Onpa harmia monenmoista...

Kuuntelen tv:tä,  kiukku sisällä kohisee...Vääryys kukoistaa siellä missä  sitä ei pitäisi nähdä, vaan  lempeää kodinomaista hyvää , ansaittua huolenpitoa vanhuksista. Huokailen ja huokailen. Sitäkö on tämänhetken palvelutalojen sisäinen elämä? Rahastusta joka askeleesta? Ihan, sanonko mistä kotoisin kaikki!

Onneksi olen terve, ainakin mielestäni. Asun kotona. Päätän itse asioistani.
Onneksi.

 Mielipuuhia löytyy, luen, ( vaikka silmät vähän jo temppuilevat ) luen siksi vain lehtiä nykyään.  Kirjojakin luen välillä kyllä kuitenkin. Oma olo on tärkeä, välillä päätän olla tekemättä mitään, tai joskus oikein innostun, kuten yllä oleva kuva kertoo... tahtoi lettuja ! Ja niitähän tein.

 Muistatteko nämä? Kortteina, tai ihan livenä oikeasti? Minä muistan nämä. Oli se aika entinen..

 Joulupukki toi minulle tällaisen mekon, taattua Nanson mallistoa. On kuin tehty meikäläisen kroppamuottiin.

 On sivutaskut ja helmakin on hyvän mallinen, sivuissa kivat halkiot. Tykkään mekosta ihan hirveästi.

Nyt kannattaa tehdä jäälyhtyjä sillä jos

sää jatkuu tällaisena arktisena talvena,

lyhty säilyy kevääseen !

Nähdään taas pian.

Maireanna