Tänään liputettiin Minna Canthille. Asiat joihin hän sai sitkeällä ponnistuksilla
parannusta, olivat tasa-arvon ja kulttuurin saralla
siihen aikaan ennenkuulumattomia.
Naisen paikka oli kotona, eikä sitten muuta. Tasa-arvoa ei ollut.
Vähitellen naisetkin pääsi työelämään ja jopa eduskuntaan asti.
Minna jäi suurperheen yksinhuoltajaksi miehen kuoltua.
Perheen lisäksi hän hoiti kauppaa ja piti kaupungin kulttuurihenkilöille
yhteishenkeä luovia tapaamisia.
Hän kirjoitti aina, ja niitä kirjoja saamme lukea edelleen.
Minulla on muutama kirja tällaista vanhaa resuista, kuten yllä oleva
Ihmiskohtaloita. Siitä löytyy Köyhää kansaa, Kauppalopo ja Salakari.
Kirjaa lukiessa huomaa, että köyhyyttä oli silloin, ja kun vertaa nykyaikaan,
köyhyyttä on nytkin. Joskin toisesta syystä. Ennen oli pulaa kaikesta,
nyt tasapaino horjuu muista syistä.
Kaikkea on, mutta euro vääristi rahanarvon.
Nyky-euro oli markan aikaan 6 markkaa.
Voi kun saataisiin markka takaisin!
Pienet eläkkeet riitti markan aikaan, nyt ei mikään riitä, vaikka ottaisi vanhat konstit uusiokäyttöön!
3 kommenttia:
Sulla on kivoja kirjoja, noi vanhat on ihania. Niistä voi löytää vaikka mitä aarretta luettavaksi.
Olen samaa mieltä kanssasi, markan ja euron suhteesta.
Nykyinen euro on kuusi markkaa.
50 euroo on melkein kuin 50 mk.
Että ei ole ihme, vaikka köyhiä onkin paljon, ja lisää tulee koko ajan!
Olen samaa mieltä Harakan kanssa kun on kyse vanhoista kirjoista. Niitä on kiva katsella ja hymy huulella lukea.
Kiitos visiitistäsi, oli kiva kun kävit! Sinulla on niin ihania taustoja - etenkin tämä!
Kivaa viikonloppua ja terveiset Ruotsista!
Tuo kirja minullakin, Minna Canth hyvä, ainoa nainen omalla liputuspäivällä.
Lähetä kommentti