perjantai 7. maaliskuuta 2008

Pottumaeto

Yks parhaeta lapsuuven muistoja tulj mieleen kun muistin pottumaejon. Pottu ku olj paljo käätetty aenes ruuassa, sitä olj melekeen aena peruspojana. Kasvimualta haettiin lisäkkeet, kasvikset. Lihhoo ja munia navetan asukeista. Ne olj sitä ihtiään, luomua kaekki tyyni. Tallin tuoksu tulloo vieläkii nennää, Virkulle tein apetta, se tuoksu hyvälle.
Kanat tepsuttelj pitkin pihapiiriä.Sai etsiä munia kätköistä. Se olj mualaislapsen aarteenetsintää se.
Ai, se Pottumaeto? Tässä:

Pottumaeto

Perunoeta syöjiin mukkaa
Vettä keettämissee
Maetoo
Suoloo
Vehnäjaahoja ( nuin ruokalusikalline)
Sipulia ( jos halluut)

Keetä perunat kypsiks ja kuaja ves poes.
Elä survo pottuja, vuan lissee maeto ja hienoks sipullettu sipulj. Keettele kypsäks.
Voet hivvaattoo vähä voeta. Mikäs ruoka se semmonen on jos ee oo voeta? Ja suola pittää maestua, Höllötystä ee voe syyä.

1 kommentti:

Palaga kirjoitti...

Meillä täällä Ylä-Karjalassa tehtiin ensin pottumaito (ilman jauhoja) ja jos sitä jäi niin seuraavalla ruoalla jauhettiin pottuvelliksi ( ilman jauhoja). Samoin pottumuussista tehtiin pottuvelliä.

Tuorein postaukseni

FLUNSSAAA...

Ruska on mennyt ruosteeseen, ainakin täälläpäin. Tarkoittaa että sade on syönyt värejä ja tuuli pudotellut jo lehtiä maahankin.  Talven tulo...