perjantai 15. heinäkuuta 2016

Kalamuistoja...Kesämökin ahvenet.

 Polvi taas temppuilee ja siksi ryhdyinkin ajan kuluksi plaraamaan kuva-arkistoani.
 Osasyynä arkistossa penkomiseen on sekin, että alkoi mieli tehdä kalaa ruuaksi...  Reseptiehdotuksia ois hakusessa.
 Mennyttä on haave että saisi itse ongella onkia ahvenia. Onki on kuin muinaismuisto varaston hyllyssä. Tarpeeton, voisi sitä tarjota kirpparilla, ehkä? Kaupan pakastimeen tai kalatiskiin siis   joudun turvautumaan. 
 Vaikka onkijat ovat vaihtuneet niin onneksi tuoretta kalaa saa kaupan tiskiltä. Valmiiksi perattuna ja fileroituna, jopa grillattu jos tahtoo? Mutta miksi sitä ohittaisi sen ihanan tuoksun kun on fileelle ripotellut suolaa, tilliä ja valkopippuria. Kuorruttanut ehkä? Voi sulaa pannulla kullan väriseksi, lasket kalafileen hellästi ruskistumaan muutamaksi minuutiksi per puoli. Sitten nousee se tuoksu! Se on sellainen että alkaa nälkäisiä saapua pöydän ympärille malttamattomina... - Joko on ruoka valmista?

 Olkoon se kala sitten oman järven ahventa, haukea tai kasvatettua lohta, kalaruoka on sitä oikeaa kesäruokaa. Kevyttä kun mikä. Saadaan kaikki ne hivenaineet vitamiinit ja makuhermoilla on juhlat.
Tälläkertaa minulla on valmistumassa ihan tavallinen kalakeitto Norjan seistä. (Ans kattoo mimmosta siittä tuleepi )

Tähän postaukseen annan kuitenkin ajankohtaisen kesämökkiläisen ahvenet ohjeen. Tuttu varmaan, mutta kertaus on opin äiti... Näin se tehdään:
 Kesämökin ahvenet

500 g ahvenfileitä
75 g piparjuurituorejuustoa
3 rkl tillisilppua

Leivittämiseen:
½ dl korppujauhoja
½ dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
valkopippuria

Paistamiseen:
voi-öljyseosta.

1
Mausta ahvenfileet ripauksella suolaa. Sivele fileille vähän tuorejuustoa, tilliä ja paina kaksi filettä vastakkain. Kääntele ahvenet maustetuissajauho-korppujauhoseoksessa. 
2
Kuumenna paistinpannulla voi.öljyseosta ja paista ahvenfileet molemmin puolin kullanruskeaksi.
Valmista!

 Leivänteko on kesällä aikamoinen urakka.. Kuumaa kun uunin luona haluaisi välttää mahdollisimman paljon.  Laiskuuttani tässä yksi päivä iltamyöhällä välähti että millaista ranskanleipää tulisi jos taikinan jättäisin yöksi jääkaappiin? Niinpä sekoittelin veteen, ( 3 dl sitä vettä) hiukan suolaa, hunajaa, pussin kuivahiivaa. Annoin vähän kuplia, ja sitten kaivelin eri pusseista jauhoja.. Vehnäjauhoja, spelttijauhoja, sämpyläjauhoja. Määriä ehkä noin 1½ dl kutakin.. Sekoittelin puukauhalla löysänsutkeaa taikinaa.. Viimeksi lisäsin vielä vehnäjauhoja ja juoksevaa leivontamargariinia. ( Että irtosi vuoan seinistä.)
Sitten vaan elmukelmulla peittelin ja itsekkin painuin unten maille. Aamulla kaadoin taikinan voipaperilla suojatulle pellille ja laitoin pellin kylmään uuniin. Käänsin uunin aika kuumalle ja kurkkasin välillä mitä uunissa tapahtuu? Tapahtuihan siellä. Leipä kohosi ja ruskistui. Parikymmentä minuuttia ja leipä oli valmis!

Aamukahville sain vastaleivottua leipää! Suosittelen.. 
Määrät mitä laitoin on ihan mututuntumia, jokaisella kokilla kun on ne omat mitat. Rohkeasti vaan tekemään.


Hyvää kalaonnea toivottaen

Maireanna

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Kosteissa merkeissä, koko kesäkö?


Pilviä taivaalla? Melkein joka päivä, ja kohta on satanut kuin saavista kaataen.  Niinkuin nyt! Aioin juoda partsikahvit, mutta eipä hotsittanut, vaikka onkin lasitus suojana. Maisema meni harmaaksi.. sataa siis reippasti. Toisaalta, voisi sitä juoda sen kahvin matkahuopaan tai vilatakkiin ja villasukkiinkin pukeutuneena. Olisi ihan romanttinen hetki. No, ehkä ensi kerralla...

Nuoriso ( yli viiskympisiä) huomautteli että blogissa on vaan äitienpäivää... oiskohan aika kirjoittaa?
Laiskistunut olen näköjään vai onko sitä kesälomaa jota olen aina välillä pitänyt? Luulen että sitä viimeksi mainittua.


Mitä tekisi sadesäällä?

Lukee kirjaa, neuloo, kirjoittaa, tai hoitaa itseään.

Minun jalkani ovat aikalailla hoidon tarpeessa. Hieronnat,..aah, koskahan siihen olisi varaa. Tutuissakaan ei ole jalkojenhoitajia joilta voisi pyytää joskus sitä ylellisyyttä. Onneksi taivun vielä edes antamaan jalkakylpyjä. Luonnon kukkia, yrttejä, kuumaa vettä, ja sitten jalat uneksii kylpylässä olosta. Hyvä kirja imaisee mukaansa ja niinpä ei huomaakkaan ajan kulumista.Kun aikansa on jalat loikoilleet vedessä, froteepyyhe kuivattaa ja sitten kynnet kuntoon ja jalkavoide lopettaa hellimishetken. Tuntuu sekin aika mukavalle.


Mansikoita saadaan tänä kesänä vähän. Syy on sateisessa säässä. Niinpä minun pakkanen hyrisee tyhjyyttään ainakin marjahyllyn osalta. On mansikkalaatikolla ollut niin kova hinta, että ostamatta jäi. Jospa mustikkaa saisi, ja mustaherukkaa, ne kun ovat hyviä aamupuurossa...



Keittiörintamalla olen noudattanut yksinkertaisuutta ja ottanut ohjeita täältä Annan tuvasta.. Kategorioista löytyy joka lähtöön. On hyvä reseptipankki.
Sitäpaitsi, itselleen ei enää oikein viitsi laittaa ja pakkaseen laitettuna en oikein tykkää, joten pienet annokset pitää kokata. Ei tarpeeksi pieniä, sen olen huomannut. Ja biojäte on minulla lisääntynyt?
Aijai... Kahvia en juo enää kuin aamulla. Iltapäivällä syön mieluummin hedelmän, nektariinit ovat herkkuani. Ja jäätelö! Taitaa minusta olla tulossa melkoinen herkkusuu, vai mitä?




Sade lakkasi kaatosateesta hiljaiseksi tihuuttamiseksi.

Kun se aamukahvi on vieläkin juomatta,
niin taidan mennä tuonne viidennteen kerrokseen..
jospa se tytär keittäisi
äiteelle aamukahvin?


Tapaamisiin taas!

Maireanna