Arki on tasapinokävelyä joko kapealla tahi leveällä laudalla.
Tuulesta riippuen on ollut vastatuulta tahi myötätuulta matkan varrella.
Ikää on karttunut vuosien kuluessa, eikä oikeastaan ole ajatellut koko kulutustaan. Joko kukkarossa on tai ei ole ollut valuuttaa..
Nyt kun aikaa on mietiskellä vaikkapa inhoamiaan numeroita ( koulussa matikka oli reippaasti liian hyvä, peräti 5). En inhonnut mitään muuta ainetta koulussa niin paljon kuin laskentoa inhosin. Se ei päähän tarttunut vaikka olisin seisonut päälläni! Kyllä kirjoitus ja piirustus taas kiinnosti hyvinkin,.. ei olisi haitannut yhtään jos niitä olisi olleet vaikka kaikki tunnit. Koko päivän..
Nyt olen huomannut että pikkuhiljaa on hiipinyt sellainen outo ilmiö ajatusmaailmaani..se on ihan vieras sellainen. Kauppaan mennessäni en olekkaan sokean innostunut mainostetuista asioista, vaan ajatus on kääntynyt kukkaronnyörien kiristämiseen entistä tiukemmin. Seis Houkutus!
Aikani ilmiötä mietittyä tulin siihen tulokseen että televisiolla on vaikutuksensa tähän..
Yllätän itseni katsomasta talousohjelmia, Kuningaskuluttajaa, Kukkaron herraksi ja Kirsi ja himoshoppaajat.
Varsinkin Kukkaron herraksi on todella valaiseva, asiallinen.
No en onneksi ole niin hölläkätinen että elämä olisi mennyt luottokelvottomaksi, mutta ne lillukanvarvut kiinnostavat. Ne ihan pienet ostokset, joita teen. Suuret hankinnat teen vain yksi kerrallaan ja kun se on maksettu, sitten vasta seuraava hankinta. Nyt makselen umpipuusta tehtyä sänkyä. Jonossa olisi jo pari muutakin tarvetta, mutta ne saa odottaa..
Mutta vielä tästä lillukanvarvuista.
Innostuin tekemään taulukkolaskentaan oman talouspruuwin. Kirjasin sinne tulot, vakiomenot ja ne muut.
Mutta eipä se minulle vielä riittänyt. Oli otettava ruutuvihko käyttöön. Pari ehdotelmaa tein ennenkuin tuli sopiva malli. Nyt on sitten malli se, että kauppakuitti piikkiin ja kun ehdin, niin kirjaan vihkoon ostokset yksilöityinä. On muuten vaikeaa kirjoittaa joka ostos ylös hintoineen.. Jo siinä miettii, oliko tuo viisas ostos,
saako tuosta ruokaa moneksi päiväksi, onko turha ostos? Ja vaikka kauppa on nurkan takana, niin olen päättänyt käydä kaupassa vain kaksi kertaa viikossa.. Jos jokin loppuu, niin se loppuu, uutta ei tule ennen seuraavaa kauppareissupäivää.
Tarvisisin sen toppatakin, mutta katsotaan nyt mistä se löytyisi. Ehdin miettiä vaatimuksia sille, ja onhan minulla lyhyt toppari..mutta tarvitsen pitemmän, polviin asti olevan..
Turkki on, vielä komerossa.. ja odottelee niitä kylmimpiä ilmoja. Sekin on ostettu viisaasti alennusmyyntiaikaan toissa talvena.
( Hih..ilettää kulkea siinä. Antaa valheellisen kuvan minusta )
Lehdet ovat heikkouteni. Olleet aina. Sanoin Facebookissa että minulle on luvassa vieroitusoireita.
Minulle tuli MONTA kuvalehteä. En edes ilkeä sanoa montako! Lopetin ne kaikki, paitsi sanomalehti saa tulla. Arvatkaa vaan kun maksetut tilausjaksot päättyy, niin vieroitusoireita tulee, varmasti! IHAN KAMALAA.. Mutta se raha mikä lehtiin meni, säästyy nyt pitkä penni...
Tulipas piitkä postaus säästämisestä, mutta innostus on
ainakin kympin arvoinen vai mitä?
Sillä oikeasti minun ei tarvitsisi tätä senttien kyttäystä tehdä, mutta se MIELENKIINTO hintoihin ja kulutukseen tekee tästä positiivisen asian. Joutavalla jotakin sanoi isä aikoinaan..
Näissä ajatuksissa
tänään..
Maireanna
