupa täysi, ruokapaikkoja oli neljälle. Siis melkein täysi ravintola. Jälkkäriksi sai kahvia ja eilen tehtyä omenapiirakkaa. ( Sitä jota värjäsin punajuurella)
Seuraavaa kertaa ajatellen voin mainostaa että nähtävänä on myös taidenäyttely silmäniloksi. Ja saa ostaakkin jos kiinnostaa.

Huhuh.

Nyt aion ottaa päikkärit kaiken tohinan päälle.

¤

Maireanna

Keittiökohellusta

Astiat esille..

 Sitten kuppiin  ihanaa tuoksuvaa teetä!

 Sokeria? ...tottakai!

 Kuplat tietää onnea...

lentääkö kohta Teron keihäs..kauaas?

Ja tässä  sitten tuoretta teen seuralaista:

tätä minä kohelsin tehdä :-)

Omenapiirakkaa!

Onneksi ei  sentään paistos palanut!

Jännitti niin hirrveesti

alkava keihäskisa!

Tero heitä, ja kauas!
Ja heittihän Tero.
Hopeaa tuli.

¤ ¤

P.S.

Värjäsin omenat tälläkertaa,

yllätys yllätys,

..punajuurivärillä!

¤

Saapa  nähdä,

mille maistuu..

Ihan uusi kokeilu,

sillä omenan valju väri ei napannut.

¤ ¤

(-)

Keittiössä suharoi

Maireanna

Suolaista ja makeaa...

 Keittiössä on pientä liikettä, sillä helteelläkin iskee nälkä.

Nyt on saatava pizzaa! Se pelastaa ja suolaisen nälkä on pian  tyydytetty.

Oikeesti pizzaa teen vasta huomenna, sillä on aika hoppu päivä tiedossa. Pitää paistaa kakkupohja, laittaa se yöksi täytteineen tekeytymään ja sunnuntaiaamuna on kermavaahdon vatkausta luvassa. Täytekakku on siis aikomuksena tehdä. Poika täyttää viikonloppuna  50 vee.

¤

Tämä on vaatimaton vinkki mitä tulemaan pitää, pääasia kakussa  on että siinä on mansikoita ja kermavaahtoa. Tätä olen tehnyt joka synttäreille eikä poikkeusta tule nytkään.
Jospa ukkosilmat eivät nyt juoksetuta kermavaahtoa.. sillä viime vuonna ja monena vuonna ennen sitä, kermaa sai  melkein juoda :-) Hihih..mutta maku oli se pääasia?
Tämäkin kakku oli  selvästi sellainen veteläkermavaahtotekele..

¤

Helteet verottaa mansikoitten laadussa. Yksi laatikko on jo pakastettu ja lisää tekisi  mieli, mutta senhän näkee lähipäivinä että hankinko niitä enää.
 Jos ei saa enää hyvälaatuista..niin.. siirryn  seuraavaksi mustikoihin ja lakkoihin.
Lakkoja tulee kuulopuheitten mukaan paljon.. Sitä minulla ei ole ollutkaan moneen vuoteen.

¤

Nyt laitan uunin lämpenemään ja laitan kasvispiirakan paistumaan.. joten, tapaamisiin  pian taas.

Maireanna

Juhannus

 On käsillä paras aika vuodesta, Juhannus, eli Mittumaari. Se keskikesän juhla, jolloin juhlitaan suomalaisittain valvomalla koko yö enennän tai vähemmän kaarnevaalitunnelmissa. Aurinko  kun ei mene nukkumaan koko yönä, josta  juhannus on saanut nimen  lempinimen  Yötön yö.

 Suomenlippu nousee salkoon aattoiltana klo 18.00 ja se saa liehua salossaan juhannusiltaan asti.
Nuoret suuntaavat tanssilavoille, festareille, saariin veneillä, uinnin ja juhlimisen merkeissä.
 Kaupunkilaiset taas pääosin  kokoontuvat kantapaikoilleen terasseille..jos ei omista kesämökkiä ja rantasaunaa.

Kaikille taitaa kuitenkin olla tärkein tapahtuma juhannusaaton kokon poltto veden äärellä, yöttömässä yössä.
Grilli kuumenee ja sillä valmistetaan ne herkut joista itsekukin  pitää, pihviä , makkaroita monta laatua,  vihanneksia,  kasviksia, jotka  saavat  rusottavan pinnan ja lautaset täyttyy tuotapikaa.

Juomapuoli on juhannuksena hyvin laveaa, vedestä viiniin. Toiset osaa juoda fiksusti, joillakin se karkaa käsistä. Se on sitä Suomen suvea.

Paras asia on savusauna, kellä vielä sellainen on.

 Nokinen,

 musta 

savusta 

on 

saunan seinä,

älä

 siihen nojaudu..

 muuten 

tulee musta kylki 

sitten on

 mustaa molemmilla..

Nyt ei tullut ruokavinkkii,

tuli pieni tarina

tästä meidän suven

suloisesta..

Hyvää juhannusta

Maireanna

Puurolautasen lähistöltä

Hei! Minne se tuo aika katoaa, sillä nyt on mennyt pitkä aika siihen kun  viimeksi täällä Annan tuvassa piipahdin? Minne aika kuluu.. Vaikka ei ne minun hommat ihmeellisiä ole, työt on pian tehty? Astioita rupsuttaa pestä kone, samoin pyykkiä, ja imurointiin on superhyvä Ergorabitti. Sen kanssa imuroiminen on leikkiä. Oikeastaan minulle jää vain pölyjen pyyhkiminen?

Koska kulutan energiaa vähemmän, olisi minun myös syötävä vähemmän?  Vaan ei se aina onnistu. Kuitenkin opettelen taas tuohon aamupuuroon johon laitan luumua. Siinä tulee sitä himoitsemaani sokeria ..salaa. Joskus puuro pitää vatsan hiljaisena puolille päivin, mutta ei se aina siihen tyydy. Hm..kenkuttaa.

Pääsiäinen on tulossa. Kaupoissa on jo pitkään ollut mämmiä, minun herkkua. On vaan ostettava pieni rasia, sillä sitäkin on säännösteltävä. Miks kaikkee hyvää pitää alkaa vähentämään! No niin, kyllähän minä sen tiedän miks ;-(

Keittiössä olen oikeastaan kokkaillut vaan " jotain pientä", kasviksista enimmäkseen. Pataruokia lähinnä. Sitten olen käyttänyt aikapaljon valmiita kasvissoseita, lorauttanut  kattilaan  soseen sekaan maitoa, ruokakermaa ja mausteita mielialan mukaan. Niistä on tullut hyvä kasviskeitto. oikeastaan viikko kuluukin  sitten keiton merkeissä. Huomasin, että jos pakastaa, niin keitto muuttaa koostumustaan eikä maistu yhtä hyvälle kuin jos säilyttää jääkaapissa  ne pari päivää. Ainakin minusta maku on silloin parempi?

Nämä herkut.. niin.

Ensin ne saa olla viikon koskematta pöydällä,

mutta sitten kun ottaa YHDEN,

niin..karkkiastia on

kohta --tyhjä?

¤

Toteankin, että nyt olen heikoimmillani

kaikkien herkkujen äärellä.

Arvatkaa, kannattaako painokäyrää edes kertoa..

Kilokyttä varmaan häpeää silmät päästään.

¤

Nyt ei tullut mitään ruokaohjetta,

vaan omaan itseen

tyytymätöntä

purkausta.

¤

Ensi kerralla, lupaan tehdä jotain hyvää ja kevyttä!

Pakoonko juhlia? Hiukka hermoilua ilmassa...

 

Tervetuloa olohuoneeseeni. Täällä minä löhöän iltaisin. Tuijotan Emmerdalea, luen kirjaa. Olen huomannut että lukeminen on hitaampaa kuin ennen..olenko tulossa vanhaksi? No totta Mooses. Parin viikon päästä taas aikaratas heilahtaa luvun toiselle puolen. En tykkää siitä ajatuksesta yhtään ja nyt iskee paniikki! Mitä teen? Jos lehteen laitan että en juhli, se tuskin auttaa, ja jos karkaan, edessä kuitenkin.

Joten on kai pakko alkaa jotain keittää ja paistaa pakkaseen varalle. Tytär oli paistanut täytekakun pohjan ja kahvikakun..pärjäisköhän niillä? Jos hätä tulee niin kauppa on ihan nurkan takana. 

 

 Pöytäliinoja on katsastettava ja vietävä mankelin kautta odottamaan ja astioita nostettava alas ylähyllyn piilosta. Tämä iso lautanen on saatu häälahjaksi vuonna 1960. Pienempi lautanen hankittu kirpparilta pari vuotta sitten. Hyvin nämä kaveeraa keskenään, mielestäni.

Juhlavaatteitakin pitäis katsoa. Huhuh, stressin saan, ihan varmasti.

Äidin vanhaan käsilaukkuun on varmasti varattava nippu nenäliinoja.

Onneksi en kuule mitään höpöhöpö ylistysloruja sillä olen sanoutunut ajoissa kaikista kissanristiäisistä. Pitkät juhlapuheet eivät ole minua varten.



Taidan hermoilla vaan liikaa, jospa otan sittenkin rennommin.

¤

Onhan tässä vielä aikaa leipoa herkkuja ystäville,

heitä on mukava nähdä ja

minkäs minä iälleni mahdan...

kun elää vanhaksi niin kaiken näkee.

¤

Joten,

tervetuloa ystävät,

soittakaa ensin tulostanne jotta osaan laittaa pannun porisemaan!

Terveisin Anna

Pehmeää purtavaa..ja vähän murupaistosta.

 

Voi miten aika kuluu nopeasti! Vaikka minulla ei niin kovin kiireitäkään ole, niin  silti aika vain vilahtaa. Onhan näin syksyllä sen omat kiireensä, marjojen säilömistä esimerkiksi. Torilla olen käynyt ahkeraan ja aina ostoskassiin sujahtaa  jotain kasviksia ja  marjoja. Voi kun tätä syksyä olisi pitempi jakso! Syksyllä syntynyt kun olen, niin mielestäni tämä vuodenaika on vuodenajoista parhain..

 Puutarhan sadon tuoksut ovat niitä parhaimpia tuoksuja.

 

Olen ollut purukaluston rempassa ja sen vuoksi olen suosinut keittoja, smoothieita ym helppoa.

Kasvikset olen kypsentänyt tavan vastaisesti miltei ylikypsiksi ja ylikypsät tomaatitkaan eivät ruuissa paljoa tarvitse kuin lämmittää. Hiukan öljyä, pyöräytys myllystä mustapippuria, vähän suolaa. Joskus syön ihan vain tämän, ja kyllä tuo nälkä on lähtenyt.

Eipä silti, nyt on tänä keittoaikana huvennut 3 kiloa  mikä on ihan kiva juttu! Vois vaikka alkaa kilonkaristusta  tässä samalla?

 

 

Elonkerjuujuhlissa bongasin tämän jätti kurpitsan! Tästä varmaan saa paljon hilloa..

 

..puolukan kanssa. Mutta kuka kuljettaa tuon kurpitsan? Tarvitsee varmaan ainakin kaksi miestä kantamaan.. Ja kuoren avaamiseen ainakin metsurin vesurin?

 

Seleenistä ei ainakaan tule vajausta. Sieniä olen laittanut melkein jokapäivä. On välillä pidettävä taukoa kun alkaa jo kyllästymisen merkkejä näkyä, ja siihen ei kyllä tämän herkun kohdalla ole vara.

Talvella sitä kun muistelee vesikielellä kanttarellikastiketta, kanttarellirisottoa, kanttarellikeittoa.

 

Tälläkertaa en laita ihmeempää ruokaohjetta, mutta en kuitenkaan malta olla laittamatta tätä ajankohtaan hyvin sopivaa MURUPAISTOS ohjetta:

 

Tarvitset:

700 gr mustaherukoita

1 dl sokeria

2 tl perunajauhoja

2 tl raastettua appelsiinin kuorta

 

Taikinaan:

100 gr kylmää voita pieninä kuutioina

31/4 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

1½ dl fariinisokeria

1½ dl kermaa

2 rkl sokeria

 

Tarjoiluun:

vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa

1

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Laita marjat uunivuokaan ( vetoisuus n. 2 l)

Yhdistä sokeri, perunajauhot ja appelsiininkuori. kaada seos marjojen päälle ja sekoita kevyesti.

2

Tee päällys. Mittaa voi, jauhot, leivinjauhe ja fariinisokeri kulhoon. Nypi ainekset käsin sekaisin kunnes seos on murumaista. Lisää maito ja sekoita taikinaksi.

Lusikoi seos uunivuokaan marjojen päälle ja ripottele sokeri lopuksi päällimmäiseksi.

3

Paista noin 30 minuuttia. Jos paistat pienissä kahvikupeissa niin paistoaika kenties lyhenee.

 Paistos on kypsä kun päällys on kauniin ruskea!

4

Jäähdytä ja tarjoa kermavaahdon tai jäätelön kera!

 

¤

Tänään on ollut hyväpäivä ja siksi olo on kuin olisi jo viikonloppu!

Kun tapaa hyviä, positiivisia ihmisiä, on kuin olisi nuorentunut monta monta vuotta.

Se tuntuu ihanalle!

Paistakoon aurinko Sinunkin päivääsi,

 toivottaa

 ANNA



Niin totta !   Grillatessakin..
¤
Muuttotohinan vuoksi pieni Blogitauko.
Palaan koneelle kunhan tilanne rauhoittuu..
Hyvää keskikesää!