sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Likaisia pilviä...

Siltä näyttää kun katsoo ulos. Likaisen harmaita pilviä lipuu taivaalla perä perää.. ja sitten taas sataa harmaana kuten juuri nyt. Maurimyrskyä yrittää, mutta täällä sisämaassa se jyllää lievenpänä onneksi.
Sateenkaari seuraa aina likaisia pilviä kun aurinko kurkistaa pilven takaa.. syksyä tekee ja onhan syyspäiväntasauskin tänään, joten kylmiä aikoja kohti mennään.

Mutta, mihinkäs viime postauksessa jäinkään ?
Ruokapuolella jatkuu hintojen tiiraaminen. On kuitenkin se 2 krt kaupassakäynti viikossa pitänyt höllentää useammaksi käynniksi, sillä olisi vetokärriin tulossa muuten liian paljon tavaraa. Ranne ei tykkää painavista. Ja jos pitäydyn listassa niin sen ei pitäisi nostaa laskua.
Toinen uusi juttu on että tytön kanssa syödään aamupala yhdessä. Silloin ei lipsuta kahvi/pulla linjalle... ja kohta on hirrrvee nälkä! Ja jos lähtee nälkäisenä kauppaan, senhän tietää miten käy? Ostaa puolivalmiita, jopa valmiita, ja hotkii ettei huomaakkaan!
Näyttää sille, että tässä mallissa tulee säästöä, jopa kiloissakin, saati ostosbudjetissa. Ja mitäkö aamupalassa on: röstiperunoita 2 kpl / per syöjä, muna, prinssinakkeja 3 kpl, juustoviipale, tuorekurkkua, paahdettua leipää 2, paahdettuja tomaatteja, lopuksi kahvia ja ihan pikkuinen muffini.
Näillä mennään, tuli mitä tuli. Nälkää ei ole tuntunut koko päivänä. Välipalana omena ja illalla 1 ruisviipale ja teetä. Kuulostaako huonolle menuulle?

Syksy. Se on aikaa jolloin taas tutkailee kaikkea, syömistään, harrastuksiaan, ja paikkaa ympärillään.
Ottaa itseään niskasta kiinni, syönkö oikein, olisiko jokin uusi harrastus hyvä itselle? Tai, talvitamineita esille ottaessaan ajattelee, tarvitseeko tuota tai tuota? Nonni. Niin minäkin.
Kaivelin komeroa ja nämä jäi.


Eihän tämä ihan marituksen mukainen ole, mutta  näitä tulee pidettyä. Ei sinne kaappiin montaa jäänyt kun osa on villatakkeja kuten näkyy...  Päällysvaatteet ovat toisessa kaapissa... Lenkkipukua etsiskelen, josko meikämalliselle mummolle jostain sellainen löytyisi...
 Partsille tulee vähitellen jotain talvista, mutta  persilja ja Pelakuu  ne rehottaa edelleen täyttä häkää...

 Hämärällä sytytän sisälle pallovalot ja ledkynttlät. Tunnelma on tärkeää.. Huomaan kirjaa lukiessa että olen jäänyt tuijottamaan tv:tä kirja sylissä... tai mietiskelen muuten vaan..? Ei hassumpaa tämä eläkkeellä olo.

Ensikerralla kertoilen " lomamatkasta " jonka tytön kanssa tein kuun vaihteessa. Virkistää ne eläkkeellä olijaakin pienet irrottelut.
Siihen asti, moimoi...

Maireanna


Ei kommentteja: