tiistai 11. elokuuta 2015

Oodi kanttarellikastikkeelle.

Viime sunnuntaina sattui minulle keittiössä oikea napakymppi ruuanlaitossa. Vieläkin makuhermot haikeina juhlii pelkästä ajatuksesta; voi kun sais vielä sitä herkkua! Niin. Oli se niiin fanttastico, se kanttarellikastike! Mietin pitkään että mitä minä siihen heittelin valmistattaessa...
Yritän palauttaa mieleen..
Olin torilla oikestaan vaan mustikanhakureissulla, mutta kun näin kanttarellit, olin ihan myyty!
Puoli litraa kiitos, sanoin ääni heikkona ja kun myyjäpoika latoi sieniä mittaan, olin jo aivan herkun lumoissa. Varovasti nostin nuo keltaiset metsän kaunottaret kassiin päällimmäisiksi etteivät vaan kolhiintuisi vaan säilyttäisivät upean muotonsa.
Sienet tulivat lähipitäjän metsästä ja olivat puhtaita. Poimija tiesi niiden arvon. Nyt ne pääsivät  minun paistinpannulle.


Sienet saivat luovuttaa nesteet rauhassa kuumalla pannulla. Sitten kaveriksi lopsaus voita.


Silppusin sienien kaveriksi kaksi pulleaa kevätsipulia, samoin kaksi-kolme pätkää varsiselleriä.
Mausteeksi muistaakseni heittelin ½tl sitruunapippuria, pyöräytys mustapippuria, ruususuolaa n. yksi pieni teelusikallinen.. Hulautin näiden päälle pienen purkin kolmen yrtin ruokakermaa.
Annoin kastikkeen hymyillä hiljaisella lämmöllä. Kaadoin sitten  kastikkeen pienempään teflonkattilaan  ja siinä se sai rauhassa hiljaisella lämmöllä tekeytyä.
Sitten maistelin.. jotain puuttuu  vielä? Mitä? Sitten otin riskin ja lorautin noin teelusikallisen verran... hunajaa! Taas maistelin. Ok. Aika hyvää..!

Siinä se nami sai kuplia hissunkissun sillä aikaa kun kukkakaali ja perunat kypsyivät raivostuttavan hitaasti  toisaalla.

Sitten tuli  pieni ongelma. Tuoksu leijui keittiössä, aivan  taivaallinen.  Nälkä kasvoi ihan sfääreihin. Niinhän siinä kävi kuten kuvasta näkee..


Hyvä kun ehdin laittaa lautaselle, aterimet sikinsokin..


Oli päästävä syömään!
En ole muuten ikipäivänä saanut näin ihanaa kanttarellikastiketta!
Maku maistui vahvasti kanttarellin aromille,
korostiko sen sitten hunaja,  luulen niin.

Aika moni tuttavistani ei pidä sienestä yleensäkkään,
mutta luulisin että tämä kelpaisi heillekkin,
olen ihan varma! ( No en minäkään pitänyt nuorenpana..
iän myötä makunystyrätkin ovat kehittyneet.)


Kanttarellien lumoissa,
aurinkoista elokuuta
toivottaen

Maireanna

3 kommenttia:

Una R kirjoitti...

Ihana tarina. =)

Mutta miun täytyy kommentoida sitä, ettei välttämättä se ole siitä kiinni etteikö tuttavasi tykkäisi sienistä. Meillä joillakin eivät sienet
sula suolistossa... =( Minullakin kun on se crohnintauti, niin en pysty syömään lainkaan sieniä.

Maireanna kirjoitti...

Voi Una! Niinhän se on, vatsa määrää soveltuuko esim. sienet ruokavalioon? Olen pahoillani että en muistanut mainita että sienet sulavat hitaasti. Toisille ne sopivat, toisille ei...
Oli vaan tuo oma suu niin messingillä että unohtui kaikki muu... Ei tyttökään voi nyt syödä paljon mitään muuta kuin kasviksia. ( Odottaa leikkaukseen menoa ) Huokaili vaan että jojoo.. en voi syödä. Sappi suuttuu.. Pistän varpaat ristiin että minulla menee melkein kaikki.. oikeastaan .
Mitä Sinä voit syödä, onko yhtä paljon valikoitava? Kurjaa...

pike kirjoitti...

Nyt on kanttarelleja runsaasti metsässä, ite en poimi mitään muita kuin kanttarelleja, tietysti mustikkaa muutama kymmen litra pakkaseen, ihanaa kun metsästä saa maukasta syötävää.

Tuorein postaukseni

Outo ilmestys taivaalla, sekä kokkailua kotona.

Ihan totta se on. AURINKO !  Eilen vielä loskakeli, alas satanut lumi suli että lirinä kävi. Yöllä yllätti pakkanen ja tänään paistaa aurink...