keskiviikko 17. elokuuta 2016

Lähtisinkö torille...


 Voi että makuhermot juhlii! Sienistä saa nyt ruokaa niinpaljon kuin sielu sietää. Keittoja, kastikkeita, ne ovat meikäläisen gurmeeruokaa.. Mustatorvisieniä kuivaan, kanttarellit päätyy paistinpannulle. Tarkoituksena on kokeilla jotain uuttakin ohjetta, mutta täältä löytyy tuolta sivudadketista joitakin sieniohjeita entuudestaankin.
Pitää kurkata itsekkin mitä vuosien aikana on tullut tallennettua.


 Mustikka on kasvupaikallaan minulle mysteeri. Se nääs lymyää maassa niin, että en näe niitä. Huom. en NÄE. Väri on  suojautumiskeino. Kun olen marjassa niin kävelen ohi: - ei siellä mitään mustikoita ollut! Takaa tuleva poimii sankon puolilleen.

 Nämä minä näen! Puolukka on vaan niin hapan marja, että en sitä paljoa laita pakkaseen... vain sen verran että saa talvella puolukkapuuroa.


Sää näyttää lupaavalle. Ei sada. taidan lähteä torille tapaamaan tuttuja. Istumaan kahvilaan. Vaihtamaan kuulumisia. Kauppahalli on se lempparipaikkani. 
Hallin molemmissa päissä on nämä patsaat: Siskotyttö puntarinsa kanssa, ja toisessa päässä ilkosillaan Veljmies kalojen kanssa. 







Hallista löytyy kaikkea mitä ihminen tarvitsee...
paitsi Alko, mutta
sitähän ei tarvitse!

 Torilla onkin tänä viikonloppuna
suuri, kansainväliset ruokamessut.
Silloin hulinaa riittää. Ja herkkuja..

 Mutta tilaa riittää...!

Tämä Oksapoika seisoo hulinankin keskellä jämäkästi paikoillaan...
¤

Nyt alkaa olla kiire bussiin.. iltapäivällä onkin minun saunavuoro, ja sitähän en missaa.
Moikka moikka

Maireanna

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Tauluvarastossa 1

 Sataa... Välillä pienen hetken on pilvet poissa auringon edestä. Ja sitten taas sataa.. Mitä tekisi?
Ajauduin kuva-arkistooni aikomuksena järjestellä sitä hieman. Sitten huomasinkin olevani tauluosastolla ja mieleen tupsahti, että en ole kuvia hyödyntänyt kokonaisena postauksena täällä.
Yksittäisesti sillointällöin vaan.
Monet taulut ovat jo maailmalla, osa vielä lojuu varastossa, osa on nuorison seinillä ja omat seinätkin on vuorattu tauluilla joista en henno luopua.

Mitäpä tauluista kertoisin?

Nämä kaksi väri-iloittelua ovat tyyliä lyhyeltä ajalta joka jäi tosi lyhyeksi. Nämä jäi ainoaksi kokeiluksi. Olisiko pitänyt jatkaa, no, sitähän en tiedä.


 Kameetauluja tein jonkinaikaa ja niitä meni jopa kaupaksi asti.

 Nämäkin ovat " rentoa" kauttani. Piti saada näyttelyyn äkkiä lisätäytettä. Ihme ja kumma, tykkäsin näistä niin, että en myynyt niitä. Ensilunta paratiisissa, jäljellä puussa kaksi omenaa...


 Ja sitten näkemykseni toipilaasta. Olin itse sairas, odottelin sappileikkausta. Siitä näkemys sairasvuoteen potilaasta. Tästäkin oli luovuttava, ostaja maksoi sen minkä pyysin.. olin laittanut korkean hinnan ettei kukaan sitä ostaisi. Toisin kävi.

 Olisiko tämä taulu Olympiakisojen symboli? Purjehtija tulossa kotiin?

 Kameeaika kesti aika pitkään ja nytkin odottelee kaapissa kameetyöt tekemään lisää...



Nämä kaksi ovat n.s. kierrätystyötä.
Sanotaanko " Ite" mallia?
Pohjana vaahtomuovia,
kuvaa herkkää ihoa.
Vanha valokuva
ja
vanhat pennit ajankulua.
¤
Alimmainen taulu taas,
kuvaa perhettä.
Pohjana omatekemä paperi,
Kehys roskiksesta
pelastettu.
¤
Tässä oli lyhyt kierros minun tauluvarastossani. Toivottavasti viihdyit. Luvassa on tulevaisuudessa toinen kierros tauluvarastossa ja mahdollisesti myös  kierros 3.  Tervetuloa uudelleen!

Maireanna

lauantai 13. elokuuta 2016

Sumussa nähtynä...

 Minne se aika on oikein vilahtanut? Tuon laskevan auringon mukanako? Ei vaineskaan... Huomaan vaan ja arvelen että syy kirjoittamattomuuteeni on silmät. Olen vähän vieroksinut koneen ääreen istumista ja nyt kun naputelen, niin huomaan että en oikein näe. Siinä syy! Kävin viimeviikolla silmälääkärissä ja siellä todettiin että näköni on huonontunut huomattavasti. Ei sitä itse oikein huomannutkaan ennenkuin uusien lasien ja vanhojen vertailulla.  Se vaan nyt nyt kestää ennenkuin saan uudet nenälle, sillä lasit tehdään.. yllätysyllätys, VIROSSA! Siis työllistän virolaista, kun tarve työhön olisi kotimaassakin? Osoitanko sormella syyttävästi  isokenkäistä porhoa täällä kotimaassa? Joka kuorii kerman? 25% menee työntekijälle Viroon, ja loput voitot menee tälle porholle? Kysyn vaan. Ei hullu se joka pyytää, vaan hullu joka maksaa..  Otin siis halvimmat  mahdolliset.

Auringonlaskuista puheenollen, tuo kuva on otettu Naantalissa viimevuonna.

 Vaikka tämäkin kuva on arkistostani,
ajankohta samanlainen.
Sade on ajanut asiakkaat
sisätiloihin.

 Pihlajat punertuu jo.
Koulut alkaneet,
sen myötä
liikenne lisääntynyt
aamu / iltapäivisin.

 Auringonkukkapelto kukoistaa...  Itse en oikein tykkää kukan tuoksusta, se on liian voimakas.

Upeita sateenkaaria
on nähty usein näinäpäivinä.
Tähdenlentojakin,
jos jaksaa yöllä herätä
niitä ihailemaan..



Koetan parantaa tapani..
tulen pian!

Maireanna

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Kalamuistoja...Kesämökin ahvenet.

 Polvi taas temppuilee ja siksi ryhdyinkin ajan kuluksi plaraamaan kuva-arkistoani.
 Osasyynä arkistossa penkomiseen on sekin, että alkoi mieli tehdä kalaa ruuaksi...  Reseptiehdotuksia ois hakusessa.
 Mennyttä on haave että saisi itse ongella onkia ahvenia. Onki on kuin muinaismuisto varaston hyllyssä. Tarpeeton, voisi sitä tarjota kirpparilla, ehkä? Kaupan pakastimeen tai kalatiskiin siis   joudun turvautumaan. 
 Vaikka onkijat ovat vaihtuneet niin onneksi tuoretta kalaa saa kaupan tiskiltä. Valmiiksi perattuna ja fileroituna, jopa grillattu jos tahtoo? Mutta miksi sitä ohittaisi sen ihanan tuoksun kun on fileelle ripotellut suolaa, tilliä ja valkopippuria. Kuorruttanut ehkä? Voi sulaa pannulla kullan väriseksi, lasket kalafileen hellästi ruskistumaan muutamaksi minuutiksi per puoli. Sitten nousee se tuoksu! Se on sellainen että alkaa nälkäisiä saapua pöydän ympärille malttamattomina... - Joko on ruoka valmista?

 Olkoon se kala sitten oman järven ahventa, haukea tai kasvatettua lohta, kalaruoka on sitä oikeaa kesäruokaa. Kevyttä kun mikä. Saadaan kaikki ne hivenaineet vitamiinit ja makuhermoilla on juhlat.
Tälläkertaa minulla on valmistumassa ihan tavallinen kalakeitto Norjan seistä. (Ans kattoo mimmosta siittä tuleepi )

Tähän postaukseen annan kuitenkin ajankohtaisen kesämökkiläisen ahvenet ohjeen. Tuttu varmaan, mutta kertaus on opin äiti... Näin se tehdään:
 Kesämökin ahvenet

500 g ahvenfileitä
75 g piparjuurituorejuustoa
3 rkl tillisilppua

Leivittämiseen:
½ dl korppujauhoja
½ dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
valkopippuria

Paistamiseen:
voi-öljyseosta.

1
Mausta ahvenfileet ripauksella suolaa. Sivele fileille vähän tuorejuustoa, tilliä ja paina kaksi filettä vastakkain. Kääntele ahvenet maustetuissajauho-korppujauhoseoksessa. 
2
Kuumenna paistinpannulla voi.öljyseosta ja paista ahvenfileet molemmin puolin kullanruskeaksi.
Valmista!

 Leivänteko on kesällä aikamoinen urakka.. Kuumaa kun uunin luona haluaisi välttää mahdollisimman paljon.  Laiskuuttani tässä yksi päivä iltamyöhällä välähti että millaista ranskanleipää tulisi jos taikinan jättäisin yöksi jääkaappiin? Niinpä sekoittelin veteen, ( 3 dl sitä vettä) hiukan suolaa, hunajaa, pussin kuivahiivaa. Annoin vähän kuplia, ja sitten kaivelin eri pusseista jauhoja.. Vehnäjauhoja, spelttijauhoja, sämpyläjauhoja. Määriä ehkä noin 1½ dl kutakin.. Sekoittelin puukauhalla löysänsutkeaa taikinaa.. Viimeksi lisäsin vielä vehnäjauhoja ja juoksevaa leivontamargariinia. ( Että irtosi vuoan seinistä.)
Sitten vaan elmukelmulla peittelin ja itsekkin painuin unten maille. Aamulla kaadoin taikinan voipaperilla suojatulle pellille ja laitoin pellin kylmään uuniin. Käänsin uunin aika kuumalle ja kurkkasin välillä mitä uunissa tapahtuu? Tapahtuihan siellä. Leipä kohosi ja ruskistui. Parikymmentä minuuttia ja leipä oli valmis!

Aamukahville sain vastaleivottua leipää! Suosittelen.. 
Määrät mitä laitoin on ihan mututuntumia, jokaisella kokilla kun on ne omat mitat. Rohkeasti vaan tekemään.


Hyvää kalaonnea toivottaen

Maireanna