Pimeisiin iltoihin oli jo tottunut ja kynttilöitä oli polteltu heti hämärän tultua.
Nyt sitten ulkona häikäisee auringon kanssa putipuhdas, valkoinen lumi.
Keittiössäkin on toisenlainen inspis päällä kun saa valosta vitamiinia. Tuntuu että aivosolukotkin työskentelee paremmin, sillä meinasi olla jo sellainen fiilis, että kehtaako tuota ruokaa edes tehdä. Kuittailin voileivillä.. HEP: meinaako valmisruokiin kaatua budjetti? Kyllä vaan..ja mikä määrä lisäaineita mättää täti?
Kurinpalautus kylmänä suihkuna niskaani kuohuu.
Katsotaanpa kaappiin, mitä OIKEAA ruokaa sieltä irtoaisi.
Ainakin salaattitarpeet mahdollisesti saan aikaseksi.
Tarpeita löytyi nämä:
1 hapahko omena
2 päärynää
n. 100 gr ruusukaalia pakkasesta
2 tomaattia
Jaa, mitä kastikkeeksi? sitruunamehua, greippimehua, öljyä, suolaa ja paprikaa?
Sekoittelisikohan näistä jotain..
1
Kaivelin monitoimikoneen esille ja raastinterällä raastoin koneessa omenan ja päärynät.
Nostin sitten raasteet pois, vaihdoin viipalointiterän. Suikaloin sillä ruusukaalit ja tomaatit.
2
Sekoittelin kulhossa salaatin ainekset.
Sitten kastike.
Sekoittelin kastikeainekset sekaisin siten että sitruunamehua 1 rkl, 1 rkl greippimehua, 3 rkl öljyä, hiven suolaa ja jauhettua paprikaa. Sekoitin hyvin ja kaadoin valmiin kastikkeen sitten salaatin pinnalle.
3
Kyllä tämä hyvästä salaatista kävi, niin hyvästä että edes kuvaa en ehtinyt ottaa.
Perunamuusia, Lokakuun salaattia ja pakkasesta kaiveltu kikhernepihvi..kyllä oli täyttävää.
P.S. LIHATON LOKAKUU JATKUU..
Häikäisevää lumista sunnuntaita toivotellen
Maireanna
2 kommenttia:
oma aina kivaa ja hyvää
Voi että, kun tuli nälkä tätä sun juttuasi lukiessani, hi!
Nami sanon mä!
Lähetä kommentti