Mummoikäisten ruokailutottumukset
ovat vuosikymmenien saatossa opittuja. Voita, silavaa, kermaa, perunaa, lihaa. Kaikki sieltä rasvaisemmasta päästä. Ei mitään muuta tunnettukaan. Niin tiukassa opit on, että ei edes nykymallit tahdo tarttua päähän ei sitten millään.
Suu sanoo että pahhoo on, jos rasvaprosentti on alle 10. Hyi! Kuka nyt kengänpohjia syö?
Kauppojen hyllyillä notkuu herkkuja joissa rasva oikein tirisee ja kun ne kotiin kantaa, makuhermot kiemurtelee mielihyvästä että lisää, lisää.
Onko parempi hyvä mieli ja ahdaspaita, vai kireä mummo ja väljäpaita?
No ei oikein kumpikaan. Löytyisikö välimuoto?
Hykertelevä mummo ja sillä väljyyttä liehuva leninki ois tavoiteltavan arvoinen juttu.
Tuli pieni vuodatus, kerrassaan.
Mitähän jos pistän tamineita ylle, ja lähden pienelle lenkille
vaikka ulkona paukkuu taas- pakkanen.
3 kommenttia:
Kyllä se aito voi, silava, kerma ja liha ihan sallittua tavaraa, taas, ja vie todella nälänkin pois, ei tule syötyä sitä kaikkee muuta... Sellaset kevyt-tuotteet pitäisi kieltää, kaikenlaisia makeutusaineita..
Se taitaa kyllä Hannele puhua asiaa nyt.
Niin olen meinaan lukenut jostain juuri tuota samaa siinä sanottiin.
Hassua, kävin eilen kirjastossa ja lainasin huvikseni yhden uuden kirjan keittokirjapuolelta. Siinä puhuttiin aivan samoista asioista jotka olin kirjoittanut blogilleni tunti aiemmin.Puuroon neuvottiin silmäksi laittamaan oikeaa voita, tietysti pieni nokare.
Voi tätä tietoviidakkoa!
Lähetä kommentti