tiistai 27. marraskuuta 2018

Suolasarvia jouluksi...

Hui miten aika juoksee ! Marraskuu on jo lopuillaan ja se tietää sitä että sana ; JOULU, alkaa hitaimmankin mieliin  lähestyä paineella. Vaikka kuinka pyristelisi vastaan, niin viiden viikon päästä on kuusi ripustettu.  Siihen mennessä on langennut kaivamaan koristeita esille ja joka taso pullistelee joulukamaa. Ja taas kerran, minä päätän, että vain muutama koriste: pallot, enkelit ja  tontut otan vain esille... Saa nähdä miten käy?

 Nämä ainakin saa taas tänä jouluna olla ihailtavana. Olen niitä ostanut kirppareilta yksitellen, ja nuo käsinmaalatut pienet pallot ovat minusta ihanat. Isot pallot ovat oikeita blinblinniä.

 Ja no, kyllä nämäkin paikkanssa saa..

 Pitihän sitä pikkujouluksi leipoa, pojan lemppareita. Voisarvia. Annoksesta tulee kaksi pellillistä...

 Kohoamassa pyyhkeen alla...

 Valmiit! Oikeanpuoleiset ovat niitä perinteellisiä ja vasemmanpuoleiset sai juustokuorrutuksen. Ovat ruokaisempiakin näin. Kysyykö joku ohjetta? Tässäpä se:

SUOLASARVET

8 dl vehnäjauhoja
n. 200 gr voita,
2½ dl maitoa
25 g hiivaa
1 tl suolaa

1
Sekoita voi jauhojen joukkoon. Liota hiiva  haaleaan  maitoon. ja lisää siihen myös suola.
Kaada maitoseos jauhojen joukkoon ja sekoita hyvin.
2
Kauli välittömästi taikina noin 1 cm paksuiseksi levyksi, jonka leikkaat taikinapyörällä tai veitsellä kolmioiksi. Kääri kolmiot rullalle ja muotoile kaareviksi sarviksi. 
3
Kohota sarvet . Voitele munalla ja  paista 225 asteessa 15 minuuttia.


Valmiit !

 Onhan se joulu mukavaa aikaa niinkuin Tonttupoika sanoo...

Tämä kuva on viime vuodelta, silloin oli lunta tuli juuri jouluviikolla.  Parvekekkin on vielä puoliksi kesässä, puoliksi talvessa. Mikä on syksyn ja joulukuun välissä? Oisko välikuu ?  Hidas, pimeä kuu...
 Olen ollut itse aika hidas, Kaikki sanovat samaa, väsymys painaa, ulos  pimeään ei viitsi mennä, tv:stä ei tule ikäistäni kiinnostavaa, luen hitaasti. ??
Olkapää reistailee, siinä on röntgenin mukaan jänteen repeämä. Kyllä sen huomaa ja varsinkin tuntee... vihoittelee se.

Nyt on aika lopettaa
ja toivon mukaan...
tulen pian joulun merkeissä..
Kaikkea kivaa  Sinulle lukijani.

Maireanna

tiistai 13. marraskuuta 2018

Marraskuuta ihmetellessä..

Heissan! Eletäänkö parasta syksyä vai myöhästynyttä talvea?  Onko tämä joku välikuukausi ? No, tiedä tuota. Allakka sanoo  että  ollaan jo puolessa välissä marraskuuta.


Tällaistako on sitten luvassa, pitkää syksyä, sumua, tihkusadetta, pimeää päivälläkin. Väsyttävää oloa, kosteaa koleaa.. tätäkö lupaa ilmastonmuutos? Jos ei tavat ihmisillä muutu? Olisi aika herätä tässä asiassa eikö vain?


Eikö olisi mukavempi herätä aamulla siihen että on pikkupakkanen, lunta maassa. Yö olisi nukuttu hyvin, oltaisiin virkeitä herätessä.
Saahan sitä haaveilla. Nyt on mennyt viikkokausia pyöriessä sängyssä levottomasti. Uni ei tule vaikka kuinka houkuttelisi. Herää aamuyöllä ennen postin tuloa. Lehti tulee kolmen jälkeen...
Päivällä ei päikkäritkään auta, sama nuutunut olo on silti.
Kaamosmasennus väijyy nurkan takana, ainakaan vielä ei kirkasvalolampustakaan  ole näkyvää apua. Niin.  Pitäisikö napsia purkista lisävitamiinia?  Auttaisiko se?
Lumi lumi tule tule jo!  Tulisihan se jos ei autojen pakokaasut sulattaisi sitä jo ennenkuin ne pääsee maahan asti.


Ei tipu, edes pientä kerrosta, valaisisi maisemaa. Ilostuisi ihmiset,, virkistyisi  joka ikinen !

Pieni tuli takassa,  olisi hyvä olla. Vaan kun ei ole.  Niitä puita poltetaan edelleen vaikka hiilipäästöistä puhutaan. Miten hyvälle tuntuikaan savun haju . Se oli niitä lapsuusajan hyviä tuoksuja se savun tuoksu. Nyt siitä pitäisi luopua.
Sauvat ovat olleet minun turvani nykyään, olivat mukana Naantalin kylpylässäkin. Niiden kanssa oli turvallisempaa katsella Vanhan kaupungin elämän menoa.
Joten, ei ihmeesti ole kuukaudessa tapahtunut,

Lunta odotellaan !

Ollaan yhteydessä...
Heippa!

Maireanna