Nuukuusviikon saldo.

Viikko vilahti nopeaan, on jo uuden viikon tiistai. En vaan ehtinyt aiemmin päivittää, sattui yhtä jos toistain.. Mutta, nyt ollaan täällä!
Nuukuusviikko meni mallikkaasti, kyllähän se yhdellä ihmisellä onnistuu helposti. Ainoa biojäte oli omenan ja perunankuoret. Ruokaa tein maanantaina, keittoa, ja sitä syötiin koko viikko. Loppuviikolla piti jo tuunata, jääkaapissa ei ollut enää muuta kuin valot, mutta kuivakaapista löytyi keiton jatketta.
Hedelmät, kotimaiset omenat, oli ihmeen hinnakkaita siihen nähden miten niitä kehuvat tulleen, siis runsas omenasato! Kuka vetää välistä?
Niinpä oli otettava halvempia ulkomaisia, mutta tarkkaan sai katsoa ettei niissä ollut pilaantunutta poskessa?
Kala on tämän viikon listalla, kunhan ensin jauhelihakeitto tulee syötyä. Juustossa on iso kilohinta, mutta vaihtelua on saatava, makkara ja kinkkusiivut alkaa tympiä jo pelkällä tuoksullaan..

 Pala kylmäsavulohta paistettuna voittaa lihan ainakin minulla. Porkkanoita pidän aina jääkaapin lokerossa. Mustia torvisieniä on vielä kuivattuna purkissa. Niitähän ei tarvitse kuin vähän kastikkeeseen, kun ne jo antavat makua. Ja ei aina  kastikkeen tarvitse olla kermainen, voi se olla maitokastikekkin !

 Näitä komeuksia näkee nyt kaupoissa. Ovat vaan niin kovia kuoreltaan että niitä en osta.
Siis  ne kurpitsat !

 Omppupomppu... Niitä syön välipalaksi iltapäivällä ainakin pari ! Olisi aikomuksena tehdä myös omenapiirakkaa, ehkä huomenna.

 Salaatista taipuu moneksi. Tässä yksi päivä kun tein lasagnea, kaipasin salaattia.. mutta eihän sitä ollut? Jaa.  Vai ei ollut.  Jääkaapin lokerosta löytyi  kulahtanutta salaattia joka normaalisti olisi mennyt bioskaan. Puhdistin sen ja olihan ytimessä tervettä lehteä. Ne kylmään veteen, ja  hep miten ne virkistyi! Jääkaapista löytyi  myös minitomaatteja ja löytyipä vielä oliivejakin..
Salaatti oli valmis.
 Oltiin jo torstaissa, joten viikko miltei selätetty.. hurraa !

Kaurapuurokin on taas tullut minun ruokalistalle. Se oli kesätauolla, ei niillä hirmuhelteillä jaksanut aamulla puuroa syödä.

Tässä oli viime viikon saldo.

 Biojätettä seuraan edelleen sillä se on suoranaista tuhlausta. Olen heittänyt liian herkästi ruokaa pois.

¤  ¤

I

Ja huom..

Olen vähän  nyt n.s. sairaslomalla,

sillä

 vasen olkapääni kiukkuilee,

joten pidempiä turinoita 

en nyt kärsi

naputella yhdellä kädellä.

Palataan maritusasiaan ensikerralla.

Maireanna

PUNAINEN PATA

 

Pataruuat ovat talviruokaa parhaimmillaan. Olen huomannut että viikossa pata porisee ainakin kaksi kertaa ja pääasiassa juureksista. Höysteeksi sekaan jauhelihaa,( säästäväisyyssyistä) soijarouhetta tai paloja, broileripaloja.. Kasviksia joka sorttia. Peruna on saanut vähitellen väistyä bataatin tieltä. Tässä viime viikolla tein tällaisen punaisen padan, nimi tuli punajuurista. Muutkin tarpeet vivahti oranssiin..
Kun oikein tulee pyrypäivä, kokeilkaapa tätä:

PUNAINEN PATA

3 puolikypsää punajuurta
2 porkkanaa
1 ps Apetit aurinkokasviksia
1½ pötköä Tapolan mustaa makkaraa
1 kasvisliemikuutio
3 tl kuivattua tilliä
½ tl chiliä

Minulla oli raakoja punajuuria joten keitin ne ensin puolikypsiksi ja lisäsin sekaan porkkana palat. Kun ne alkavat olla puolikypsiä, lisäsin aurinkokasvikset, kasviskuution, tillin ja chilin. Lopuksi keksin lisätä
Tapolan mustaa makkaraa paloina ja se antoi metkan säväyksen. Ruuasta tuli
tummanpunaisen puhuva, vahva ruoka.Kylläinen olo oli koko päivän. Mustan makkaran rasvaisuuskin taipui kasvisten pehmeyteen kivasti.

KARJALANPIIRAKAT

Syyskuun viimeisen päivän merkeissä päätettiin tyttären kanssa pitää piirakantekotalkoot.

Kokeiltiin nyt joskus kuntoutuksessa ollessani Nurmeksessa Bomballa saamaani peruskarjalaista ohjetta. Tästä pitäisi tulla 80-100 kpl, mutta me saatiin vajaa 50 kpl aikaan.

Laitoin varmaan reilusti sydäntä. Muutenkin ohjetta mukailtiin josta kerron kyseisellä työvaiheella.

KUORITAIKINA:

½ l vettä

3½ tl suolaa

9 dl ruisjauhoja

4 dl vehnäjauhoja

n. 50 gr voisulaa

Sekoita haaleaan veteen suola. Lisää jauhot. sekoita. Lisää lopuksi pehmeä voi.

RIISIPUURO:

7½ dl puuroriisiä

n 1 l vettä

nokare voita

n. 2½ l kulutusmaitoa

5 tl suolaa

1

Laita riisit kuumaan veteen jossa on voinokare. Lisää maitoa vähitellen, kun vesi on imeytynyt riiseihin. Lisää suola melkein valmiiseen puuroon.

2

Lisää kylmään puuroon kananmunaa ennen kuorelle levittämistä. ( Tein puuron jo eilen, joten notkistamiseen kului vielä yksi litra maitoa)

3

Paista piirakat 300 asteessa n. 10 minuuttia.( Tytär ripotteli ruispedin pellille ja piirakat ruisjauhojen päälle.) Kun piirakat paistuessaan sai väriä uunissa, pelastettiin ne sieltä ja pudotettiin voikylpyyn hetkeksi. Ja sitten vain voipaperin kätköihin rauhottumaan...

Täytyy sanoa, että kuten kuvasta näkyy..on ollut jo oksanottajia ja kato käynyt. Hyviä ovat!

MYKYKEITTO

Savolaisen syysruoka, mykykeitto. Monen inhottu, monen tykätty ruoka.Joillekkin lempilaps.
.Ennen, kun syksyllä teurastettiin talven lihatarpeiksi sikoja ja lampaita, oli tarjolla aineksia kuten verta ja sisäelimiä joita käytettiin kyseiseen mykyrokkaan.

Kokoan tähän suurinpiirtein ne tarvikkeet joita muistan keitossa olleen:

Sisäelimistä munuaisia, sydäntä, maksaa.
Sianlihaa, jopa naudanlihaa, perunoita lohkottuina, sipulia, maustepippuria ja suolaa.

MYKYTAIKINA tehtiin esim seuraavasti:
6 dl verta, 1 dl maitoa,
1 dl ihrankeitinlientä,1 dl ruskistettua sianihraa, 2 dl ruskistettua sipuia, 1 muna,
2,5 dl ruisjauhoja ja 3,5 dl ohra tai vehnäjauhoja.

Mykysattumat tehtiin jotenkin näin:
Veri, maito, rasva ja jäähtynyt keitinliemi kaadettiin astiaan, sekaan vispattiin jauhot ja suola. ( Suolamäärä riippui siitä kuinka paljon veren joukkoon oli lisätty suolaa jäähtymisvaiheessa.)

Taikina sai turvota varmaan noin tunnin.

Kokeiltiin, yhdellä palleroisella( joka oli litistetty kuin jauhelihapihvi)pysyvätkö mykyt keittäessä koossa.

Muutenhan rokka tehtiin kuin lihakeitto, mutta siihen kuului nuo sisäelimet lisätä.
Perunalohkojen ollessa vielä kypsymisvaiheessa lisättiin varovaisesti mykyt ohuiksi litistettyinä. Lämpö piti olla sopivaa, ei liian kovaa ettei perunat hajonneet.

Kovin houkuttelevan väristähän se rokka ei ole, siksi sitä kai inhotaan mutta rautapillereitä ei tarvinnut ostaa...anemiaa lapsuudessani ei tunnettu.


Näin syksyisin porisee myös HIRVIKEITTO, metsästäjien saalis-anti. Olen päässyt sitäkin kerran "oppityttönä" tekemään ja lopulta maistamaan.
Kuuluu sarjaan vahvat syysruuat.