sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Viisikymmentä

Kakkukahvit on juotu ja ihmetelty sitä miten nopeasti vuodet kuluvatkaan.  Minä ainakin ihmettelen.. Sillä eihän siitä nyt NIIN kauan ole kun "lapset" olivat pieniä. Ensimmäinen kun aloitti koulun, toiset rynni jo perästä, etten ehtinyt entisestä toipua. hetkessä koko paketti oli jo koulussa, ripillä, työelämässä?  Niin ne vuodet kuluu..

Tänään on kaikki toisin.. minä vietän  nykyään oloneuvoksettaren leppoisia päiviä ja ne " lapset" ovat jo saavuttamassa keski-iän. Niin ne vuodet... kuluvat?


Kahvipöytään tuli suolaista ja makeaa kuten eilen postasin.  Minä paistoin paksun kasvispiirakan  ja sisko leipoi  ja koristeli  veljelleen täytekakun.  Kuohuvainen pullo jäi taas avaamattomaksi.. (se on odotellut sitä avauspäivää jo vuoden.)  Meillä ei vaan se  oikein maistu kenellekkään.  Kyllä se joskus avataan, mutta se odottaa sitä oikeaa päivää..


Kahvit joimme tietysti näistä ensitilistäni  aikoinaan ostetuista ruusukupeista.
Kupit olen ostanut v. 1959 ja jäljellä on enää vain kolmekuppia.
Ruusuiset pullalautaset ostin taas kirpparilta muutama vuosi sitten.


Nyt on aika ottaa pienet kauneusunet 
joten,
nähdään taas..

Maireanna

3 kommenttia:

♥ Hannele kirjoitti...

Onnea!

Kai.k kirjoitti...

Hyvä oli tarjoilu! :) kiitoksia molemille! :)

Maireanna kirjoitti...

Hannele:
Sitä aina tarvitaan..!
Kai.K:
Hyvä että maistui.. Vieläkö on jäljellä kakkua?

Tuorein postaukseni

FLUNSSAAA...

Ruska on mennyt ruosteeseen, ainakin täälläpäin. Tarkoittaa että sade on syönyt värejä ja tuuli pudotellut jo lehtiä maahankin.  Talven tulo...