lauantai 30. joulukuuta 2017

Heipparallaa, viikonloppu ! Kuvakooste aiemmilta vuosilta.

On lauantai, joka tietää sitä, että olisi viikonlopun alkua näkyvissä. Työssä olijat nauttii välipäivien kera pitkästä viikonlopusta, sillä maanantaikin on vielä sunnuntaita... Uusi vuosi aloittaa vuoden kestävää kulkuaan..
Kaivelen odotellessani vuoden vaihtumista arkistoni kuvavarastoa...

 Aloitetaan vaikka tästä runokuvasta...
Uusi vuosi, mitä se tuo ja vie?
Kenpä tietäis sen...
 Näitä jälkiä... aterian etsintä paljastuu...
 Paistaisipa joskus aurinko!

 Sumua sumua...

 ..ja lunta! Sitä on saatu ihan yli tarpeen...
Silloinkin.

 Talven törröttäjä.

 Kivi piilossa ?
Lampi jäässä.

 Luistelupaikat avoinna, 
jos lumi suo...

Ja sitten se vihon viimeinen kuva.
Mitäkö se kertoo?
Kiristystä, nälkää, liikkumista
lisää, lisää...
Se on
niin sitä, ainakin alkuvuosi!
"    "
/
0

%%%%%%%
RASVAT vek.

Maireanna

tiistai 26. joulukuuta 2017

Tapanin tahdissa, lepäillen ja ulkoillen...

Joulu on ohitse, Tapania vietetään. Tämä joulu ottikin voimille enemmän kuin koskaan, terveyden suhteen. Haudalla käynnistä se alkoi. Pyrytti ja tuuli kovasti. oli vaikea hengittää. Kävely lumihangessa ahdisti eikä bussi kulkenut sopivasti vaan kerran tunnissa. Odottele sitten siinä tuiskussa ilman suojaa? Sellaista se autottoman elämä on. Jäädyin umpijäähän eikä illan joulusauna sulattanut minua, palelin koko illan.  Ei kiva aatonaatto.

Taisin kuitenkin säästyä vilustumiselta, joten kaikki hyvin. Olen nyt lepäillyt ja antanut nuorempien tehdä Joulua.

 Ja kyllä tuo järjestely, tehtävien jako, toimi hyvin. Kaikki oli kuten pitikin. Jouluateriaa en jaksanut syödä ennenkuin eilen. Tulipa ylensyöntiä, huhuhh. Mutta minkä mahtaa kun laatikot olivat niin hyviä, juustot ym... eipä ole tarvinnut välipaloja haikailla! Sitruunavesi oli paras juoma raskaalle ruualle... eikös se teekkin hyvää ruuansulatukselle?

 Joulun lämpöä..

 tuoksuja...


makuja..

¤

 Tänään, Tapaninpäivänä,  on vielä sunnuntaimeininkiä mutta huomenna alkaa arki taas..
Lueskelen, ja jospa saisin itseni sauvojen kävellyttämiseen että saisin happea  siinä  kävellessäni.
Jääkaappia ei uskalla paljoa avata kun sieltä pursuavat jouluherkut. Ne kilot, ne kilot, ei yhtään lisäkiloa kaipaa..

Tapaninpäivän kunniaksi  tässä luisteluaiheinen tauluni ja siinä ajatelmani elämän menosta..

Heippa!

Maireanna

perjantai 22. joulukuuta 2017

Joulu Joulu, meillä on...!

Se joulu on jo täällä! On viimeisiä juoksuja kaupoissa, ja kun huomenna on jo Aatonaatto, niin kaikki pitäisi olla jo valmista. Valmista on... Joulupuuro, eli riisipuuro valmistuu, se on tärkein ainakin minulle. Kaneli ja sokeri kuuman puuron päällä, sitä ei voita mikään. Se tuoksu! Piparin tuoksu on toinen joulun tärkeistä tuoksuista,   Glögi, pipari ja homejuusto... mmh.
 Piparitalo on hiukan kärsinyt säilytyksessä, mutta eiköhän se tonttulana palvele tänäkin jouluna?


 Mattoja on pesty ja joulusiivous tehty. Minulla kävi peräti ammattilainen, oi että se tuntuikin hienolle tulla puhtaaseen kotiin kaupunkireissulta. Hemmottelen itseäni alkavana vuonna tällä siivouspalvelulla.. Olen tullut senverran vanhaksi, että annan suosiolla jonkun muun siivota kodin kunnolla , kerran kuukaudessa.



Näille mäenlaskijoille etsin kelkkaa, jospa se jostain tupsahtaisi vastaan...

 Kuusi on saanut valot...

 Huomenna, siis aatonaattona, käymme viemässä kynttilän pojan haudalle.

 Vieläköhän se pukinpuku mahtuu päälle?



Näillä ajatuksilla toivotan
Hyvää Joulua
ja
Onnellista Uutta Vuotta
2018

Maireanna

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Joulu tulee!


Niinpä. Aika vilistää vinhaa vauhtia.  Tänää oli 1 Adventtisunnuntai. Hoosianna kajahti kirkoissa, aina se on yhtä sykähdyttävä! Se virittää joulunajan tuloon, pientä järjestelyä minulla, ei mitään siivousta, sillä olen vihdoin alistunut siihen että palkattu siivouskaksikko tekee oikean siivouksen.
Kun ei minulta enää onnistu niin ei onnistu! Keräilen vaan pikkukrääsää pois tieltä että on helpompi tyttöjen tehdä. Sitten onkin mukavaa laitella vähän koristeita. suutarin joulukuusikin saa jouluiset koristeet ja korut menee laatikkoon.


Karuhan se on tuo kuusi, mutta koristeet saatuaan kilpailee desingkuusesta täysin...

Nämä pallot ovat myös vielä kaapissa odottamassa vuoroaan. Minuun iski pallokuume, ostin joka joulu yhden pallon. Nyt mielestäni kiintiö on täysi. Hyvä kun nämä sopii kattokruunuun riippumaan.


Nämä tonttuset ovat jossain laatikon pohjalla. Tässäkin hyvä idea jollekkin askartelijalle, kiven päälle liimata omatekemät tontut?
¤
Syy miksi en ole tänne ilmestynyt, on varmaankin se, että silmäni väsyvät helposti. En jaksa istua koneen ääressä kauaa..  Kone on kyllä auki tuntikausia, mahdollisuus olisi istahtaa ja kirjoittaa, mutta alkaneeko 10 vuotta blogin kirjoittamista vähitellen olla lopuillaan? En poista blogia, jätän oven auki inspiraatiolle, jospa sitä jaksaisi vielä?

Tonttu Tomeran myötä toivotan lukijoilleni Hyvää Joulun odotusta!
¤
¤ ¤
¤
Maireanna

tiistai 31. lokakuuta 2017

Outo ilmestys taivaalla, sekä kokkailua kotona.

Ihan totta se on. AURINKO !  Eilen vielä loskakeli, alas satanut lumi suli että lirinä kävi. Yöllä yllätti pakkanen ja tänään paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta.
Eilen haki poika varastosta kirkasvalolampun ja ajattelin sitä tänäaamuna käyttää... mutta luonnon oma lamppuhan se nyt helottaakin. Tuntuu ihan mukavalle tällainen aurinkoinen, talventuntuinen päivä.
Flunssa piteli aika kauan vaikka lääkitsin itseäni kaikilla mahdollisilla. Toivottavasti muilta pöpöiltä säästyn. Tänään on muutenkin flunssarokotepäivä ja piikki pitää ottaa, varmuuden vuoksi, varsinkin kun olen riskiryhmässä.

 Joten, viisainta torjua pöpöt, tuumaa varmaan Killimaariakin. Joka viettää varsinaisia kissanpäiviä... ja jos rupeaa paleltamaan, niin on hoksannut että vessan lattia on lämmin? Sieltä se kuulemma monta kertaa löytyy unilta. On muuten hassua että talon lämpimimmät paikat ovat vessan lattia ja rappukäytävä? Voitteko selittää ? Nehän ovat ohikulkupaikkoja?

 Partsilla on jo talvi.

 - Mitä asiaa, minä olen torkuilla?

 Köökissä ei ole paljonkaan  tullut kokkailla, mutta pientä virkistymistä sielläkin suunnalla on tapahtumassa... Lehdestä sattui silmään tämä ohje, joka muistuttaa paljon entisajan lämmintä voileipää, mutta yksikertaistettuna. Tästähän tuli hitti meidän keittiöön.  Minulla kun ei oikein menesty paahtoleivät ( paitsi tietysti paahdettuna ).  Nyt paahtoleipäpaketti hupenee jokapäivä, samoin munat ja juustoraaste, eli melkein ne kaikki tarvikkeet mitä tähän tarvitaan on kotona melko varmasti kaapissa?
MUNATOASTIT
Hitaan aamun herkkuleivät:

2 isoa paahtoleipäviipaletta
Creme Bonjour kantarellituorejuustoa
1 dl juustoraastetta
2 munaa

Voitele leivät tuorejuustolla, ripottele päälle juustoraaste.
Paina leipiin juomalasilla syvennys johon rikot munat.
Mausta mustalla pippurilla ja suolalla.

Paista 200 asteessa kunnes keltuainenkin on hiukan hyytynyt
ja leipä paahtunut.
Minä kruunasin leivän kirsikkatomaatilla :-)
¤ ¤
¤
Siis... tää on NIIN hyvää iltateen kera tai aamukahvin kaverina että kannattaa kokeilla!
SUOSITTELEN !


Näillä terveisillä

Maireanna

maanantai 9. lokakuuta 2017

FLUNSSAAA...

Ruska on mennyt ruosteeseen, ainakin täälläpäin. Tarkoittaa että sade on syönyt värejä ja tuuli pudotellut jo lehtiä maahankin.  Talven tuloa ounastelee..

Toinen merkki talven tulosta on se, että flunssa aalto pyyhkii jo näitäkin leveysasteita. Kuulee että siellätäällä sairastetaan. Niinpä. Niin täälläkin. On oikeastaan kolmas päivä, mutta ne päiväthän ovat niitä tartunta-alttiimpia päiviä. Pari eka päivää oli vaan niin kehno olo. Tätä se tiesi. Eilisen olin kuin jyrän alle jäänyt. Tänään sitten on pakki sekaisin kun sain yhden lääkkeen lisää verenpaineeseen, ja nappailen parasetamolia, hunajaa, valkosipulia ym, ym hoitojuttuja... ja lepään.
 Siksi postaus on 
teeaiheinen


sekaan sulatan hunajaa..
¤
En jaksa nyt enempää...kirjoittaa
tulen kun olo helpottaa

Moimoi

Maireanna

torstai 21. syyskuuta 2017

Torstai toivoako täysi?

Tänään aion tehdä paljon töitä. Aikomus... Iltapäivällä sen näkee miten kävi?

Ajattelin lähteä kaupungille, Eurokankaassa on vielä lauantaihin ompelu samaan hintaan verhoja ostaessa. Pimennysverho makkariin on ollut listalla jo pitkään, sillä ikkunassa on kyllä pimennysverho, mutta se on ompelematon.. ja silti  liian lyhyt . Arvaa ottaako se silmään nukkumaan mennessä se rispireuna? Ainakin minua.


Olen seurannut vaahteroitten värimuutosta, niillä on aikaa maanantaihin asti kellastua kunnolla.
Miksikö?
 Silloin rekisteröin luonnon värit taas kerran. Ja niitä kertoja minulle kertyy 75 vuotta syksyjä.
Ajatelkaa? 75 ? En olisi uskonut nuorena että tämänkin iän kirjaan itse! Eikä kunnossakaan ole valittamista, ainakaan pahemmin?  Huomaan vain sen että hitaammin hoituu asiat kuin on aikomus... Kipasta, kuin nuorena, on nyt hidasta :)




 Näitä upeita kuvia tuskin tänä syksynä saadaankaan, sillä sade syö ruskan värejä...
Onneksi on ollut kamera valppaana silloin kun on tarvinnutkin ikuistaa väriloistoa. Nämä ovat siis edellisvuosien kuvia ruskasta.


 Tästä minä tykkään. Maalarikaverini Juha Vehviläisen maalaama taulu on ihana! Kuva on otettu hänen näyttelystään joku vuosi sitten... Olisipa ollut varaa ostaa taulu omalle seinälle !

¤¤¤¤¤¤
¤ Vaan jos minä en nyt ala pukeutua ja lähteä torille, ¤ 
niin verhokin jää hankkimatta, plus moni muu juttu..
joten,
palataan!
¤
Mukavaa torstaita
toivottelee Maireanna.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Katse syksyyn ja vilkaisu vielä taaksepäin...

 Vettä on lotistanut viikonlopun.. no, eihän se syksy muuten tule?  Tuli muuten melkein laiskoteltua ihan ison käden mitalla koko viikonloppu, paitsi että jotakin pientä sentään tuli tehtyä:
Järjestellä hyllyjä, kerätä lehtiä kassiin että lähtevät paperikeräykseen, sain tehtyä jopa pienesti ruokaakin. Luin kirjaa... on meneillään mieleinen kirja, toinen odottaa ja huomasin kirjahyllyssä ostamani ihkauuden kirjan! No. Se ei sakkopäiville mene, joten saa odottaa.

 Sää lupaili tälle päivälle kaunista, joten taidan pistäytyä torilla. Siellä on mukava käydä, tuoksutella sitä kaikkea mitä syksy antaa.. marjoja, perunoita, juureksia, sieniä, kukkia! Kaikkea sitä mitä syksy tarjoaa. Mutta se fiilis on se tärkein! Jollakin tavalla näyttäisi,  että huonosta kesästä huolimatta ihmiset  ovat saaneet uutta energiaa ja ovat toimeliaampia? Vai onko se vain valmistautumista piiitkään talveen?

 Partsi koki siivouksen lauantaina. Paljon piti heittää kaatikseen, mutta on siellä ylläreitäkin? Jotkut kukat ovat kuin heränneet loistoonsa syksyn edetessä. Lyhtyyn laitoin kynttilän, siitä se pimeän karkotuskuuri alkaa...


 Mehuja, mehuja... ne virkistävät. Nämäkin kuuluvat pimeän karkotuskuuriin !

Ja se vilkaisu taakse. Aurinko laskee Naantalissa. On se niin kaunis näky!

¤
Mukavaa maanantaita, moimoi!

Maireanna
¤

Tuorein postaukseni

Nuukuusviikon saldo.

Viikko vilahti nopeaan, on jo uuden viikon tiistai. En vaan ehtinyt aiemmin päivittää, sattui yhtä jos toistain.. Mutta, nyt ollaan täällä! ...