tiistai 26. huhtikuuta 2016

Inkiväärisimaa..


Vappuna aina pitää olla simaa ja munkkeja! Silloin kun oli ne ruuhkavuodet, sankollinen munkkeja ei riittänyt. Nyt kun on lapset kasvaneet aikuisiksi, heillä on omat kekkerinsä ja minä olen yksin. Ostan mieluummin valmista simaa pullollisen ja pari munkkia. Siinä se . Kuitenkin ohjeita pidän silmällä, jospa niistä innostuisi? Tälläkertaa kiinnitin huomiota Inkiväärisimaan.. Enkä tänä vappuna olekkaan yksin, sillä tytär tulee Killimaarian kanssa yökylään. Niinpä laitoin Inkiväärisimaa, sitä sitten vappuna maistellaan ja jospa se poikakin piipahtaisi simalle.


Inkiväärisima

50 g tuoretta inkivääriä
4 l vettä
250 g sokeria
250 g fariinisokeria
2 limettiä
1/4 tl hiivaa
½ dl keltaisia rusinoita

1
Kuori ja viipaloi inkivääri. Kiehauta puolet vedestä. Lisää astiaan inkivääri sokerit ja kiehuva vesi. Ja t
Sekoita ja anna jäähtyä haaleaksi. Lisää juomaan puristettu limetin mehu ja loppu vedestä. Myös hiiva tässä vaiheessa, sellainen herneen kokoinen)
2
Pullota seuraavana päivänä, laita teelusikallinen sokeria ja muutama rusina mukaan pulloon.
3
Kun rusinat leikkivät ylösalas leikkiä tai ovat muuten vaan nousseet pintaan, sima on valmista juotavaksi!




 Hauskaa vappua!

toivottaa Maireanna

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Yhdeksän vuotta bloggausta!



Totta se on. Vuonna 2007 huhtikuussa sain nettiyhteyden ja muutaman päivän päästä oli into nähdä oma kirjoitus " valmiina tekstinä" Syntyi ensimmäinen blogi.  Oli se huikeeta! Kun olen sellainen kirjoittava, niin eihän tältä voinut mitenkään välttyä. Kun kuvasin paljon, oli ihanaa kuvittaa omaa tekstiään.


Kuitenkin kirjoittaessaan ulkoasuun kyllästyi vuosien varrella,  ja nimikin piti joskus  vaihtaa.. Niinpä monta blogiani lentelee tuolla bittiavaruudessa. Ensi alkuun kirjoittelin taiteesta, sitten innostuin ruuasta, runotkin sai oman blogin. Tämä Annan tupa on niitä vanhimpia, ( en henno ruokaohjeita hävittää..) Nyt tuvan on vallannut luonnon seuraaminen, ja runotkin ovat vielä hengissä.

Kirjoittaminen on viimeaikoina hiipunut, vaikka estraadeja olisi tarjolla. Lehtibloggausta yrittelin, mutta ei se saa oikein tulta alle... hyvä kun tänne jaksan joskus päivittää. Niin se on, ikä, se ikä..!


Vein tänään kirjoja painavan kassillisen kirjaston ota/ vie hyllyyn. Nyt alkaa oma hyllyni olla kevyempi ja väljempi lasimaljakoille. Tuo kierrätyshyllyidea on tosi hyvä, kalliit kirjat saa uuden kodin. Suosittelen, jos ei tahdo kirpparille viedä, huonosti ne sielläkin menevät. Mutta kun ilmaiseksi saa, niin näkyy kelpaavan.

Kaupunkireissulla tarttui rusketus! Kasvoja kihelmöi siihen malliin. Mukavaa kun tulee kesä. Olisi vaan lämmin kesä?

 Bussin ikkunasta lammen ohi ajaessa näki, että jää on jo tosi ohutta. Lokit etsivät jo pesintäpaikkaa.

 Kevään merkkejä nämäkin. Nuukahtaneet kukkasipulit odottaa multaan pääsyä.


Tämän niminen brojekti etenee vielä... Lipastojen laatikot vuorossa seuraavaksi.

Aurinkoisia päiviä toivotellen

Maireanna

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Viikonlopun bongausta luonnossa...

 Kevät tulee kohisten, lumet sulavat vesisateen ja auringon myötävaikutuksella. Lumen sulaessa paljastuvat talven aikana kertyneet roskat, koirien jätökset ja muu roina.

 Kyllä ihminen on laiska! Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää..!

Kaiken sotkun päälle ilmestyy kuitenkin uusi nurmi, uudet kukat. Roskat jos unohtuu kerätä, niin nurmen alle ne unohtuukin.

 Rannoilta löytyy virtaavilla paikoilla jo sulapaikkoja joita sorsapariskunnat jo varaavat. Lokit ovat tepastelemassa lammen jäällä kirkumassa.Peipot ovat myös tulleet. Punarintakin kuulemma nähty. Kurkilauma lentänyt pohjoista kohden.. Varpuset säksättää.. ( Kuka väittää että varpuset olisi vähentynyt melkein sukupuuttoon?  ) Ei ainakaan täällä!

 Lauantaipäivää sillointällöin paistavassa auringossa viettävät nämäkin sorsat. Liikenteen melu on hiljaisempaa viikonlopusta johtuen, joten päikkäreitä ei liikenteen äänet pahemmin häiritse..

 Tänään vietetään Mikael Agricolan päivää liput liehuen. Sääkin olisi melko leppoisa, mutta olen potenut jonkunsorttista flunssaa, niinpä en paljonkaan päätäni ulos pilkistä. Vieläkin lienee vähän kuumetta, onneksi päänsärky on helpottanut sentään. Olenkin säästynyt tänne asti lentsuilta koko talvena!  Luulen että koneellinen hiekanpoisto pihalla laukaisi tämän köhän? Ohut pöly tunkeutui ilmanvaihtokanavia myöten sisälle?


 Appelsiineja on kulunut paljon syödessä.
Ne ainakin virkistävät ja toivottavasti
antavat vitamiineja.

 Ruokahalua ei ole pahemmin ollut,
mutta pakko sitä on jotain syödä...
Puurolla pääsee monta tuntia.

Nyt loppuu minusta virta,
on lopetettava kirjoittaminen tältä päivältä
ja mentävä peiton alle.

Palaan taas,
toivottavasti pian!

Maireanna