torstai 20. joulukuuta 2018

Jouluviikon suolaista ja makeaa? ..

Joulu on jo ovella, tai ainakin oven takana ! Koristeet paikoillaan, verhot vaihdettu. Enää vain hallissa käynti, josta jotakin herkkua on ostettava. Tuoretta kalaa, ehkä kuivakakku? Jotain pientä.

En jaksa leipoa enkä laittaa ruokaa, nyt on tosi laiska, jaksamaton olo ?  Onko toisilla samoin? Jotain pientä vaan,

 suolaista ja makeaa..?

Verhot sentään vaihdettu ja

Tonttuperhe  päässyt paikoilleen...


Käynti huomenna hautausmaalla, sillä bussin arkihinta eläkeläiselle sanelee liikkumisen kaupungin suuntaan. Samalla käyn hallissa josta ostan kalan, josta teen 


Graavattua lohta.


Ohje tulee tässä !


Makeaa  hiukan, ei mässäilyä vaan suupaloja vain...Trubelta sen haen, tottakai.


Jokin kukka olisi kiva, mutta kylmä sää taitaa tulla esteeksi, paleltuu matkalla. Kiertely hallissa on jo sinänsä jouluista tunnelmaa luova. Hyasintti tuoksuu, Ne kaikki kukat tuoksuu.. kinkut, piparit...


Kotonakin odottaa piparien tuoksu, ... ja valmisteluja,  paljon on vielä kesken.. 





Glögiä maistellen,  askare kerrallaan, joulutyöt on tehty.


Vähitellen, vähitellen..
Joulu tulla saa.

Jouluista musiikkia kuunnellen,

Maireanna.




lauantai 1. joulukuuta 2018

Pipareita ja glögiä !

Tänään on sitten jo joulukuu ?  Kuukausi on varmasti väreiltään iloisen punainen, kultainen ja tuoksuva. Piparit ja glögi, ne ainakin tuoksuvat päällillmäisinä, riisipuuro höyryää kattilassa. Tontut alkaa ilmestyä milloin mihinkin, pukkiin törmää kauppareissullaan.

Joulun aika on mukavaa aikaa.

Itse olen huomaavinani että alan ripotella koristeita JO nyt sinnetänne kotona. Näin aikaisin en ole ennen alkanut joulua tuoda sisälle, mutta ei se haittaa ! Nyt niitä ilmestyy...





Tässä siis pienet maistiaiset,
joulun aika alkakoon !
¤
Nyt on kiire, palaan pian !

Maireanna

tiistai 27. marraskuuta 2018

Suolasarvia jouluksi...

Hui miten aika juoksee ! Marraskuu on jo lopuillaan ja se tietää sitä että sana ; JOULU, alkaa hitaimmankin mieliin  lähestyä paineella. Vaikka kuinka pyristelisi vastaan, niin viiden viikon päästä on kuusi ripustettu.  Siihen mennessä on langennut kaivamaan koristeita esille ja joka taso pullistelee joulukamaa. Ja taas kerran, minä päätän, että vain muutama koriste: pallot, enkelit ja  tontut otan vain esille... Saa nähdä miten käy?

 Nämä ainakin saa taas tänä jouluna olla ihailtavana. Olen niitä ostanut kirppareilta yksitellen, ja nuo käsinmaalatut pienet pallot ovat minusta ihanat. Isot pallot ovat oikeita blinblinniä.

 Ja no, kyllä nämäkin paikkanssa saa..

 Pitihän sitä pikkujouluksi leipoa, pojan lemppareita. Voisarvia. Annoksesta tulee kaksi pellillistä...

 Kohoamassa pyyhkeen alla...

 Valmiit! Oikeanpuoleiset ovat niitä perinteellisiä ja vasemmanpuoleiset sai juustokuorrutuksen. Ovat ruokaisempiakin näin. Kysyykö joku ohjetta? Tässäpä se:

SUOLASARVET

8 dl vehnäjauhoja
n. 200 gr voita,
2½ dl maitoa
25 g hiivaa
1 tl suolaa

1
Sekoita voi jauhojen joukkoon. Liota hiiva  haaleaan  maitoon. ja lisää siihen myös suola.
Kaada maitoseos jauhojen joukkoon ja sekoita hyvin.
2
Kauli välittömästi taikina noin 1 cm paksuiseksi levyksi, jonka leikkaat taikinapyörällä tai veitsellä kolmioiksi. Kääri kolmiot rullalle ja muotoile kaareviksi sarviksi. 
3
Kohota sarvet . Voitele munalla ja  paista 225 asteessa 15 minuuttia.


Valmiit !

 Onhan se joulu mukavaa aikaa niinkuin Tonttupoika sanoo...

Tämä kuva on viime vuodelta, silloin oli lunta tuli juuri jouluviikolla.  Parvekekkin on vielä puoliksi kesässä, puoliksi talvessa. Mikä on syksyn ja joulukuun välissä? Oisko välikuu ?  Hidas, pimeä kuu...
 Olen ollut itse aika hidas, Kaikki sanovat samaa, väsymys painaa, ulos  pimeään ei viitsi mennä, tv:stä ei tule ikäistäni kiinnostavaa, luen hitaasti. ??
Olkapää reistailee, siinä on röntgenin mukaan jänteen repeämä. Kyllä sen huomaa ja varsinkin tuntee... vihoittelee se.

Nyt on aika lopettaa
ja toivon mukaan...
tulen pian joulun merkeissä..
Kaikkea kivaa  Sinulle lukijani.

Maireanna

tiistai 13. marraskuuta 2018

Marraskuuta ihmetellessä..

Heissan! Eletäänkö parasta syksyä vai myöhästynyttä talvea?  Onko tämä joku välikuukausi ? No, tiedä tuota. Allakka sanoo  että  ollaan jo puolessa välissä marraskuuta.


Tällaistako on sitten luvassa, pitkää syksyä, sumua, tihkusadetta, pimeää päivälläkin. Väsyttävää oloa, kosteaa koleaa.. tätäkö lupaa ilmastonmuutos? Jos ei tavat ihmisillä muutu? Olisi aika herätä tässä asiassa eikö vain?


Eikö olisi mukavempi herätä aamulla siihen että on pikkupakkanen, lunta maassa. Yö olisi nukuttu hyvin, oltaisiin virkeitä herätessä.
Saahan sitä haaveilla. Nyt on mennyt viikkokausia pyöriessä sängyssä levottomasti. Uni ei tule vaikka kuinka houkuttelisi. Herää aamuyöllä ennen postin tuloa. Lehti tulee kolmen jälkeen...
Päivällä ei päikkäritkään auta, sama nuutunut olo on silti.
Kaamosmasennus väijyy nurkan takana, ainakaan vielä ei kirkasvalolampustakaan  ole näkyvää apua. Niin.  Pitäisikö napsia purkista lisävitamiinia?  Auttaisiko se?
Lumi lumi tule tule jo!  Tulisihan se jos ei autojen pakokaasut sulattaisi sitä jo ennenkuin ne pääsee maahan asti.


Ei tipu, edes pientä kerrosta, valaisisi maisemaa. Ilostuisi ihmiset,, virkistyisi  joka ikinen !

Pieni tuli takassa,  olisi hyvä olla. Vaan kun ei ole.  Niitä puita poltetaan edelleen vaikka hiilipäästöistä puhutaan. Miten hyvälle tuntuikaan savun haju . Se oli niitä lapsuusajan hyviä tuoksuja se savun tuoksu. Nyt siitä pitäisi luopua.
Sauvat ovat olleet minun turvani nykyään, olivat mukana Naantalin kylpylässäkin. Niiden kanssa oli turvallisempaa katsella Vanhan kaupungin elämän menoa.
Joten, ei ihmeesti ole kuukaudessa tapahtunut,

Lunta odotellaan !

Ollaan yhteydessä...
Heippa!

Maireanna

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Kokkina keittiössä

Kyllä se on tuo viikkolehtien lukeminen tällaiselle impulsiiviselle lukijalle joskus palkitsevaakin., mutta myös vaarallista.  Juttuja lukee mielellään, kun enimmäkseen  ne ovat kyllä mielenkiintoisia ,  mutta minä jään usein  varsinkin ruokajuttujen lumoihin.  Niiden hyvät kuvat pysäyttää,.. seuraavaksi katson jo  aineksia, miten  pitkä rimpsu  niitä on .. ja onko niitä tällaisessa, yhden hengen eläkeläisen kaapissa valmiina? Jos kriteerit täsmää, niin... minä olen jo tekemässä  ohjetta käytännössä. ..
Niin kävi taas tälläkertaa.  Olin päättänyt tehdä täksi päiväksi, eli sunnuntaiksi, ensin jo muutaman kerran tekemääni Henri Alenin Kylmäsavulohipastaa. Se kun on niin helppo, pussissa on kaikki mitä tarvitsen ruokaa tehdessä... Pastaa !  Siitähän on pakko pitää!  Ja se hetki kun ruoka on jo melkein  valmista, silppuan tuoretilliä pastan päälle?  Se on niin parasta! Nam...

Mutta sitten se kokeilu. Me Naiset lehdessä oli se maaginen resepti jonka otin oitis kokeiluun, ja  tulos : ..sorry vaan Henri, tämä kokeilu oli yliveto!

Sisällön näkee jo lähitarkastelulla että sehän on vanhaa tuttua pyttipannua.  Nimi vaan huijaa, Piperade hienosti Italialaisittain. Kasvispannu, johon lopuksi lisätään munia. Ei sen kummempaa..
Ja ihme ja kumma, ainekset,  oli minulla kaikki kaapissa. Mutta enhän minä tasantarkkaan ohjetta noudata, oikea kokkikin aina soveltaa ja niin minä aina teen. Tässä siis ohje niinkuin minä tein.

Piperade

4 annosta, valmistusaika 40 min.
1 paprikamix ( sisältää punaisen, vihreän, ja keltaisen paprikan )
200 gr kirsikkatomaatteja 
 (  minulla oli muutama kirsikkatomaatti, loput laitoin  tompsuviipaleita )
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl juoksevaa hunajaa ( höh, lorutin enemmän )
1 tl suolaa.
1 pakastepussillinen kasvissuikaleita.

 Entäs miten tämän tein.
1
Puolitin paprikat, poistin siemenet, viipaloin kulhoon odottamaan. Hienonnin sipulit myös odottamaan eri kulhoon. Kuumensin voita pannulla, ja heitin sipulit kuullottumaan noin 10 min,  lisäsin paprikasuikaleet sekaan ja liruttelin hunajaa perään. ( se kun notkistaa paprikan kirpeää makua, saman se tekee  sipulille.)  Lisäsin pakastepussillisen, 200 gr, kasvissuikaleita ja annoin kypsyä kasvisten seuranaan tomaatit.  Loppupuolella kypsymistä tein kolot joihin rikoin munat.
mausteeksi suolaa ja Tats It... Valmista !
Se oli hyvää !

Sitten olikin päikkäreitte aika !
Että näin tälläkertaa...

Maireanna



maanantai 1. lokakuuta 2018

..Muistelukierros vanhalla hautausmaalla.

Syksyinen maisema alkaa saada enemmän väriä, viileät aamut kielivät kylmästä yöstä.  Puiden lehtiä pudonnut lisää ja lisää, kohta puiden rungot ovat paljaat, ovat valmiit talven tulolle! Koskahan muuten tulee ensilumi?  Ei ole montakaan vuotta siitä kun nyt oli jo lumi maassa! Huh.
Ei sen vielä kaipaisi tulevaksi, lumen... on pitkä talvi muutenkin koettavana... kesää saisi olla vielä jäljellä...
Kuva-arkistoa selatessani huomasin että yksi kuvakeikkani tuloksista ei ole vielä julkistamista nähnyt? Haaveilin aina että syksyinen hautausmaa täytyy kuvata. Vanhat muistokivet ovat niin kauniita sammaleet peittonaan. Kerään tähän nyt pääaiassa taide-elämän vaikuttajien kauniita muistokiviä..ja lopussa nuorena nukkunut, sairauden lannistama poikani hautakivi.

Lähempien tietojen saaminen  kaikille muistomerkeille vaatii paneutumista, minulla ne ovat valitettavasti puutteelliset. Pääasia on kivien kauneus, hipaisten poismennyttä henkilöä.
Ihaillaan siis muistomerkkien kauneutta.

 Avoin portti...

 Kiemurtelevat polut..
saniaisten varjossa..

 Kiviset portaat, minne ne vie..

 Laulajatar Lea Piltti
ja miehensä Olavi Killisen muistomerkki..
Kuulen laulun...


 Tässä nukkuu Alina Ek.
Enkelin suojassa...

 Taiteilija jota arvostan suuresti.
Joka vuosi käyn tässä hetken juttelemassa Juholle.

 Heihei Unto !
onko pehmeä tyynysi?


 Näiden lasten traagista tarinaa
en muista...

 Tässä lepää vaikuttajamme,
Minna Canth.

 Suuren suvun pois nukkuneet...

 Aika syö...

 ..niin myös tässä..




 Elämän ja kuoleman raja...


 Nimi on jo poissa, 
jäljellä vain elämänpuu..

Tämä kivi,
on minun matkojeni määränpää.

Tämä lyhyt kierros kertonee siitä miten menneet ajat tuolla kävellessä haihtuvat lyhyiksi välähdyksiksi mitä ollut on. Ihmiset ovat vaikuttaneet aikanaan hyvinkin voimakkaasti, kuten vaikka Minna Canth vaikutti koko kaupungin elämään.. Taide-elämässä vaikutti  Juho Rissanen tai Unto Heikkinen, ja moni, moni muu.
Moni eli myös  pitkän elämän, jotkut lähti liian varhain. Liian varhain.
Mutta sellaista on elämä.

Toivottavasti en tehnyt päivääsi surulliseksi tällä postauksella, vaan rauhoitti  jos kiire painoi...?
Hidasta.. hidasta..

Kaunista Lokakuun alkua !

Maireanna