Päivä on tänään ollut pilvinen ja sadetta ripsauttaa, ollaanhan jo oikeasti syyskuussakin. Aikaisemmin, kun olin terve, olin vaihtanut jo talviverhot, hakenut metsästä katajanoksaa ja pihlajanmarjaoksaa parvekkeelle, siivonnut sen talvikuntoon. Vaihtanut olkkarissa edes tyynynpäälliset talvisiin päällisiin.
Nyt en jaksa.
Katson pilvien kulkua ja toivon,
että sairaus vähän laantuisi,
lääke vaikuttaisi pian.
Voisin tehdä jotain kohta taas.
Kun tekisi mieli istahtaa,
hetkeksi edes partsille,
juoda ne kesän kolmannet kahvit.
Katselisin
syysmyrskyn
pudottamia lehtiä.
Päivän mittaan, sairaus hiukan hellittää, voin lukea toisten blogeja, lukea hyviä ajatuksia,
voin jopa tehdä joitakin pieniä töitä. Täyttää astianpesukoneen tai pyykkikoneen laittaa töihin,
Välillä on levättävä.
Sitä se on, kun sairastaa Parkinsonia.....
Mutta, minä palaan tänne, kun on hyvä päivä. Siihen asti, Moikka moi !
Maireanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti