sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Kokkina keittiössä

Kyllä se on tuo viikkolehtien lukeminen tällaiselle impulsiiviselle lukijalle joskus palkitsevaakin., mutta myös vaarallista.  Juttuja lukee mielellään, kun enimmäkseen  ne ovat kyllä mielenkiintoisia ,  mutta minä jään usein  varsinkin ruokajuttujen lumoihin.  Niiden hyvät kuvat pysäyttää,.. seuraavaksi katson jo  aineksia, miten  pitkä rimpsu  niitä on .. ja onko niitä tällaisessa, yhden hengen eläkeläisen kaapissa valmiina? Jos kriteerit täsmää, niin... minä olen jo tekemässä  ohjetta käytännössä. ..
Niin kävi taas tälläkertaa.  Olin päättänyt tehdä täksi päiväksi, eli sunnuntaiksi, ensin jo muutaman kerran tekemääni Henri Alenin Kylmäsavulohipastaa. Se kun on niin helppo, pussissa on kaikki mitä tarvitsen ruokaa tehdessä... Pastaa !  Siitähän on pakko pitää!  Ja se hetki kun ruoka on jo melkein  valmista, silppuan tuoretilliä pastan päälle?  Se on niin parasta! Nam...

Mutta sitten se kokeilu. Me Naiset lehdessä oli se maaginen resepti jonka otin oitis kokeiluun, ja  tulos : ..sorry vaan Henri, tämä kokeilu oli yliveto!

Sisällön näkee jo lähitarkastelulla että sehän on vanhaa tuttua pyttipannua.  Nimi vaan huijaa, Piperade hienosti Italialaisittain. Kasvispannu, johon lopuksi lisätään munia. Ei sen kummempaa..
Ja ihme ja kumma, ainekset,  oli minulla kaikki kaapissa. Mutta enhän minä tasantarkkaan ohjetta noudata, oikea kokkikin aina soveltaa ja niin minä aina teen. Tässä siis ohje niinkuin minä tein.

Piperade

4 annosta, valmistusaika 40 min.
1 paprikamix ( sisältää punaisen, vihreän, ja keltaisen paprikan )
200 gr kirsikkatomaatteja 
 (  minulla oli muutama kirsikkatomaatti, loput laitoin  tompsuviipaleita )
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl juoksevaa hunajaa ( höh, lorutin enemmän )
1 tl suolaa.
1 pakastepussillinen kasvissuikaleita.

 Entäs miten tämän tein.
1
Puolitin paprikat, poistin siemenet, viipaloin kulhoon odottamaan. Hienonnin sipulit myös odottamaan eri kulhoon. Kuumensin voita pannulla, ja heitin sipulit kuullottumaan noin 10 min,  lisäsin paprikasuikaleet sekaan ja liruttelin hunajaa perään. ( se kun notkistaa paprikan kirpeää makua, saman se tekee  sipulille.)  Lisäsin pakastepussillisen, 200 gr, kasvissuikaleita ja annoin kypsyä kasvisten seuranaan tomaatit.  Loppupuolella kypsymistä tein kolot joihin rikoin munat.
mausteeksi suolaa ja Tats It... Valmista !
Se oli hyvää !

Sitten olikin päikkäreitte aika !
Että näin tälläkertaa...

Maireanna



maanantai 1. lokakuuta 2018

..Muistelukierros vanhalla hautausmaalla.

Syksyinen maisema alkaa saada enemmän väriä, viileät aamut kielivät kylmästä yöstä.  Puiden lehtiä pudonnut lisää ja lisää, kohta puiden rungot ovat paljaat, ovat valmiit talven tulolle! Koskahan muuten tulee ensilumi?  Ei ole montakaan vuotta siitä kun nyt oli jo lumi maassa! Huh.
Ei sen vielä kaipaisi tulevaksi, lumen... on pitkä talvi muutenkin koettavana... kesää saisi olla vielä jäljellä...
Kuva-arkistoa selatessani huomasin että yksi kuvakeikkani tuloksista ei ole vielä julkistamista nähnyt? Haaveilin aina että syksyinen hautausmaa täytyy kuvata. Vanhat muistokivet ovat niin kauniita sammaleet peittonaan. Kerään tähän nyt pääaiassa taide-elämän vaikuttajien kauniita muistokiviä..ja lopussa nuorena nukkunut, sairauden lannistama poikani hautakivi.

Lähempien tietojen saaminen  kaikille muistomerkeille vaatii paneutumista, minulla ne ovat valitettavasti puutteelliset. Pääasia on kivien kauneus, hipaisten poismennyttä henkilöä.
Ihaillaan siis muistomerkkien kauneutta.

 Avoin portti...

 Kiemurtelevat polut..
saniaisten varjossa..

 Kiviset portaat, minne ne vie..

 Laulajatar Lea Piltti
ja miehensä Olavi Killisen muistomerkki..
Kuulen laulun...


 Tässä nukkuu Alina Ek.
Enkelin suojassa...

 Taiteilija jota arvostan suuresti.
Joka vuosi käyn tässä hetken juttelemassa Juholle.

 Heihei Unto !
onko pehmeä tyynysi?


 Näiden lasten traagista tarinaa
en muista...

 Tässä lepää vaikuttajamme,
Minna Canth.

 Suuren suvun pois nukkuneet...

 Aika syö...

 ..niin myös tässä..




 Elämän ja kuoleman raja...


 Nimi on jo poissa, 
jäljellä vain elämänpuu..

Tämä kivi,
on minun matkojeni määränpää.

Tämä lyhyt kierros kertonee siitä miten menneet ajat tuolla kävellessä haihtuvat lyhyiksi välähdyksiksi mitä ollut on. Ihmiset ovat vaikuttaneet aikanaan hyvinkin voimakkaasti, kuten vaikka Minna Canth vaikutti koko kaupungin elämään.. Taide-elämässä vaikutti  Juho Rissanen tai Unto Heikkinen, ja moni, moni muu.
Moni eli myös  pitkän elämän, jotkut lähti liian varhain. Liian varhain.
Mutta sellaista on elämä.

Toivottavasti en tehnyt päivääsi surulliseksi tällä postauksella, vaan rauhoitti  jos kiire painoi...?
Hidasta.. hidasta..

Kaunista Lokakuun alkua !

Maireanna