Yritän palauttaa mieleen..
Olin torilla oikestaan vaan mustikanhakureissulla, mutta kun näin kanttarellit, olin ihan myyty!
Puoli litraa kiitos, sanoin ääni heikkona ja kun myyjäpoika latoi sieniä mittaan, olin jo aivan herkun lumoissa. Varovasti nostin nuo keltaiset metsän kaunottaret kassiin päällimmäisiksi etteivät vaan kolhiintuisi vaan säilyttäisivät upean muotonsa.
Sienet tulivat lähipitäjän metsästä ja olivat puhtaita. Poimija tiesi niiden arvon. Nyt ne pääsivät minun paistinpannulle.
Sienet saivat luovuttaa nesteet rauhassa kuumalla pannulla. Sitten kaveriksi lopsaus voita.
Silppusin sienien kaveriksi kaksi pulleaa kevätsipulia, samoin kaksi-kolme pätkää varsiselleriä.
Mausteeksi muistaakseni heittelin ½tl sitruunapippuria, pyöräytys mustapippuria, ruususuolaa n. yksi pieni teelusikallinen.. Hulautin näiden päälle pienen purkin kolmen yrtin ruokakermaa.
Annoin kastikkeen hymyillä hiljaisella lämmöllä. Kaadoin sitten kastikkeen pienempään teflonkattilaan ja siinä se sai rauhassa hiljaisella lämmöllä tekeytyä.
Sitten maistelin.. jotain puuttuu vielä? Mitä? Sitten otin riskin ja lorautin noin teelusikallisen verran... hunajaa! Taas maistelin. Ok. Aika hyvää..!
Siinä se nami sai kuplia hissunkissun sillä aikaa kun kukkakaali ja perunat kypsyivät raivostuttavan hitaasti toisaalla.
Sitten tuli pieni ongelma. Tuoksu leijui keittiössä, aivan taivaallinen. Nälkä kasvoi ihan sfääreihin. Niinhän siinä kävi kuten kuvasta näkee..
Hyvä kun ehdin laittaa lautaselle, aterimet sikinsokin..
Oli päästävä syömään!
En ole muuten ikipäivänä saanut näin ihanaa kanttarellikastiketta!
Maku maistui vahvasti kanttarellin aromille,
korostiko sen sitten hunaja, luulen niin.
Aika moni tuttavistani ei pidä sienestä yleensäkkään,
mutta luulisin että tämä kelpaisi heillekkin,
olen ihan varma! ( No en minäkään pitänyt nuorenpana..
iän myötä makunystyrätkin ovat kehittyneet.)
Kanttarellien lumoissa,
aurinkoista elokuuta
toivottaen
Maireanna