tiistai 14. helmikuuta 2017

Hyvää Ystävän päivää!

Huhuh kun tuo aika juoksee. Joka päivä ajattelin että huominen on kirjoituspäivä vaan aina sattui jotain muuta eteen. Kuitenkin en näe mitään radikaalia tehneeni. Mitä nyt kotia kohentelin, siivosin, ja luin kirjoja. Marituskin piti keskeyttää hetkeksi, polvi vihastui alituisesta kiipeilystä ylös alas liikkeestä ei tykkää ollenkaan.

Olen alkanut " ulkoiluttaa kävelysauvoja" päivittäin. Ihmiset tuskailee liukkaudella kadulla, mutta minä varmaan osaan varoa, sillä en ole edes aikonut liukastua. On hyvät kengänpohjat, siinä se. Eikä kiirettäkään ole.

Jotain maritusta sentään olen toteuttanut. Minulla oli Facebook kännykässä ja sitä tuli vilkuiltaneeksi vähän väliä. Poistin sen kokeillakseni ja fb on vain tässä kannettavassa. Pitänee sanoa että vieroitusoireita on! Vaatii enemmän vaivautumista menemään työpöydälle ja avata kone ennenkuin pääsee katsomaan mitä kaverit kirjoittaa? Päätinkin että kerran päivässä illalla fb:tä riittää. Näkeehän kavereita livenä enemmän...

Lievennyksenä on kännykkään asennettu Twitter. Se on vähän vieraampi, joten sitä ei tule niin katsottua.

Kaikkeen sitä vanhana joutuukin. Tuollaisiin turhakkeisiin?

Tänään vietettiin ( vietetään )
Ystävänpäivää.
Niinpä lähetän
tämän kortin myötä
Onnentoivotukset ihan jokaiselle..
Tuokoon keiju kevään,
lämpimän tuulahduksen
auringon säteeltä,
hymyhuulen iloisen

Harsohelman
punaposkisen
sinisilmä
kevätkeijun joka
viestin sulle tuo!

Muistatko tämän saippuan silloin -50 luvulta?
Se oli jotain ihanaa se tuoksu.. Isä kantoi saippuaa minulle aina kun kävi kirkonkylällä.

Entä Markus-sedän tarinat torstaisin! Tällaisia radiot silloin oli..

Tällainen nukke oli minullakin silloin: ennen. ( Tämä on kylläkin joulun aikaan fb:stä tallennettu ihanuus. Kasvot oli silloin -40 luvun lopulla hauraita, helposti särkyviä.. jotain bakeliittia !
Niinpä oma nukkeni on ollut varmaan kovakouraisessa käsittelyssä ja heitetty pois? Mutta,  ajattelinpa että tekisin tällaisen tässä joskus, virkkaisin rönsyhelmat ja myssyn! Saisin " nukkeni" takaisin?
Se saattaa olla kevään projektini. Ensin etsin kirpparilta sen hellyttävän nuken.

Vaikkapa tällaisen...
¤
Huomenna aion leipoa jotain,
joten leipomisjuttuja ensi kerralla.

Terveisin  Maireanna

torstai 2. helmikuuta 2017

Heleätä Helmikuuta ystävät!

 Aika juoksee vinhaa vauhtia, vastahan päästiin loputtomista pyhistä Loppiaiseen? Alkoi muka kituviikot. Oikeastaan ne viikot voisi nimittää flunssaviikoiksi. Tuntui ihan sille, että kaikki oivat flunssan kourissa enemmän tai vähemmän.
Kun lunta ( ei ainakaan näillä Kuopion korkeuksilla ) pahemmin sadellut, niin oli ankeaa pimeää ja NIIN tylsää että! Liukasta kaduilla näin lähiössä jossa hiekoitusaste lienee kakkosluokkaa, ei kiire.
Liukastelemaan en tietenkään lähtenyt, joten pitkällinen sisällä olo alkoi jo maistua puulle.




 Olen hidastunut lukemisen suhteen, joten lainausaste on nyt matala. Lehtiä vilkuilen mieluummin, mutta viikkolehdetkin jää huonolle lukemiselle? Höh! Kun olen ollut ikäni kova viikkolehtien kuluttaja. Tilaaminen ei aina riittänyt, piti ostaa irtonumeroitakin...

Yhden jutun olen nyt huomioinut... Kännykkä, se on kaiken hidastelun takana.

Siinä kun on monta hyvää ominaisuutta, - pieni, - aina ( melkein ) käden ulottuvilla, - sisältää ne kaikki sovellukset mitä tarvitsen, -netti, -siellä facebookista-bussiaikatauluun!
Vaikka ne ovatkin apusovelluksia, suurin aikavaras on Facebook!

No ei se mitään, pitäähän minullakin jokin pahe olla.

Ja kun uusi harrastukseni ( konmaritus) etenee niin  puhelimennäpräystäkin varmaan " maritan" eli vähennän tiettyjä asioita. Saa nähdä! Tuo marittaminen on kyllä mainio villitys. Liian tavaran poisto, jäljelle jättää vain sellaisia jotka tuottaa iloa. Olen vasta menossa liinavaateosastolla.. nyt pyykin viikkaaminenkin on kivaa, komero ei pursu epämääräisiä vaatenyyttejä, mitään ei kuitenkaan löydä? Nyt löytää... ja..

... nyt on helppo siivota,
on mieli keveä,
tietää kevään tuloa!


 Kukat antaa Iloa...




Ja leipomistakin innostun taas sillointällöin harrastamaan.
Olen tietoisesti vältellyt ruuanlaittoa ja makeitten leipomista,
sillä painon jos sasi edes pysymään näissä lukemissa, niin hyvä,
nousta ei saa! 
Suu sanoisi: tahtoo hyvääää, äää!
Vaan ei, sormi heristää :-)
¤
Ensikerran aion kertoa lisää marituksen edistymisestä ja otan kuvia mukaan... sitten totuus paljastuu. Mukavaa torstaipäivää ja heleää helmikuuta 2017 !

Maireanna

lauantai 21. tammikuuta 2017

Komerosta Kirjolohipastaa... ja muuta.

Arkeni on sujunut liukkaasti Konmarin merkeissä, ja voin vain sanoa että työtä riittää. Muuttojen yhteydessä on tsekannut tavaraa ja vähentänyt, vähentänyt... mutta aina sitä näyttää kertyvän lisää vuosien kuluessa ihan kuin itsestään! Minun on pitänyt laskea rimaa tälle sessiolle ainakin viikonlopuksi, sillä jalat pistää stopin. Tämäpäivä menikin hyvin. Komeron ovi pysyi kiinni, houkutus raivaukseen laantui.  Kerron ensikerralla miten etenee minun maritus...

Aasinsiltana käännynkin tästä helposti  toiseen komerojuttuun.
Tämä on näppärä pussukka, johon on koottu kaikki mitä tarvitsee esim. tässä Kirjolohipastaan.

Tämä ensimmäinen on myös minun lempparini.


 Ei tarvitse kuin ottaa pussi, ( tässä tapauksessa Prisman hyllystä ), ja alkaa kotona valmistaa pastaa.. Kaikki tarvittava ainesosa on pakattu pussiin mukaan. Helppoa!




 Tarpeista sanotaan että riittää kahdelle.
Minusta se riittää reilusti jopa kolmelle.


 Valmista. Ei kun vadille vaan ja pöytään. Nam!



Toinen  kokeiluni oli tämä
Cape Tow pasta. 


 Hyvää tämäkin oli ja nopea valmistaa kuten näille on hyvä pointti.
Metfursti oli voimakasta, joten joka tykkää maustetusta ruuasta,
heille se on jes!

Minulle miedompi on parempi vaihtoehto.


Tänään olen taas kaivellut korttikokoelmaani,
uusia korttien odottajia on tiedossa.
Riika, Bremen, Köln...
Mukavaa viikonloppua 

Maireanna

torstai 5. tammikuuta 2017

Jouluherkkujen piilopiirakka

Nyt on sitten viimeisetkin joulujuustot piilotettu piirakkaan. Jo oli aikakin. Maltillisesti ostin, mutta silti yli jäi. Lanttulaatikon loppuja haarukoin eilen illalla ja voi että se osasi olla hyvää!

Olen viime aikoina toteuttanut ruoan valmistuksen siihen malliin: mitä kaapissa on. Määrätkin ei ole viivottimella alleviivattu, vaan näppituntumalla  ja silmämäärällä... Ja tulos on enemmistöllä katsottuna onnistuneet. Mitä nyt muutamat pullat ovat liian tummiksi kärähtäneet... sitä sattuu.
Varsinkin jos tv on auki ja menossa jokin mielenkiintoinen, huomiotakin vievä ohjelma?

 Tässä se Piilopiirakka, jota  oli pitänyt jo testipala ottaa.. ihan ok. Kun se tekeytyi jääkaapissa päivän, eipä siitä ole kuin muisto jäljellä.. Jos haluat kokeilla itsekkin niin helpohan se on kuin mikä.

1
Pohjaksi oikaisin pakkasessa olleen torttutaikinan pohjaksi, Kaulin taikinan ja sovelsin sen pyöreään vuokaan.

2
Täytteeksi upotin Violan aurinkokuivatun tuorejuuston ( oli jäänyt koko pakkaus 200gr )
Murustelin Mustapekkajuuston loput, samoin jäljelle jääneen homejuuston lopun.
Päälle kermaviili+ munamaito / 1 muna ja 1d maitoa. Ja lopuksi vielä juustoraastetta pintaan.

3
Paistolämpötila 215 astetta. Piirakka sai olla uunissa 15 minuuttia ( ehkä, sillä tarkkailin vain pintaa että näyttääkö kypsälle.)

4
Anna tekeytyä kylmässä.
On hyvää varsinkin teen kanssa !





 No ei se ihan ole unohtunut taito, onnistuu se pulla vielä kunhan en tee silloin muuta joka vie huomion pois uunista :-)

 Voisarviakin pitäisi tehdä, ne ovatkin vasta namia teepöydässä.
(Ohje löytyy sivudadgetista )

¤

Heippa taas !

Maireanna