keskiviikko 10. joulukuuta 2008

ANNAN PÄIVÄN AIKAAN

Lapsuudesta muistan, että erikoisesti nimipäiväni jälkeen alkoi jouluntyöt todenteolla.
Sutina tuvassa oli kova. Uuni sai ensimmäiset halot jo anivarhain ja pian humisi tuli nuoleskellen halkoja. Pitkän pöydän päällä oli jos jonkilaista leipomusta valmistumassa
joista en ymmärtänyt muuta kuin että ne maistui valmistuttuaan ihanilta.
Pipareitten tekoon sain jopa osallistua, mutta kun silmä vältti, niin piti aina maistaa, oliko se todella niin hyvää..
Joulukalja oli jo kylmähuoneessa tekeytymässä, mutta sitäkin tehtiin uusi satsi lähempänä joulua jotta se riitti uudeksi vuodeksikin.
Lipeäkalat oli valikoitu jo, mutta ne lioteltiin varmaan joulunaluspäivinä. Lipeäkalan hajusta en pitänyt ja söin sitä vain pakosta. Kummasti nyt mummoikäisenä siitä pitää ja huomaa että on ainut lipeäkalan syöjä perheessä. Niin se vaan muuttuu maailma, Eskoseni.

Sika oli päässyt autuaammille kaukalomaille, joten kinkku oli jo suolassa. Se paistettiin
aatonaattona-yöllä. Mitkä tuoksut herätessä!

Tässä ajassa Annanpäivä kului shoppaillessa ja kupposella kahvia kahvilassa. Proosallista.

3 kommenttia:

Harakka kirjoitti...

Muuten onnea onnea annalle!

Anna kirjoitti...

Kiitos Harakka onnitteluista. Mukavaa että käyt tuvassa kylässä :-)

Anna kirjoitti...

Kiva täällä on käydä kurkkaamassa, että mitä olen kirjoittanut joku vuosi sitten :-)

Tuorein postaukseni

Marjapiirakkaa pitkästä aikaa..!

Että onkin ollut koleaa koko KESÄ ? Elämänmenokin  on sen mukaista, olen viihtynyt vain sisätiloissa, ja väsyttää ihan julmetusti. Ei jaksai...