lauantai 18. huhtikuuta 2015

Luku 2 / JOS..

Astuessani kuistin kautta sisälle, nenääni tupsahtaa hiukan ummehtunut, pitkään tyhjillään olleen tuvan tuoksu. Niinpä ennenkuin edes katson ympärilleni, riennän kokeilemaan, voiko ikkunoita avata. Hiukan ne panivat vastaan, olivat saaneet puitteet levätä alalautaan nojaten liian pitkään.Natisten ja vastaanhangoitellen ikkuna kuitenkin avautui ja sisälle alkoi virrata aikaisen kevään tuoksuja.

 Seisoessani vielä ikkunan edessä, huomasin pihalla nurmella pientä liikettä ja kas, oravahan se kaula pitkällä ihmetteli että kuka kumma se on tänne majoittunut?
" Älä säikähdä, kyllä meistä kaverukset tulee, usko pois " sanoin sille ja käännähdin sisälle taloonpäin.

Kalustus oli jätetty paikoilleen pakastinta myöten. Tutkin pakastimen kunnon  ensin sen, laitoin virrat päälle, ja muistutin itseäni että tämä on puhdistettava hetikohta.
Nyt katselin tupaa jo hiukan rauhallisemmin kun tärkeimmät mielestäni oli saatu käynnistettyä.
Tupakeittöksi tätä sanoisin, aika suuri kooltaan. Pöydät ja penkit jykevää puuta, kovin kuluneetkin, lienevät siis alkuperäisiä taloon kuuluvia.

 Keittiössä oli jätetty pannut ja kattilat niille tarkoitettuihin koukkuihin, hella näytti kovasti käytetylle. Toimiikohan se vielä? Kaasupulloa ei näkynyt, joten se ostoslistalle jos aion jäädä tänne.

Sen lisäksi tarvitsen tärkeimpiä ruuanvalmistustarvikkeita, siis, jos jään tänne?  Tuo jos jos on vahvana vaihtoehtona vielä, sillä talo ei ole minua vielä ylitsepuhunut riittävästi. Puuhella näyttäisi toimivalle, mutta tietenkin se puskisi ensimmäiset savut sisälle.. Olkoon vielä ja odottakoon.. Uuni näyttää aika suurelle, puita vaatii että riittävä lämpö keräytyisi uunin nieluun että se paistaisi kunnolla.

Kamari tuvan takana näyttäisi sille, että se tulisi olemaan minun neitsytkammioni, mahdollisesti?
Täälläkin leijui ummehtunut tuoksu mutta kun sain ikkunan täältäkin onneksi avattua, syöksähti  sisään aamuraikas tuoksu. Aah! Katselin sitten  ulos ajatellen  että mitkä näkymät näkisinkään aamulla ensin?

 Aivan lähellä ikkunaa kasvoi ihanan vanha suuri puu. Mikä se olisi? Kasvaako mandariinipuu noin suureksi? Kyllä se mandariinipuulle ainakin ensivaikutelmalla vaikutti.. Siitäkö se olikn saanut nimensä? Kun ikkunat ovat avoimet, niin mandariintuoksu on majoittunut tänne..?

Puun takaa näki kiemurtelevalle tielle joka johtaa kylään josta aivan äsken tulin. Tien vartta  myötäili puutarha jossa  näytti kasvavan jo monenlaista, kasvia, kukkia en vielä  kuitenkaan nähnyt. Olihan vielä niin aikainen kevät, kaikki oli vasta heräilemässä tuolla arvoitusten puutarhassa.

Kylästä näkyi vain kattoja, kattoja, muutama punainen väri sentään pilkahteli seinustoista ja savupiipuista kiemurteli savua. Siellä tehtiin jo aamuaskareita. Voi sentään, minun pitää huolehtia myös puista jos aion tänne jäädä? Jos. Taas se jos.

Jatkan taloon tutustumista.
 Narisevat puuportaat vievät yläkertaan yhteisen eteisen kautta. Oikealla oli näköjään vc, vasemmalla vaatekomeroita. Kummassakin kamarissa puiset jykevät sängyt ja pöytä, sekä tuoli paikoillaan odottamassa.. niin, mitä? Olevia, tulevia asujia?

Vanha kiemuroin kaiverrettu lipasto kummassakin kamarissa. Laatikot tyhjinä, nekin odottavina jotain.. Jos!  Huomaan, että kirjainkoko jossille on pienentynyt? Jäänkö siis  tänne..?

Astelen pihalle ja lähden kohti ulkovajaa, mitähän se pitää sisällään? Ovi on todella hankala avata, säppi aivan ruosteessa. Saranatkin, reppanat. Aikani puhistua saan oven sentään auki ja..
vau!

 Puita oli yksi pino nätisti ladottuna,  joten ei mitään hätää, kyllä täällä ensiapu löytyi
Vajan takaosaassa näytti ihan selvästi työtilalta. Lautahyllyiltä löytyi minulle ihan tuntemattomia välineitä, mutta maalausteline oli ainakin tuttu. Pääsisin maalaamaan heti kun saan kaiken kuntoon!

Minä jään tänne! Jihuu.. ei enää mitään jos, vaan jään!

Jatkuu 

Mandariinien majatalo julkaistaan tästälähin aina lauantaisin. Tervetuloa majataloon..

kirjoittajana Maireanna

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Tarinan alku majataloon...

Se majatalo nököttää  loivassa rinteessä. Väriltäänkin se on keltainen. Siitäkös se lienee nimensä saanutkin.  Kiemurteleva polku ohjaa  punaisen oven eteen josta taloon vievät  vanhat puiset harmaat portaat ylös kuistille. Haistelen portailla kevään tuoksua. Kyllä! Sieraimiini leijailee hento sitrushedelmän tuoksu? Valkoiset pilvet sinisellä taivaalla purjehtivat hitaasti. Niiden alla syöksähtelee pääskyspari. On pakko istahtaa portaille ja antaa katseen kiertää pääskysten kisailussa. Helppoa, miten helpolta niiden lento näyttääkään. Mutta onko se oikeasti helppoa? Maahan ei ole lupa pysähtyä, muuten jää sinne. Siivet eivät saa riittävästi ilmaa siipien alle? On aina liidettävä ilmassa. Sähkölangoille saa mennä, ja räystään alle saa pesän rakentaa.. Niitä saa tehdä tuo sulavaliitoinen taituri. Viserrys sähkölangoilla on kauneinta musiikkia korvilleni juuri nyt.

Yllättäen huomaan että Aika on hypähtänyt huomaamattani roiman askeleen eteenpäin ja istun siinä edelleen. "Täälläkö häviää kiire ja ajanpuute" " Täälläkö viihdyn tämän kesän Loppuuko sosiaalisen median vahtiminen, vaihtuuko älypuhelin talikkoon"  sen näen tuon oven takaa, ensivaikutelma kertoo paljon.

Jatkuu....

-- -- -- --

Esipuhe
Ylläoleva on alkua Mandariinien majatalolle, jonka olomuodosta en vielä osaa sanoa enempää, sillä se vasta kuoriutuu.. Kuitenkin on sellainen kutina, että tästä tulee erilainen ruokablogi. "Vai olisiko se paremminkin blogbook?" Kirjan kaapuun pukeutunut, fiktioon,sekä lyhyisiin jatkokertomuksiin nojaava kokkauspirskeitä sisältävä blokikirja. En tiedä, saako tämä lukijoita, mutta minä ainakin ahmin ruokapokkareita, enkä raaski niitä laittaa edes kiertoon. Siksi toivon, että en ole ainoa joka tällaisista kirjoista tykkää, jospa tämä uusi kirjamuoto saisi ilmaa siipiensä alle.

Hyvää lukuhetkeä!

Kirjoittaja

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Uusi alku ?


Eilen illalla tuli Ylen Teemalta klo 21.00 - 22.34 oikea herkku, ohjelma minun mieleen. Vaikka väsytti, niin tapitin katsoa hamaan loppuun asti, vaikka normaalisti olen jo jututtamassa NukkuMattia. Ohjelma oli FOODIES - kulinaristien jet setistä. Tyypit matkustavat ympäri maailmaa etsien ravintoloiden makuelämyksiä, vievät sitten kokemuksensa blogeihinsa.
Hyvänen aika! Minä olen kirjoittanut ruokablogia 7 vuotta, tallentanut ohjeita muistiin. Nyt alkoi tuntua sille, että olenko tullut tien päähän ? Alkoi laiskottaa koko ruoanlaitto, itselleen kun ei viitsisi millään kokata. Kunnes illallinen ohjelma minut herätti! Eihän minun itselleni ole pakko tehdä, vaan kokkejahan on kaupunki täynnä..  Pikkiriikkisen olen tietämättäni tuota kahviloiden antimia kuvannutkin, onhan kamera aina ollut  mukana.

Minun matkustusmahdollisuudet ovat tietenkin rajalliset, autoton kun olen ja ikääkin aika rutkasti. Mutta. Eihän se estä minua tekemästä vaikka omasta kaupungissa olevista kahviloista ja ravintoloista omaa tutkielmaani. Eihän?


Niinpä aloitan työstää ohjelmaani, kartoittaa paikkoja ja soitella varauksista. Olen oikeastaan hyvin, hyvin innostunut tästä jutusta. Mitä herkkuja saankaan lautaselle eteeni ?


Tämä taideteos on ihan omaa tekemää:
- broilerinuijia salaattikastikepeitolla, tomaattilohkoilla ja kurkkuviipaleilla.


Tässä kaalissa silmä lepää.
Hienot värit, maku mieto.

Joten, palaan pian, uusin innoin.
Nähdään!

Maireanna

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Mitä tekisin tähteeksi jääneelle perunamuusille?


Sitä miettii varmaan moni jos on tehnyt liian suuren annoksen. Mutta eihän se ole ongelma ollenkaan. Tähderuuat käyttää säästäväinen Äiti viisaasti, lisäilee yhtä ja toista... ja simsalabim, uusi ruoka on syntynyt!


Minä olen tehnyt usein seuraavana päivänä perunamuusista velliä. Lisännyt maitoa, ripotellut vähän vehnä- tai ohrajauhoja, maustanut valkopippurijauheella, suolalla ja pienellä voinokareella. Tai sitten tykkään lisätä muusiin pinaattia, tilliä. Silloinkin muusi saa uuden säväyksen. Viimeksi keksin lisätä paahdettua sipulia, raastoin mukaan porkkanaa, lisäsin vielä  munan ja pyörittelin sitten palloiksi. Kuorrutin pallot korppujauhoissa ja paistoin kullanruskeiksi. Painoin lastalla kevyesti vähän litteämmäksi, joten niistä tuli helpommin paistettavia kummaltakin puolen.

Niistä tuli mielestäni todella hyviä.


Täältä olen poiminut muutaman
Guidon mieliruuan itselleni talteen.
Aion pitää joskus illan
Brunetin tapaan.


Joopa. Tässä minun pottuvelli...
No onhan herkku tuokin.. nälkäiselle.


Olen lukemassa tätä kirjaa parhaillaan.
Yllätys yllätys,
ruokaohjeita tässäkin vilahtelee..
kevyen hömpän
ryydittämänä.


Pälvipaikkoja näkyy jo,
oikestaan lumi haihtuu ihan silmissä.
Kevät tulee,
peipposet sen jo kertovat.


Tällaista tarinaa tälläkertaa,
tulen pian takaisin,
hei siihen asti t:
Maireanna