..Muistelukierros vanhalla hautausmaalla.

Syksyinen maisema alkaa saada enemmän väriä, viileät aamut kielivät kylmästä yöstä.  Puiden lehtiä pudonnut lisää ja lisää, kohta puiden rungot ovat paljaat, ovat valmiit talven tulolle! Koskahan muuten tulee ensilumi?  Ei ole montakaan vuotta siitä kun nyt oli jo lumi maassa! Huh.
Ei sen vielä kaipaisi tulevaksi, lumen... on pitkä talvi muutenkin koettavana... kesää saisi olla vielä jäljellä...
Kuva-arkistoa selatessani huomasin että yksi kuvakeikkani tuloksista ei ole vielä julkistamista nähnyt? Haaveilin aina että syksyinen hautausmaa täytyy kuvata. Vanhat muistokivet ovat niin kauniita sammaleet peittonaan. Kerään tähän nyt pääaiassa taide-elämän vaikuttajien kauniita muistokiviä..ja lopussa nuorena nukkunut, sairauden lannistama poikani hautakivi.

Lähempien tietojen saaminen  kaikille muistomerkeille vaatii paneutumista, minulla ne ovat valitettavasti puutteelliset. Pääasia on kivien kauneus, hipaisten poismennyttä henkilöä.
Ihaillaan siis muistomerkkien kauneutta.

 Avoin portti...

 Kiemurtelevat polut..

saniaisten varjossa..

 Kiviset portaat, minne ne vie..

 Laulajatar Lea Piltti

ja miehensä Olavi Killisen muistomerkki..

Kuulen laulun...

 Tässä nukkuu Alina Ek.

Enkelin suojassa...

 Taiteilija jota arvostan suuresti.

Joka vuosi käyn tässä hetken juttelemassa Juholle.

 Heihei Unto !

onko pehmeä tyynysi?

 Näiden lasten traagista tarinaa

en muista...

 Tässä lepää vaikuttajamme,

Minna Canth.

 Suuren suvun pois nukkuneet...

 Aika syö...

 ..niin myös tässä..

 Elämän ja kuoleman raja...

 Nimi on jo poissa, 

jäljellä vain elämänpuu..

Tämä kivi,

on minun matkojeni määränpää.

Tämä lyhyt kierros kertonee siitä miten menneet ajat tuolla kävellessä haihtuvat lyhyiksi välähdyksiksi mitä ollut on. Ihmiset ovat vaikuttaneet aikanaan hyvinkin voimakkaasti, kuten vaikka Minna Canth vaikutti koko kaupungin elämään.. Taide-elämässä vaikutti  Juho Rissanen tai Unto Heikkinen, ja moni, moni muu.

Moni eli myös  pitkän elämän, jotkut lähti liian varhain. Liian varhain.

Mutta sellaista on elämä.

Toivottavasti en tehnyt päivääsi surulliseksi tällä postauksella, vaan rauhoitti  jos kiire painoi...?

Hidasta.. hidasta..

Kaunista Lokakuun alkua !

Maireanna

Torstai toivoako täysi?

Tänään aion tehdä paljon töitä. Aikomus... Iltapäivällä sen näkee miten kävi?

Ajattelin lähteä kaupungille, Eurokankaassa on vielä lauantaihin ompelu samaan hintaan verhoja ostaessa. Pimennysverho makkariin on ollut listalla jo pitkään, sillä ikkunassa on kyllä pimennysverho, mutta se on ompelematon.. ja silti  liian lyhyt . Arvaa ottaako se silmään nukkumaan mennessä se rispireuna? Ainakin minua.


Olen seurannut vaahteroitten värimuutosta, niillä on aikaa maanantaihin asti kellastua kunnolla.
Miksikö?

 Silloin rekisteröin luonnon värit taas kerran. Ja niitä kertoja minulle kertyy 75 vuotta syksyjä.
Ajatelkaa? 75 ? En olisi uskonut nuorena että tämänkin iän kirjaan itse! Eikä kunnossakaan ole valittamista, ainakaan pahemmin?  Huomaan vain sen että hitaammin hoituu asiat kuin on aikomus... Kipasta, kuin nuorena, on nyt hidasta :)

 Näitä upeita kuvia tuskin tänä syksynä saadaankaan, sillä sade syö ruskan värejä...
Onneksi on ollut kamera valppaana silloin kun on tarvinnutkin ikuistaa väriloistoa. Nämä ovat siis edellisvuosien kuvia ruskasta.

 Tästä minä tykkään. Maalarikaverini Juha Vehviläisen maalaama taulu on ihana! Kuva on otettu hänen näyttelystään joku vuosi sitten... Olisipa ollut varaa ostaa taulu omalle seinälle !

¤¤¤¤¤¤

¤ Vaan jos minä en nyt ala pukeutua ja lähteä torille, ¤ 

niin verhokin jää hankkimatta, plus moni muu juttu..

joten,

palataan!

¤

Mukavaa torstaita

toivottelee Maireanna.

Katse syksyyn ja vilkaisu vielä taaksepäin...

 Vettä on lotistanut viikonlopun.. no, eihän se syksy muuten tule?  Tuli muuten melkein laiskoteltua ihan ison käden mitalla koko viikonloppu, paitsi että jotakin pientä sentään tuli tehtyä:
Järjestellä hyllyjä, kerätä lehtiä kassiin että lähtevät paperikeräykseen, sain tehtyä jopa pienesti ruokaakin. Luin kirjaa... on meneillään mieleinen kirja, toinen odottaa ja huomasin kirjahyllyssä ostamani ihkauuden kirjan! No. Se ei sakkopäiville mene, joten saa odottaa.

 Sää lupaili tälle päivälle kaunista, joten taidan pistäytyä torilla. Siellä on mukava käydä, tuoksutella sitä kaikkea mitä syksy antaa.. marjoja, perunoita, juureksia, sieniä, kukkia! Kaikkea sitä mitä syksy tarjoaa. Mutta se fiilis on se tärkein! Jollakin tavalla näyttäisi,  että huonosta kesästä huolimatta ihmiset  ovat saaneet uutta energiaa ja ovat toimeliaampia? Vai onko se vain valmistautumista piiitkään talveen?

 Partsi koki siivouksen lauantaina. Paljon piti heittää kaatikseen, mutta on siellä ylläreitäkin? Jotkut kukat ovat kuin heränneet loistoonsa syksyn edetessä. Lyhtyyn laitoin kynttilän, siitä se pimeän karkotuskuuri alkaa...

 Mehuja, mehuja... ne virkistävät. Nämäkin kuuluvat pimeän karkotuskuuriin !

Ja se vilkaisu taakse. Aurinko laskee Naantalissa. On se niin kaunis näky!

¤

Mukavaa maanantaita, moimoi!

Maireanna

¤

Kotona ollaan, arki alkaa...

 Syksyn viileys tuntuu,... iholla, pinnoilla ulkona, kukat ovat kanervaa ja  muita kylmää kestävää. Se on syksy auttamatta, ei voi muuta sanoa.
Yksi päivä meni toipumiseen. Kun istuu junassa koko päivän, se tuntuu istumalihaksissa todella. On ollut pakko lähteä suvakävelylle liikuttamaan itseään.. ja sitten olikin oma saunavuoro. Olipa EETVARTTIA !

 Partsi on siinä kunnossa että orvokeista, saati muutamista kukista, ovat muisto vain. On edessä partsin siivous syyskuntoon !

Olen ollut Killimaarian likkana yläkerrassa päivin/öin, mutta tänään saa nukkua itsekseen sillä emäntä tulee kotiin huomenna. Vielä tänään se lilluu siellä Naantalin kylpylässä nautiskellen uimisesta.

Mutta !

Nyt tartun keittiössä kahvikeskukseeni ja keitän namikahvit ja sitten lähden Lidliin, tuohon ihan lähelle. Harkitsen tarkkaan mitä ostaisin ? Tekisinkö parsakaalia, raastaisin perunaa, tekisin röstiperunoita.. mitä lisäksi? Jahka keksin kaupassa...

Palaan asiaan... nyt moimoi.

Maireanna