tiistai 1. lokakuuta 2013

Unelmaa?


Ainakin ollaan suhtkoht terveenä, mitään huolestuttavaa eivät kokeet näyttäneet.  Se ei  ole  siis unelmaa..  Hyvä se. Ainoa miikka tuli...no, arvaahan sen, painosta! Pitäis kiduttaa itseään kaikkien herkkujen edessä ja helppohan se on sanoa..mutta  itse toteutus on kaatunut niin sata kertaa että usko ihmeeseen on mennyt.  Viikko menee raameissa,  mutta sitten alkaa lipsua. Ei se siitä ole kiinni, nimittäin jääkaapista. Päinvastoin Gillian! Kun siellä on  vaan sitä terveellistä.. Mutta. Kurkku ei maistu, tomaatitkaan ei,  ja salaattikin nahistuu. Annoksetkin ovat, OIKEESTI, pieniä. Mikä sitten mättää..
Liikkumista on lisätty?  Joo on.
 ( Mutta uimaan en lähde, en vaikka uimahalli  tuossa kadun toisella puolella vilkuttaa. Minä en vaan tykkää sokeana liukastella siellä  :.+0

Se siitä laihduttamisesta. Älkää unta ja unelmaa nähkö.

 Tästä  reseptistä  sanon vaan  senverran, että kyllä Kukkosen leipomo osasi Unelmatortut tehdä. Unelmat tuli todeksi , sillä  kääretortut olivat  maankuuluja siinä kuin Heikkisen kalakukotkin,  herkkuja kumpikin.  Nyt ei  valitettavasti enää ole Kukkosen leipomoakaan. Vanha rakennus väistyi uuden tieltä ja leipuriveljekset jäivät ansaitulle eläkepäivilleen.

Varapäre.
¤
Tällaisia ajatuksia pulpahteli tänään,
aika tylsää tekstiä, siksi Unelmatortun  resepti  pääsi tähän kevennykseksi.

Ensikerralla on varmaan niiden kikhernepihvien vuoro.
( Oliko ne terveellisiä  ;+)

Iloista tiistaita

Maireanna

4 kommenttia:

annekatariina kirjoitti...

Unelmatorttu on parempaa kuin vesirinkeli!

Harakka kirjoitti...

Ihanaa, kun kokeet näyttivät hyvää terveyttä sulle!
Se on helpotus aina, jos pelkää sairastavansa jotain vakavaa, ja ainahan se on kuitenkin ensin mielessä, se vakava juttu.
Ja ei sitä aina tarvi olla se langanlaiha, monesti hekin sairastavat ja kuolevat suorilta jaloilta, vaikka kuinka ovat itseään liikunnalla rääkänneet ja terveellisellä ruokavaliolla.
Geenit määräävät mun mielestäni niin tosi paljon.
Mullakin on kaikki äidin sairaudet, vaikka ihan erilaisesti ollaan syöty. Lapsena tietty söin äitin ruokia, mutta kun oma huusholli tuli, niin omia sapuskoitani olen aina koittanut vähän terveellisiä tehdä. Jo lapsienkin vuoksi.
Mutta sairaudet tulivat siltikin.
Olen sitä mieltä, että syödään sitä mistä tykätään ja hyvääkin aina joskus ja vielä hyvällä omallatunnollakin.
Sillä kerran me vaan täällä saadaan olla, miks koko ajan itseään kiusaisi kamalilla dieteeillä, jos ei nyt ihan sairaalloisen lihava ole.
Eli nautitaan me vaan hyvästä ruuasta ja joskus aina hyvästä unelmatortustakin, hi!
Taidankin viikonlopuksi sellasen tehdäkin, kun tyttö tulee.
Ja oikeessa olet syyspuuhista, nyt alkaa olemaan viimeset hetket tehdä ne, tai jää tosiaan ensi syksyyn, hi!
Mun kyllä pitää jättää viikonlopulle, on viikolla joka päivä jotain pakollista menoa.
Toivottavasti silloin ei vielä ole lunta!
Hyvää lokakuun alkua sulle Maireanna!
Kiitos hyvästä ohjeesta Maireanna!

Rintamamiehen tytär kirjoitti...

Unelmia pitää aina olla - vaikkapa unelmatortusta tai uimahallista. Uimahalliin voi mennä silmälasit päässä - ei tietenkään saunaan:) Ei kai kysymyksessä ole tekosyy?:))

Maireanna kirjoitti...

Annekatariina:
Niin minunkin mielestäni. Mutta jos aina olisi kääretorttua niin kyllä vesirinkelikin kisan voittaa.

Harakka:
Täällä on hirveän huono lääkäri tilanne..viikossa vastaanottoa yksi päivä! Kun koko kesän on ensin kärvistellyt ja pelännyt lääkäriin menoa..pelotti niin h....sti. Vihdoin uskalsin kysyä vastaanottoaikaa. Ja! Sain vastaanottoajan 2 kuukauden päähän! Siinä odotellessani mahdollista pahinta ( kainalossa vaivaavaa pattia) olin jo varma, SITÄ se on?
Siksi kokeitten tulokset tuntuivat helpotukselle josta en oikein ole vieläkään selvinnyt. Huhuhh...
Niin syvälle oli pelko pesänsä tehnyt kesän aikana.
Siinä yhdet laihduttamisetkin kalpeni. Kuten sanoit, kerranhan täällä vaan ollaan..
Vielä on kuitenkin puolet tutkimuksista tekemättä ja toivottavasti niissäkään ei SE peikko piileksi.

Rintamamiehen tytär:
Unelmat vähenee ja tekosyillä on syynsä :-)