sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Palmusunnuntai ja kello...

Uninen aamu, vilkaisu ulos, ja totean että sellainen aamu! Lunta saadaan yli oman tarpeen vieläkin. Haukottelen kun oikein laiskansuonta vetää, viimeisen päälle. Nuorenpana tällainen sää oli kimmoke ulos hiihtämään. Sitten se hiljeni kävelylenkkeihin kamera kaulassa, ja nyt en tahdo saada itseäni liikkeelle vaikka aurinko paistaisi ?  ( nyt se ei paista ) .  Niin ne vuodet syö toimintatapoja.
Syytän kyllä yhdeltä osalta töllön viikkoja kestänyttä hiihtobuumia. Kun on puraissut urheilukärpänen, niin minkäs teet, ei malta muuta kuin silmät tapittaa hiihtoja.. Se muu jää pakolla toiseksi vaikka kuinka aurinko helottaisi.

 Mutta aiheessa. Tänään pitäisi liikkua pieniä trulleja. Tämä talo on vaan sellainen talo, että ei tänne trullit eksy. Toisaalta, en muistanut ostaa jemmaan suklaamunia ja kolikoita minulla ei ole kun ihan joskus. En pidä rahaa mukana kaupungilla, sillä ne jostain kumman syystä jää vaikkapa kirpparille ?
Tahi torille, tai halliin ? Altis siis houkutuksille. Siksipä käytän vain korttia ja rahat säästyy tärkeämpään, vaikka sitten siihen siivouspalveluun joka onkin se " ylellisyys " josta olen hyvin tyytyväinen että sen vihdoin otin.


 Pääsiäisen värit ilmestyy vähitellen  olkkariin ja keittiöön. Narsisit kasvaa vaan ikävästi liian nopeasti pituutta - esim.

 Nämä namit ovat viimevuoden kuvasatoa... taisi tulla syötyä? Mämmiä olen ostanut vasta koemielessä. Taidan päätyä Saarioisten pieneen pyöreään, eipähän tule yliherkuttelua. Pullaosastoa saan  varmaan rahkapiirakasta kahvipöytään.. muuta en ole vielä miettinytkään. Ehkä kalaa..?


 Löysin kirpparilta kauan sitten tämän kelopuuhun tehdyn ikonin ja se pääsee joka Pääsiäinen kaapista esille. Olen ihmetellyt aina, miten joku onkin voinut luopua tuosta ikonista? Minusta se on niin kaunis. Vaikka en ortodoksi olekkaan...

 Munavoita päivittelevä tipu. ( ohje sivudadgetissa )

 Munakokoelmani aina Pääsiäisen aikaan.

Ja se kello!
Tuntisiirto kesään päin....
Kuka keksi senkin riesan...
¤ ¤
¤
¤
Maireanna

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Vanhan kirjan lumo

Eilen oli Kevätpäiväntasaus. Yö ja päivä yhtä pitkiä. Sen kyllä huomaa, aurinkoa näkee melkein joka päivä, ja voi kun se on mukavaa.. Näkee ympärilleenkin  kuin uusin silmin...

 Päivällä tuntuu että energiaa on vaikka kuinka,  ja suunnittelee tekevänsä vaikka mitä,

 Kuka uskoisi että tuon lumimäärän alla on lasten leikkipiha? Grillin katolle pitäisi jonkun kiivetä ja lapioida lumi pois ennenkuin tulee vahinko. Taitavat vaan vanhemmat odottaa JONKUN sen tekevän.. No, sulattaahan se aurinko .. joskus.


 Partsilla ei tule paljoa käytyä. Hrrrh.  Huomasin vaan että lasit pitää pestä jonain lämpimänä päivänä.

 Ostin Santun viime viikolla ja nyt jännään että saanko sen kasvamaan ikkunallani. Ainakaan kukkaan en ole saanut moneen vuoteen. Nyt luin jostain viherpeukalon vinkin että sisälehtiä napsimalla pois, sen saisi kukkimaan ? On se ainakin viikon nyt totutellut pohjoispuolen ikkunaani.
Ikkunat kun nääs on pohjoiseen päin.

Tykkään vanhoista kirjoista. Ihan niiden ulkonäön vuoksi, mutta sisältökin on tärkeä. Kuvitella että kirjaa on lukenut ihmis-iän joukko ihmisiä, pitänyt lukemastaan tai sitten ei. Paperin karheus, wanha kellastunut väri, ihan kuin ihmisellä itselläänkin kun vanhenee.. Nyt oivalsin, että ne vanhat kirjat voin tehdä taideteoksiksi. Tässä eka versio aluillaan.. Ajattelin että voisikohan näitä  sitten keväällä viedä vaikka kevätkirpparille. Mitä olette mieltä?
Kaapissani on kokoelma oikein vanhoja kirjoja mutta niille en raski tehdä mitään. Ovat pellavanarulla sidottu pieniksi paketeiksi vaan. Kalevalat otan esille aina Kalevalanpäivänä. Se wanha kieliasu on niin hauska lukea joka vuosi.

Tänään on saunapäivä ja se onkin tänä päivänä parasta mitä nyt keksin. Saunan päälle konekahvit ja saunalevot ! Ei oo saunan voittanutta.

Tavataan taas.

Maireanna




lauantai 10. maaliskuuta 2018

Parasta aikaa...

Hepskukkuu, niin...  täällä ollaan  Tuo aika on muuttunut sellaiseksi että en meinaa ehtiä perässä pysyä. Sitten se että mitä olen saanut aikaseksi, niin näin jälkeen katsottuna, en niin yhtikäs mitään !
Miten sitä saakin ajan kulumaan tuolleen ? Vastaan vaan että tämä on nyt vaan tällaista ikä ihmisen ajankulua, luen aikapaljon. Pakkaskeli on pitänyt sisällä, astma ja kasvojen paleltumat pakottaa siihen.  Pientä opettelua on ollut sekin, että en ole tarttunut siivousrättiin enkä imuriin, kun kerta ostan siivouspalvelun. Kokeilen, voiko olla tekemättä vaikkapa välisiivousta. Tytön Killi oli yökylässä viikon, annoin karvojen kertyä rauhassa lattialle ja tasoille.  Eilen kävi tytöt siivoamassa ja kyllä eron huomasi. Raikas puhdas tuoksu, kiiltävät pinnat.
 Kaikki oli pyyhitty, poistettu Killin karvat imuriin. Juuri imurointi oli minulle jo vaikeaa... Ja entäs lattialistat? Salaisia paikkoja kertyi liian kanssa.
Vastustelin aluksi koko palvelun ottamista, olihan se vähänkuin loukkaus minulle, enkö muka taivu tuohon ? Toinen juttu oli se, että kun oli koko elämänsä palvelualalla, en työnantajana. Se oli aikamoinen harppaus outoon tapaan. Jopa melkein hävetti?

 Nyt kuitenkin tuntuu sille, että oli aika olla ajassa kevyemmin. Antaa nuoremman tehdä ja saa siitä palkan kuten kuuluu.. niinhän minäkin aikoinaan palkallisen työni.

 Olo on kuin hotellissa, siistiä, puhdasta ja helppoa.

 Voin hyvällä mielellä tehdä sitä mitä mieleen juolahtaa.

 Kirjahyllyssä odottaa vielä monta kirjaa joita en ole vielä lukenut. Niihin on nyt aikaa..
Ja säitten lämmettyä ulkoilu lisääntyy automaattisesti.


Kyllä kevät on sitä parasta aikaa !

 Maireanna