HITAASTI...

Syksy tuntuu jo ilmassa selvästi. Tuuli on kääntynyt pohjoisen suuntaan, on koleat yöt, pihlajat alkavat saada väriä. Torilla  on viikonloppuna elonkorjuujuhlat. Siitä viimeistään maalaistalon entinen tyttö herää syksyn tuloon.

 Koulut ovat alkaneet ja ekaluokkalainen alkaa opetella kirjainten salaisuuksia.

Itselläni oli tällainen aapinen aikoinaan ja kun samanlainen tuli kerran vastaan kirpparilla niin ostin sen oitis!


Kun lukemaan oppi, niin siinä hujauksessa tuli luettua kaikki kirjat kotikylän koulusta. Sitten piti siirtyä kirkonkylälle ja vieläkin aistin sen tunnelman siellä! Jännittäviä aikuisten " oikeita" kirjoja! Ensimmäinen aikuisten kirja oli : Lapsi 312. Samaistuin siihen tyttöön itsekkin myöhemmin, sillä syntyperäni on hämärän peitossa, vieläkin.

 Kurtturuusu kukkii tähän aikaan vuodesta kauneimmillaan. Tuo kuva on parin viikon takainen ja kovin siinä pörräsi mehiläisiä.
Nyt , kirjastolla käydessäni ( aivan tässä lähellä ) huomion jalkakäytävällä paljon kuolleita mehiläisiä?  Saman huomioin viime syksynä, samassa paikassa, puun alapuolella?  Poika kyllä valaisi ilmiötä miksi tällaista tapahtuu, mutta surullista jokatapauksessa. Kuningatar on pesässään ja työmiehet kuolee...

 Syksyn merkkejä nämäkin.

 Usvaisia aamuja...

 Tämä polku on lempimaisemastani, Valkeisenlammen rannalta, Ruusupuistosta.

 Ruusupuistossa..

 Tämä hämyinen tie johtaa Löytöeläinsuojaan, josta haimme 5 v sitten kissan...

Killimaarialla onkin leppoisat olot kun on kolme lellijää. Herkkuja saa ja kevyitä keittoja, ne ovat sen lemppareita. Hoitaa linjojaan, ei syö paksuja pateita. Ymmärtää puheen ja vastailee jos viittii...

Kasvanut on killi jo kovin,

vaikka välillä käy salaatilla.

Vihreää on syötävä,

niinhän kaikki ihmisetkin syö?

Minä taidan nyt lähteä sauvakävelylle...

ei asiaa jääkaapille sitä ennen.

Toivon mukaan pian nähdään

vaikka kokkaaminen

HIDASTUUKIN.

Katsotaan missä merkeissä ensikerralla,

nyt oli tällainen luontoaihe.

Nähdään!

Maireanna