Vaihtunut on vuosikymmenkin
2020..
Helppo muistaa. Kaksikymmentä vuotta tätä vuosituhatta eletty jo.
Maailmalla eletään ehkä kaikkien aikojen levottominta aikaa, se huolettaa. Huolettaa myös kotimaakin, sekin liikehtii, - somessa on kielenkäyttö raaistunut ikävästi. Ei ole kiva.
Jospa omalta osaltamme koetaisimme hillitä kielenkäyttöä vaikka kuinka tuntuisi sanoa että eihän se niin mene vaan näiin.. ja voimasanoja päälle. Eihän ?
Itse olen herkkis kaikelle rumalle ja koetan välttyä esim sotaa käsittelevistä documenteistakin, tulee paha olo. Mutta välttyä on vaikea, tv, lehdet, - kaikkialla toitotetaan mitä misssäkin tapahtuu .
Lunta, sitä kaivattaisiin.
Maa on musta, on pimeää. Parvekkeilla palaa jouluvalot, ne ovat muuttuneet tunnelmavaloiksi. En ole niitä pois ottanut minäkään.
Kuu luo kalpeaa valoaan yön sinisellä taivaalla. Telkusta pauhaa hiihtokisoja...
Tuntuu kaikinpuolin Tammikuulle.
Sitä odottaen Kyllä se kevät sieltä tulee.. kukkokin alkaa loikkia kesää kohti pitemmin askelin.
Maireanna.
1 kommentti:
Tämä on ihmeellinen tammikuu. Meillä on lunta vielä, mutta joka päivä sataa vettä. Tiet ovat kuin luistinratoja. Onneksi valo jo lisääntyy.
Lähetä kommentti