maanantai 1. lokakuuta 2018

..Muistelukierros vanhalla hautausmaalla.

Syksyinen maisema alkaa saada enemmän väriä, viileät aamut kielivät kylmästä yöstä.  Puiden lehtiä pudonnut lisää ja lisää, kohta puiden rungot ovat paljaat, ovat valmiit talven tulolle! Koskahan muuten tulee ensilumi?  Ei ole montakaan vuotta siitä kun nyt oli jo lumi maassa! Huh.
Ei sen vielä kaipaisi tulevaksi, lumen... on pitkä talvi muutenkin koettavana... kesää saisi olla vielä jäljellä...
Kuva-arkistoa selatessani huomasin että yksi kuvakeikkani tuloksista ei ole vielä julkistamista nähnyt? Haaveilin aina että syksyinen hautausmaa täytyy kuvata. Vanhat muistokivet ovat niin kauniita sammaleet peittonaan. Kerään tähän nyt pääaiassa taide-elämän vaikuttajien kauniita muistokiviä..ja lopussa nuorena nukkunut, sairauden lannistama poikani hautakivi.

Lähempien tietojen saaminen  kaikille muistomerkeille vaatii paneutumista, minulla ne ovat valitettavasti puutteelliset. Pääasia on kivien kauneus, hipaisten poismennyttä henkilöä.
Ihaillaan siis muistomerkkien kauneutta.

 Avoin portti...

 Kiemurtelevat polut..
saniaisten varjossa..

 Kiviset portaat, minne ne vie..

 Laulajatar Lea Piltti
ja miehensä Olavi Killisen muistomerkki..
Kuulen laulun...


 Tässä nukkuu Alina Ek.
Enkelin suojassa...

 Taiteilija jota arvostan suuresti.
Joka vuosi käyn tässä hetken juttelemassa Juholle.

 Heihei Unto !
onko pehmeä tyynysi?


 Näiden lasten traagista tarinaa
en muista...

 Tässä lepää vaikuttajamme,
Minna Canth.

 Suuren suvun pois nukkuneet...

 Aika syö...

 ..niin myös tässä..




 Elämän ja kuoleman raja...


 Nimi on jo poissa, 
jäljellä vain elämänpuu..

Tämä kivi,
on minun matkojeni määränpää.

Tämä lyhyt kierros kertonee siitä miten menneet ajat tuolla kävellessä haihtuvat lyhyiksi välähdyksiksi mitä ollut on. Ihmiset ovat vaikuttaneet aikanaan hyvinkin voimakkaasti, kuten vaikka Minna Canth vaikutti koko kaupungin elämään.. Taide-elämässä vaikutti  Juho Rissanen tai Unto Heikkinen, ja moni, moni muu.
Moni eli myös  pitkän elämän, jotkut lähti liian varhain. Liian varhain.
Mutta sellaista on elämä.

Toivottavasti en tehnyt päivääsi surulliseksi tällä postauksella, vaan rauhoitti  jos kiire painoi...?
Hidasta.. hidasta..

Kaunista Lokakuun alkua !

Maireanna

1 kommentti:

enkulin käsityöt kirjoitti...

Kaunis hautausmaa. Olen huomannut, että hautausmaalla tuulee aina. Minäkin joskus ihailen kauniita hautoja ja mieli tulee haikeaksi. Mietin ja hiljennyn ajattelemaan elämääni ja poismenneiden elämää.