lauantai 6. heinäkuuta 2019

Santtu aurinkovarjon alla...

Heinäkuu . Kesän pitäisi olla vehreimmillään. Kukat kauneimmillaan, nurmi vihreimmillään.  No onhan se, ja aurinkokin porottaa sinne minne sen kuuluukin porottaa tähän aikaan vuodesta. Niin kuumasti, että varjo on viritettävä hetkeksi kukkien ylle.
 Tässä ruukussa on tänävuonna toinen kukka, janoisempi... mitenhän se syksyyn menestyy ettei saa kirvoja. Kirvat ovat kuulemma taas liikkeellä ja niistä en tykkää.  Mieluummin saa käydä Maija Mehiläinen. Tämäkin kukka joutui kirvojen kynsiin !

 Krassi on suosikkini.

Santtu, santtu !  Viime talven se oli tytön hoidossa, minä kun olin sitä viemässä bioskaan syksyllä. Siellä se majaili ja minä sille marmattelin että bioskaan vien.
Annappas olla ! nyt se mokoma verhon takana kasvatteli ensin yhden kukan, ja ähäkutti, alkoi vääntää kukkia urakalla ! Varovasti sen kannoin kotiin ja sipisin sille että kuki, kuki kotona !
Kohennan aurinkovarjoa kukan ylle ettei pala lehdet...

Jospa se siitä,  kukkisi pitkään ?

 Mansikan hinta kuulostaa pysyvän 30 eurossa. Viljelijälle sopiva hinta,  aika suolainen kuluttajalle.
Taitaa jäädä mansikat aika vähiin rasioihin pakkasessa, ainakin arvelen niin.

 Näitä aamuhetkiä partsilla on ollut vain muutama, on ollut viileää tänä kesänä. Jalat ei tykkää viileästä.

Tänään on liputuspäivä ! Oikeastaan on Eino Leinon päivä, mutta tänään on myös meillä juhlapäivä. 56 vuotta sitten parkaisi poika tulevansa tänne maailmaan ! Rytinällä tuli.
Syötäisiin mansikkakakkua, mutta diabetes ei salli. Niin niitä rajoituksia tulee matkan varrella...
Onnea kuitenkin, siinä ei ole sokeria !

Heinäkuun terveisin

Maireanna

Ei kommentteja: