Ja kun sitten pahin kiisselinälkä on tyydytetty, niin voi jo alkaa miettimään mitä muuta tekisi tuosta kirpeästä varresta.
Yksi ehdotukseni olisi että mitä jos tekisi Raparperirättänää.. sehän on periaatteessa samanlainen kuin tuttu mustikkakukko. Kuoren alla makea täyte.
Tätä tehtiin jo isoäidin aikaan, joten idea ei ole uusi ollenkaan.. kummallista on kuitenkin että en muista tätä lapsuudestani..tehtiinkö tätä meillä ollenkaan? Mustikkakukkoa kyllä tekivät, ja sen herkullinen maku jäi lapsen mieleen helposti.
Ja miten raparperirättänä tehdään? Tosi helppo!
7-10 dl paloiteltuja raparperia
1-1½ dl hillosokeria
125 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
2-2½ dl ruisjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1
Laita paloitellut raparperin varret ja sokeri uunivuokaan, jonka halkaisija on noin 20 cm.
Hauduta raparperit kypsiksi 200 asteisessa uunissa. Anna jäähtyä.
2
Sekoita taikinaa varten keskenään pehmeä voi ja sokeri. lisää kuivat aineet.
3
Taputtele taikinasta uunivuoan päälle sopiva kansi. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia.
4
Tarjoa haaleana vaniljajäätelön kera. Naminami..
¤
Herkullisia
kahvihetkiä
toivotan Sinulle lukijani!
¤
Maireanna
5 kommenttia:
Kuulostaapa kivalta ohjeelta.Minulla onkin kilon paketti raparperia jääkaapissa;D
Kiitos Maireanna,mukavia kahvihetkiä sinullekin!
Miksi hillosokeria jos syö heti?
Hannele:
Mhh..niinpä. Mutta ohje oli niin.
Sitoisiko se hillosokeri vetisyyttä?
Luulisin niin..
Jael:
Joko teit? Minä teen viikonlopuksi..
silloin on enemmän porukkaa koolla.
Olen juuri menossa hakemaan raparperia pellostamme. Tytär täyttää tänään 12 vuotta ja tämä blogisi osui silmiini. Olet ensimmäinen, jonka blogia kommentoin. Olen itse pakotettu bloggaamaan joka päivä!Iloa sinulle! Läsnäiloa! T.Jutta
Jutta:
Tuliko hyvää? Todella kesäinen herkku näin helteisinä päivinä ja jää tyttäresi lapsuusmuistoihin taatusti.
Kirjoittava luonne Sinäkin :-)
Noin seitsemän vuotta näitä minäkin olen naputellut..monta blogia on jo lentänyt bittitaivaaseenkin.. Joskus innostuu kirjoittamaan liian monta ja sitten ei jaksakkaan.
Siten käy nyt minun Kilokytälle ja Herkkuhiirellekkin. Pelkkää kilokyttäystä ei aina jaksa..
Lähetä kommentti