Kevätalavi olj aena minusta mukavoo aekoo.Sukset olj kova sana, ja -mäenlasku. Meiän pellot olj mäkisiä jote sarkoo riitti. Yks ravvuurinumero mulla olj se, että laskin yhellä suksella iliman saavoja iha hirmu jyrkkee mäkkee.
Kun olj opetellu taijon kuatua nii, ettei satuttannu ihteesä,olin koko koolun ihmetys. Oma kansakoolu ku olj rakennettu meijän pellolle. Niinpä kahtojia riitti.
Taesin olla suksilla päeväkaavet ja kun tulin pihhaan, olj hirmu näläkä tietysti.
Piäsiäisen aekaan olj silimäruokoo se, kun pöövässä olj paperiset kaetaliinat jossa tiput ja mualatut munat hohti keltasta. Se jäe vahvasti mielee. Nykysi etin kirpputorilta semmosia, mutta harvo tulloo vastaa. Siäli.
Miniät olj leeponnu ja mämmiä olj tarjolla. En oekeen perustannu mämmistä, mutta hajusta tykkäsin. Sitte kun saen mualata munia miniöitten kanssa yhessä, nii se olj hirveen mukavoo, värien kanssa iha!
Pajunkissat olj minu tehtävä hakkee pajukosta. Nyt ne haen torjmummolta omalle pöövälle.
Kotpaekka olj kylän isoimpia taloja, jote renkiä, piikoja olj tekemässä navetta- ja mehtätöetä. Äet ja miniät kuto, ompelj ja tek ruuan. Pöötään istu heleposti joka päevä kakskymmentä henkee.
Nykysi mämmi löötyy kaapan kylymäaltaasta helepommi. Turha vaevanloesta tehä ite.
Onneks munia voe vielä mualata kotonna ja koristoo koko huushollii. Mutta ee sitäkkää passoo sirkushuviks tehä. Lammasta pöötää ja hyvvee Piäsiäestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti