lauantai 30. elokuuta 2014

Siihen aikaan kun tehtiin vielä lämpimiä voileipiä..


Se oli vanhaa hyvää aikaa kun tv:stäkin tuli vain 2-3 kanavaa, rahayksikkönä  oli markka, ja  60 luvulla syntyneet olivat pieniä pihalla mellastavia lapsia. Saunassa käytiin yleisessä sellaisessa, joillakin oli jo amme ylellisyytenä. Ruoka oli simppeliä tavallista ruokaa. Maito oli pusseissa, makkara, jos sitä raski ostaa, niin se oli enimmäkseen teemakkaraa. Hedelmiä ei ainakaan meidän perheessä nähty.  Lenkkimakkaraa, perunoita ja ruskeaa kastiketta... kuka siitä nyt mielensä pahoitti? Ei kukaan kun vatsa tuli täyteen..
Aasinsiltana otsikkoaiheeseen, meilläkin tehtiin saunailtana lämpimiä voileipiä. Aika usein..
Jossakin lehdessä törmäsin näihin nostalgisiin leipiin ja tottakai niitä sitten jokukerta kokeilin.
Onneksi olin lehden jo vienyt roskikseen--- siinä oli muistaakseni uudennettu versio leivästä.
Sillä, yritän muistella mitä minä aikoinaan leipiin laitoin. Oikeastaan se on hyvä juttu, sillä mikäli haistelen tulevia aikoja, niin NUUKUUS nostaa päätään ruokamarkkinoilla. Yksinkertainen kokkaus on parasta säästöä ja hyllyissäkin on väljempää...

Niihin leipiin.

LÄMPIMÄT VOILEIVÄT

9 viipaletta paahtoleipää

250 gr nauta-sikajauhelihaa
½ sipulia
½ tl suolaa
½ tl maustepippuria
voita kuullottamiseen
1 tomaatti
150 gr juustoraastetta

¤
1
Pilko sipuli pieniksi samoin tomaatti.
Kuullota ensin sipuli pehmeäksi,
sen jälkeen kypsennä  jauheliha.
Lisää mausteet.
2
Laita uuni 200 asteeseen,
ja lado leivinpaperin päälle
9 viipaletta leipiä.
(Voit hiukan voidella niitä voilla jos haluat.)
3
Lusikoi jauhelihaa leiville,
päälle juustoraastetta.
Lopuksi pilkotut tomaatinpalat.
4
Paista uunissa kunnes juustoraaste näyttävää  kullanruskealle ja leipä myös..
Anna hiukan jäähtyä ennen  tarjolle tuomista.
¤
Minun voileipäni hupenivat aika pian, siispä ne on hyviä!


Mukavaa lauantai-iltaa
toivottaa flunssasta toipuva

Maireanna

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kirja joka lumosi..

Niin käy joskus, aika harvoin kylläkin. Lainasin kirjastosta tämän kirjan kesähelteillä ja olin sen lumoissa pitkään. Elin kirjan henkilöitten mukana tunteella joka kosketti.Kirja oli mitä mainioin suku- ja ruokaromaani, joka kertoi yhden suvun kuoppaista  matkaa Mumbain slummien köyhistä oloista Ranskaan, siellä Pariisiin ja päätyen  lopulta syrjäiseen ranskalaiskylään. Tutustuessaan kylän elämään he ensin haistelivat paikallisia tuoksuja, maistelivat sen makuja. Huomasivat, että kylästä puuttui tyystin intialainen ravintola? Ravintolaperinne oli jo suvussa, joten ravintola pystytettiin. Vastapäätä oleva majatalo vastusti kylä mukanaan hanketta, mutta kuinkas kävikään?
Kaikista  vaiheista ja vastustuksista huolimatta, nousi isoisän vaatimattomasta ravintolasta haute cuisininen korkeimmalla tasolla oleva intialainen ravintola. 

Kaikki ne ruokien tuoksut  ravintolan keittiössä, cili ja kaneli !  ( Tunsin ne tuoksutkin jopa nenässäni kirjaa lukiessa )
 Aistin lukiessa  perheen sisäisen kemian ja peräänantamattomuuden, sitkeyden ja uskon tekemiseensä. Niillä ominaisuuksilla tänäkin päivänä menestyy ravintolaverkostossa joka on tihentynyt ja tihentynyt.
                                               On vaan uskottava omaan tekemiseensä.


Kun sain    täältä   tämän kirjan omaksi ja luettavakseni, muistin heti jokaikisen tilanteen ja nyt luenkin sitä herkutellen, kuin jälkiruokana.. Ja kuin kermavaahtona päälle on nyt tämä upea kirja tulossa  elokuvana teatterihin viikolla 35.

Takaan että jos pidit elokuvasta Slummien miljonääri, niin samanlainen elämys tulee tästä. Suosittelen lämpimästi kirjana ja elokuvana.  Mielestäni syksyn parhaita, ruokaan liittyviä elämyksiä. 

Parhaita luku - ja elokuvahetkiä tähän syksyyn toivottaen

Maireanna


torstai 7. elokuuta 2014

Paistettua kalaa ja sitruunakastiketta

 Helteet ovat  koetelleet jo kuukauden ajan korkeilla lukemillaan. Jo heti aamusta mittari näyttää 21 astetta plussaa! Mitä se sitten päivällä,. huheijaa? Keittiössä ei ole tuoksahdellut kuin harvoin, enimmäkseen sekin  on tullut grillimakkarasta lähtöisin.

Torilla käydessä kojuista leyhähtää paistetun muikun tuoksu. Ja sehän jäi päälle, jäin koukkuun!
Paistettua kalaa on saatava, se kuuluu kesään, oli helle tahi vesisade. Lämpimän sään vuoksi ostin kauppiaan pakastealtaasta kampelaa, siten varmistin kylmäketjun säilymisen kuljetuksen aikana kotiin.

Nostin aamulla pakasteen sulamaan, ripottelin sitruunamehua kalojen päälle ja annoin sen jälkeen  sulaa kokonaan.
Ensin luin säilyttämäni ohjeen, en ole tehnyt tällä tavalla ennen...


n,600 gr siika- tahi kampelafileitä
1 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
ripaus mustapippuria myllystä

Leivittämiseen:
2 valkuaista
1 dl korppujauhoja

Paistamiseen:
voita

Sitruunakastike:
2 keltuaista
1 sitruunan mehu
n. 1 dl kalalientä

1
Voitele kalafileet oliiviöljyllä.
Mausta suolalla ja pippurilla.
Kasta fileet ensin valkuaisiin ja sitten korppujauhoihin.
Ravistele liiat jauhot pois ja anna leivitteen hiukan kuivahtaa
ennen paistamista.
2
Paista fileet hitaasti kypsiksi molemmin puolin.
Nosta vadille, peitä foliolla ja  pane hetkeksi uuniin,  jotta kalat  pysyvät lämpiminä tarjoiluun asti.

3
Valmista kastike vatkaamalla keltuaisiin yhden sitruunan mehu.
Lisää tilkka kalalientä.
( Minä lisäsin maistelun jälkeen muutaman tipan hunajaa)

Nosta kattila liedelle ja kuumenna koko ajan vatkaten kunnes kastike sakenee..
ÄLÄ ANNA KIEHUA!

Herkku on valmis..
Tarjoile uusien perunoitten ja kasvisten kera. Namnam...


Tähän salaattiin olen nyt tykästynyt,
rapea ja värit herkullisia.
Kyllä tätä tomaatin kaveriksi rutistelee..
¤
Helteistä toivuttua köksäkin palaa keittiöönsä,
siihen asti moimoi!

Maireanna