torstai 21. syyskuuta 2017

Torstai toivoako täysi?

Tänään aion tehdä paljon töitä. Aikomus... Iltapäivällä sen näkee miten kävi?

Ajattelin lähteä kaupungille, Eurokankaassa on vielä lauantaihin ompelu samaan hintaan verhoja ostaessa. Pimennysverho makkariin on ollut listalla jo pitkään, sillä ikkunassa on kyllä pimennysverho, mutta se on ompelematon.. ja silti  liian lyhyt . Arvaa ottaako se silmään nukkumaan mennessä se rispireuna? Ainakin minua.


Olen seurannut vaahteroitten värimuutosta, niillä on aikaa maanantaihin asti kellastua kunnolla.
Miksikö?
 Silloin rekisteröin luonnon värit taas kerran. Ja niitä kertoja minulle kertyy 75 vuotta syksyjä.
Ajatelkaa? 75 ? En olisi uskonut nuorena että tämänkin iän kirjaan itse! Eikä kunnossakaan ole valittamista, ainakaan pahemmin?  Huomaan vain sen että hitaammin hoituu asiat kuin on aikomus... Kipasta, kuin nuorena, on nyt hidasta :)




 Näitä upeita kuvia tuskin tänä syksynä saadaankaan, sillä sade syö ruskan värejä...
Onneksi on ollut kamera valppaana silloin kun on tarvinnutkin ikuistaa väriloistoa. Nämä ovat siis edellisvuosien kuvia ruskasta.


 Tästä minä tykkään. Maalarikaverini Juha Vehviläisen maalaama taulu on ihana! Kuva on otettu hänen näyttelystään joku vuosi sitten... Olisipa ollut varaa ostaa taulu omalle seinälle !

¤¤¤¤¤¤
¤ Vaan jos minä en nyt ala pukeutua ja lähteä torille, ¤ 
niin verhokin jää hankkimatta, plus moni muu juttu..
joten,
palataan!
¤
Mukavaa torstaita
toivottelee Maireanna.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Katse syksyyn ja vilkaisu vielä taaksepäin...

 Vettä on lotistanut viikonlopun.. no, eihän se syksy muuten tule?  Tuli muuten melkein laiskoteltua ihan ison käden mitalla koko viikonloppu, paitsi että jotakin pientä sentään tuli tehtyä:
Järjestellä hyllyjä, kerätä lehtiä kassiin että lähtevät paperikeräykseen, sain tehtyä jopa pienesti ruokaakin. Luin kirjaa... on meneillään mieleinen kirja, toinen odottaa ja huomasin kirjahyllyssä ostamani ihkauuden kirjan! No. Se ei sakkopäiville mene, joten saa odottaa.

 Sää lupaili tälle päivälle kaunista, joten taidan pistäytyä torilla. Siellä on mukava käydä, tuoksutella sitä kaikkea mitä syksy antaa.. marjoja, perunoita, juureksia, sieniä, kukkia! Kaikkea sitä mitä syksy tarjoaa. Mutta se fiilis on se tärkein! Jollakin tavalla näyttäisi,  että huonosta kesästä huolimatta ihmiset  ovat saaneet uutta energiaa ja ovat toimeliaampia? Vai onko se vain valmistautumista piiitkään talveen?

 Partsi koki siivouksen lauantaina. Paljon piti heittää kaatikseen, mutta on siellä ylläreitäkin? Jotkut kukat ovat kuin heränneet loistoonsa syksyn edetessä. Lyhtyyn laitoin kynttilän, siitä se pimeän karkotuskuuri alkaa...


 Mehuja, mehuja... ne virkistävät. Nämäkin kuuluvat pimeän karkotuskuuriin !

Ja se vilkaisu taakse. Aurinko laskee Naantalissa. On se niin kaunis näky!

¤
Mukavaa maanantaita, moimoi!

Maireanna
¤

torstai 7. syyskuuta 2017

Kotona ollaan, arki alkaa...

 Syksyn viileys tuntuu,... iholla, pinnoilla ulkona, kukat ovat kanervaa ja  muita kylmää kestävää. Se on syksy auttamatta, ei voi muuta sanoa.
Yksi päivä meni toipumiseen. Kun istuu junassa koko päivän, se tuntuu istumalihaksissa todella. On ollut pakko lähteä suvakävelylle liikuttamaan itseään.. ja sitten olikin oma saunavuoro. Olipa EETVARTTIA !

 Partsi on siinä kunnossa että orvokeista, saati muutamista kukista, ovat muisto vain. On edessä partsin siivous syyskuntoon !

Olen ollut Killimaarian likkana yläkerrassa päivin/öin, mutta tänään saa nukkua itsekseen sillä emäntä tulee kotiin huomenna. Vielä tänään se lilluu siellä Naantalin kylpylässä nautiskellen uimisesta.

Mutta !

Nyt tartun keittiössä kahvikeskukseeni ja keitän namikahvit ja sitten lähden Lidliin, tuohon ihan lähelle. Harkitsen tarkkaan mitä ostaisin ? Tekisinkö parsakaalia, raastaisin perunaa, tekisin röstiperunoita.. mitä lisäksi? Jahka keksin kaupassa...

Palaan asiaan... nyt moimoi.

Maireanna

tiistai 5. syyskuuta 2017

Loma ohi, Naantali näytti aurinkoiset kasvonsa. Viisi tähteä!


 Loma on ohi, mikään ei ikuista kestä. Jo lähtö lupaili että ei kaikki ole sitä mitä näyttää lomallakaan ? Näet kotoa lähtiessä sai Kuopion rautatieaseman siisteys 10 miinuspistettä. Oli nimittäin  täysin hoitamatomat portaat asemalaiturillle kavuttavana. Suorastaan yökättävät.

 Tässä terveiset VR:lle. Rappuja ei ole siivottu vuosiin, miksi? Hävettää kuopiolaisena.. suorastaan.
Ei paljon imartele matkailijoita tämä.

Toinen epäkohta oli Pasila. Jos ostat liput netissä, se tähtää automaattisesti vaihdon Pasilaan?

Meinasi mennä terveys Pasilassa.. huhuhh.. Ikuremppa kuulemma. Tehdään HIENOA asemaa.
En pitkällä tikullakaan tähtää junanvaihtoa Pasilaan tästälähin. ( Pitkäjalkaiset ja terveet, niille siellä ei liene ongelmaa, mutta tällainen lyhytjalkainen, etanan vauhtia kulkeva... kiitos ei ! )
Nitrot oli  myös tositosi tarpeen!

 Kun perille pääsi, niin siellä ei valittamisen aihetta löytynyt ! Ei mistään.  Ei se NAANTALIN SPA turhaan pidä viittä tähteään.

Sääkin oli sanansa pitävä...


 Ruoka hotellilla oli absolut hyvää!  Kun aamiaisella söi hyvin, mutta kuitenkin kevyesti,  niin ei ollut nälkä koko päivänä?  Ja mikä nautinto muutenkin oli  päästä toisen valmistamaan ruokapöytään. Sellaista  ei minulle usein tapahdu!
SPA:ssa lilluminen on taas oma juttunsa konsanaan. Kylpyläelämä on jotain luksusta johon en meinaa oppia.





 Muumi, muumi..  on kova sana ! Kotiin viemisiä etsitään tässäkin.




Hiljaisuus oli uskomaton juttu? Ulkona sekä sisällä!  Ei melua, huutoa, ovien paiskaamisia ?
Joskus sellaista vaan kaipaa... ainakin minä.
Nyt jaksaa taas, monta kuukautta täällä metelöivien nuorten, tai humalaisten seassa. Liikenteen melussa.
Arki alkaa. Kotiin palatessa taas  ne YÖKKIPORTAAT !
¤
Maireanna


Tuorein postaukseni

Nuukuusviikon saldo.

Viikko vilahti nopeaan, on jo uuden viikon tiistai. En vaan ehtinyt aiemmin päivittää, sattui yhtä jos toistain.. Mutta, nyt ollaan täällä! ...