maanantai 22. tammikuuta 2018

Talven ihmeellisyyksiä...

 Pakkasen kirpeys poskilla, nuhanenällä jäätynyt noro. Korvat suhisee lämpöä myssyn alla.
Varpaita paleltaa... villa ei pidä kylmyyttä loitolla.  Kelkkaa työnnetään urakalla ja kohta ollaan mäen päällä. Huohotus tasaantuu ja polkaistaan vauhtia kelkkaan. Letit vaan sojottaa vauhdissa mäen. ..
Sitä se oli, lapsuuden mäenlaskut ! Iso vesikelkka jota työntäessä tuli hiki, ja alas laskiessa pakkanen puski puseron läpi. Monot oli matalat, lumi pääsi sisään, alkoi helposti paleltaa..
ja kintaatkaan ei lämmittäneet vaikka olivat  neulottu nekin kotilampaan villasta kehrättyinä.


 Lumi.

 Lumi...

 se muovailee luontoa...

    se piilottaa...... mikähän peto tuollakin piilee...?

 kaunista kuitenkin on, kylmäkin.

Kertovat 
että rosa on
ensi kesän muotiväri ?
¤
Palaan taas !

Maireanna

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Talvinen haiku...

Oikea talvinen tammikuun sunnuntai ! Pikkupakkanen, sopiva ulkoilusää. heikko auringonkajo joka viipyy noin puolitoistatuntia kun se sitten jo vaipuu horisontin taakse. Tuntuu jotenkin oikealle tammikuulle, - sille vanhanajan tammikuulle.

 Lumi heijastelee miljoonia timantteja auringon sattuessa lumihiutaleisiin.
Ja se valo ! Lupaava valon lisääntyminen ! Tuntee miten kaamosturkki putoaa vähitellen hartioilta !


 Vaikka pakkastähdet ovatkin kauniita, niin....

 ... kyllä lumen valkoisuus on parasta.

Lumikinokset ovat  nyt korkeita. Kun kuitenkin katsoo tätä kuvaa, niin on sitä lunta ollut ennenkin paljon. Tämä kuva vuodelta 2011.

Tämä piirrokseni on muistumaa erään autiotalon saunan ikkunasta.
Aika surullinen näky.

Lopuksi talvinen haiku:

Jäätynyt vesi/
loppuun palanut kynttilä./
sulavat kevään lämmössä....

Moikka tällä kertaa, tulen pian takaisin.
Maireanna



torstai 4. tammikuuta 2018

Tammikuisia päiviä.. ihan normipäiviä.

Aamulla tietoisuus herää ulkoa tulevaan ääneen.  Huoltomies siellä hakkaa jäätikköä ulko ovien edestä ja heittää lopuksi hiekkaa kourallisen. Kohta kiinteistöhuollon auto piippaa peruuttaessaan jätekatoksen eteen. Eikä aikaakaan kun  kuulee kuinka  kippailee täysiä jätevaunuja auton kitaan.
Raottelen silmiäni, paljonko kello on ?  Vähän yli seitsemän.  Ihan normiaika,  huoltomiesten työaikaa jo. Vesi tippuu räystäästä.
Hiippailen vessaan , hammasharja suupielessä  palaan keittiöön, mittaan kahvin keittimeen ja hipsuttelen siinä sivussa hakemaan lehden. Viimeiset rapsutukset ikenien juuriin ja krluul, se puoli hoidettu. Mitä jääkaappi tarjoaa dieettiläiselle?  Sitruunavettä, smoothieta ja .... mitä muuta?
Eikö muuta?  Se on ryhdyttävä kaurapuuron keittoon, muu ei auta. Piankos se valmistuu...

 Jo kotvan päästä puurokin on lautasella ja oikeaa voita sydänsilmäksi.

 Viimeiset mansikat on pakkasesta taipuneet banaaninpuolikkaan kera smoothieksi edellisenä iltana.

 Jälkkärinä maitokahvi ja uutiset.

Ihan normi tammikuinen päivä.

Nähdään taas.

Maireanna.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Loskakeliä ja dieetin alkumetrejä...

Niinpä se uusi vuosi vaihtui rakettien räiskeessä.  Rauhallisissa merkeissä vietin, eikä pauke häirinnyt yöuntakaan. Lunta ainakin satoi reippaasti, mutta nyt sataa vettä ! Lumihanget hupenee mitä saatiin.
 ... jäljet paljastaa...

 Luistimet ovat hylättyinä varastossa. Miten luistelee kun jäätä ei ole kuin tekojäätä ?

 Sumuista aamua metsän rajassa...

 Kevytsiivousta pyhien jälkeen.
Varsinainen siivous on 12. päivä. Silloin rynnistää siivouspartio huoneitteni kimppuun. Kyllä se helpottaa kummasti kun ei tarvitse äheltää... siivous on monitahoista liikettä joihin minä en enää kykene.
Samaan aikaan voin lähteä vaikka hitaalle sauvakävelylle, polvet sanelee millä vauhdilla. Kun kuulee noita somen kommentteja, joillakin menee polvileikkaus kuin ohimennen ? Minulla ne varmaa ovat sitten epäonnistuneet, koska meni monta vuotta toipuessa ja nyt kun ne ovat jo kuluneet, on kivutkin palanneet ?
Olisihan se ihanaa jos ei kävelykalusto olisi näin vaativaa. Rajoittaa, rajoittaa.

 Suojakeliä näyttää, sehän pitäisi olla Maaliskuussa nämä pitkät puikot ?

Tammikuu ! Sehän tietää sitä, että dieetti on kova sana. Niinpä minäkin jo kolmatta päivää katson minkä kokoinen annos on jonka syön ? Etsin ruokatarpeita enemmän HeVi osastolta kaupassa.
Alkaa se tuntua jo ! Nestettä poistuu, vessareissut on lisääntyneet... :-)
Yksi piirre tämänkertaisessa dieetissäni on. En nouse vaa `an päälle, vaan vaatteet ja oma olo saa kertoa, edistynkö ? Tämä on minulle kokeilu, katsotaan onnistunko?

Niinpä näissä merkeissä palataan seuraavalla kerralla.

T:  Maireanna

Tuorein postaukseni

Pipareita ja glögiä !

Tänään on sitten jo joulukuu ?  Kuukausi on varmasti väreiltään iloisen punainen, kultainen ja tuoksuva. Piparit ja glögi, ne ainakin tuoksu...