perjantai 31. tammikuuta 2014

Mihin ruoka menee..?

 Perjantaita eletään, tammikuun sitä  viimeistä. Pakkasmittari näyttää kahtakymmentä miinuksella..onneksi ei kukkaro. On nimittäin alettava miettimään kohta kauppaan lähtöä ja mietittävä, mitä tekisi viikonlopuksi?

Kalasta en ole tehnytkään pitkään aikaan. Lohesta saisi kevyen aterian.. ihan ok. Keittoa tai uunissa? Mhmm..  Muikkujakin voisin ajatella, paistaminen ei oikein nyt kyllä erityisemmin  innosta,  ja muikkukukkoa en osaa oikein hyvää tehdä. Yksi  estosyy on myös  kovempaa käsittelyä vaativiin ruuanvalmistuksiin on se, että kädet ovat tulleet taas kivuliaiksi. Nivelrikko etenee.. silloin ei pysty enää niihin suorituksiin kuin ennen. Vaikka haluaisi.. On mentävä sieltä, missä aita on matalin.
Siis kalaa ja juureksia, muutama peruna. Näillä evästyksillä lähden kauppaan ja loput lisukkeen ainekset ideoin paikanpäällä.
Tarkastan vielä maustekaappia, sitruunapippuria pitää ostaa ainakin, se sopii hyvin kalan kanssa. Ai niin, ja sitruunoita, tietty!
( Muuten olen karsinut liiat  mausteet vähiin., Yritän täällä keittiöpuolellakin toteuttaa " hurrikaanimyrskyä", eli:  siivota maustekaapin sisällön  ihan vain niihin muutamiin  eniten käytettyihin  mausteisiin.)
 Lopuille annan osoitteen: biojäte.

Siitä tulikin mieleeni eilenillalla TV 2:lta  tullut Mats Dumelin toimittama Silminnäkijä ohjelma. 
Sen aihe oli suorastaan verenseisauttava aiheeltaan.. Kuinka paljon heitämme ruokaa roskiin! Tutkija Kirsi Silventoinen penkoi kaatopaikalla roskapussien sisältöä ja teki ihan mahdottomia " löytöjä". Ohjelmassa selviteltiin mistä ruokahävikki kaikenkaikkiaan  tulee,-  kaupoista ja kodeista tietysti.

 Määrät vaihteli. Suurperheessä osattiin käyttää edellisen päivän tähteet hyvin, kun taas pientaloudessa hävikki oli yllätys. Avaamattomia paketteja, tai  puoliksi syötyjä ruokia, hedelmiä, vaikka mitä?  Paljon leipää..

Tähän väliin  omaa  kokemusta:  Tässä omassa  yhden henkilön taloudessa on että aiemmin biojätettä tullut hyvin vähän,  mutta nykyisinpä  pussi tuleekin  viikossa täyteen?  Olen  huomannut, että ruoka vanhenee jääkaapissa  entistä enemmän? Syön vähemmän ja en osaa niin pientä annosta tehdä, joten..   Pakastettuna tietysti  säilyisi, mutta ruokapa ei ole silloin enää tuoretta  vaan pakastettua. Lieneekö makuhermoni jotenkin alkaneet käyttäytyä eritavalla..? Se ruuan pitää olla tuoretta, muu ei kelpaa..?

Ruokahävikistä vielä:, kaupat ovat jakaneet viimeistä  käyttöpäivää lähestyviä ruokatarvikkeita
ruokajakeluihin. No onhan se hyvä juttu, mutta kirjavaa käytäntöä se on. Seurakunnat saa sitä leipää kuten raamatussa sanotaan, mutta se muu jaettava on.. hmmh.. aikalailla rupsahtanutta.. Olen kuullut että muilla kansalaisjärjestöillä jakoon tulee monipuolisempaa ruokaa joista osaa tumpelokin.. valmistaa .. ruokaa. Käyttöaikaakin on enemmän valmistukselle?  Lienenkö väärässä, en tiedä?

Taidan olla liian kriittinen tämän aiheen suhteen, joten jätän aiheen enempää murisematta.

Se poikkeus vielä, että Silminnäkijässä näytettiin erästä  viisasta kokeilua. Jos koulussa jäi koululaisilta ruokaa yli, ne myytiin vähän yli euron hintaan lähiasukkaille. Se oli mielestäni tosi hieno juttu! Toivoisinkin  että käytäntö tulisi yleiseksi  ja  pysysyväksi. Oikein kannatettava sellainen idea kuka sen sitten keksikään?

¤
Onneksi vielä omat voimat riittää siihen että voin valmistaa itselle maistuvaa ruokaa.. ja niinhän tuo nuorisokin tykännee. On siitä saanut kuulla useamman kerran, joten uskottava se on.

  Kokkaus on kivaa!




Ihanaa viikonloppua kaikille!

Maireanna

tiistai 21. tammikuuta 2014

Pakkasella kinkkupiirasta..!

On meneillään tammikuu, jolloin ennenvanhaan ennustettiin säistä millainen on ensikesän viljavuosi. Jos on, tai kuten oli, tammikuun alku, suojasäätä, se tiesi hyvää viljavuotta. Jos taas, kuten oli, auringonpaiste sai lumen tippumaan katoilta, niin oli luvassa hallakesä. Jos taas loppiaista edeltävänä yönä taivas oli kirkas, ja tähdet näkyivät, niin oli luvassa hyvä perunavuosi? Ketä tässä uskoo.. perunat ovat ainakin olleet aika rupisia monena vuonna. ihan uudetkin. No sehän nähdään ensi syksynä millainen kesä meillä oli..
Nyt satelee ainakin niin kauniisti lunta, että tekisi mieli lähteä kameran kanssa maastoon, mutta on vähän kotihommia rästissä, joten niitä tehden päivä, se vähäinen valonaika, kuluu nopeasti.

Keittiötä olen kartellut ihan tarkoituksella. Painon nousu huolettaa. Olisikohan se sitä sisälle kertynyttä rasvaa, josta on ollut teeveessä viime päivinä paljon puhetta.. Se sellainen rasva, joka ei näy muuten kuin kerroskuvauksessa?

 Äkkiä pois puheenaiheesta toiseen..

Eilen innostuin taas kokkaamaan pitkästä aikaa. Alkoi tehdä niin mieli kunnollista suolaista piirakkaa.. ja sitähän tein!


Uunista tuli ulos mahtavan muhkea Kinkku-Omenapiiras!

Ja mitä se sisälsikään..no ainakin nämä:
POHJA:
2 dl sämpyläjauhoja
1 dl perunasosejauhetta
½ tl leivinjauhetta
100 gr voita
1 dl vettä

TÄYTE:
2 isoa omenaa
1 iso porkkana
1 sipuli
½ rkl öljyä
 ripaus suolaa
pyöräytys myllyllä mustapippuria
tilkka hunajaa
150 gr saunapalvikinkkua

MUNASEOS:
1 tölkki kasvisrasvaa tai  kevytkermaa
2 munaa
1 rkl sinappia
2 dl mozzarellajuustoraastetta
hiukan mustapippuria
samoin suolaa..

1
Mittaa kuivat aineet ensin kulhoon tai monitoimikoneeseen. Lisää kylmä paloiteltu voi ja sekoita seos ryynimäiseksi. Kaada sitten kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Käsin tehtynä nypi taikina ryynimäiseksi. 
Taputtele taikina piirakkavuokaan ( läpimitta 26 cm )  Voitelin vuoan ensin.. taikinaa laita  reunoille myös hyvin, sillä täytettä tulee reippaasti.
Nosta kylmään siksi aikaa tekeytymään kun teet täytettä.
2
Kuori ja kuutioi omenat, kuori ja kuutioi sipuli,  kuori ja raasta porkkana.
Mausta mustapippurilla ja suolalla.

( Tässä välissä olin laittanut uunin kuumenemaan 200 asteeseen. Pistelin piirakan pohjaa haarukalla ja paistoin pohjaa n. 5 minuuttia) Ettei jää raaàksi lopullisessa paistossa kun täytettä on niin paljon..

Sitten:
3
Kuumensin pannulla vähän voita ja kuullotin sipulin ja lisäsin porkkanaraasteen. Samoin tein kinkkukuutioille. Maustoin kaikki ja kaadoin vuokaan.
4
Sekoittelin munaseoksen ja laitoin vielä hiukan pippuria ja suolaa.. ( Aina vaan vähän..)
Päälle juustoraaste, ja sitten uuniin noin reippaaksi puoleksitunniksi! ( 35 minuuttia..)


Tällaista tuli. Piiras lämpimänä..


Tänä aamuna: kylmänä..kun oli tekeytynyt tiiviiksi.
Hyvää on!


Juomaksi, tietenkin kivennäisvettä...


Kaunista talvipäivää kaikille herkkusuille
toivottaa 

Maireanna




keskiviikko 15. tammikuuta 2014

A- on samaa kuin aamupuuro.

 Kaikenlaisen uuden oppiminen vie aikansa, ja suurin ajansyöppö oli nyt minulle  uusi kannettava ja sen käyttöjärjestelmä.  Onneksi se alkaa näyttää tutulle kun avaa koneen..joten voin  alkaa miettiä tänne sitä tammikuun teemaa..Terveellisiä aterioita ja elämäntapaa.. Hmh. Ei helppo nakki.

Aloitan ihan alusta, eli A:stahan kaikki alkaa?

Aamupuuro.  Niitäkin on jo markkinoilla monia merkkejä,  pika- ja sitä perinteistä keittämistavalla olevia hiutaleita. Monivilja- kaura- vehnä- ruis..niitähän löytyy joka vatsan nälkään..
Oma aamupuuroni on enimmäkseen moniviljaa ja perinteisellä tavalla haudutettuna. Sekaan menee mitä kaapista löytyy milloinkin. marjoja, hedelmiä, ja jos ei ole niitä, niin ..sokeria ja kanelia, niin ja voisilmä tietysti pitää olla. Mehukeittoa tai maitoa.
Jostakin luin että jos aamupuuro ei pidä nälkää puoleen päivään, niin kannattaa kokeilla sitä tapaa, lisää puuroon raejuustoa?  (Vinkkaan vaan että opettelua vaatii. Ei ihan herkku, minusta ainakaan..) Mutta siihenkin tottuu kuulemma pian ja peräti tykkää?

Tuossa yläkuvassa minun aamiaiseni, lääkkeitten kera. Vain kaksi on oikeita lääkkeitä, loput ovat vitamiineja ja Omega kolmosta. Päätin satsata nyt vitamiineihin tämä ikä syö voimavaroja varmaan enemmän kuin ennen.

Aamupuuron vai vitamiinien ansiota, mutta alkaa pikkuhiljaa tuntua  olo paremmalle.
 Kun aurinkokin on nyt näyttänyt ensimerkkejä  olemassaoloonsa, niin kevättä kohti tuntuu lupaavalle mennä.

 Tammikuu on meillä synttäreillä merkitty moneksi  päiväksi
. Kolmet synttärit  viikon sisään.
Onneksi yksi kakku riittää kaikille päiville
ja herkuttelukin jää siihen,- toivottavasti..


..näistä jäljistä päätellen nälkä on ollut pupullakin..
Syöminen on lämmönlähde jokaiselle, niinpä.
¤
Olin muutamanpäivän poissa kotoa ja nyt sitten on vähän kotihommia odottamassa.
Sitten, syvennyn blogeihin, lukemaan ja kirjoittamaan.
Nähdään pian!

Maireanna


lauantai 11. tammikuuta 2014

Muutosten kourissa..

Nyt on pientä viivästystä postausten osalta, sillä läppäri on vaihtunut uuteen
 ja sen kanssa opettelussa menee  oman aikansa.
 uusi käyttöjärjestelmä rassaa vanhan aivoja niin maan perusteellisesti 
ja valokuvatkin ovat vielä pilvissä.
 Menee vähän aikaa kun nekin ongin taas alas käyttöön ja uusia ajan koneelle.
¤
Nostan kyllä hattua itselleni jos vielä tällä iällä opin nuo monimuotoiset  metkut
. uutta on ihan hirveästi!
Minkäs mahdat.

¤
Lunta on luvattu ja hiukan sitä leijaileekin jo.
. Olkkarin iso matto sai kauan kaipaamaansa raitista ilmaa koko päivän parvekkeella.
 on se nyt niin raikas että!

Laiskuus vaivaa, keittiö huutaa kokkia, mutta se vaan ottaa torkkuja torkkujen perään.
 Pimeys väsyttää..
kirkasvalolamppu saa palaa monta tuntia päivässä, mutta ei sekään auta?

Kun sitä lunta saadaan, niin kyllä kaikki virkistyy..

Näillä ajatuksilla tänään.

Maireanna



tiistai 7. tammikuuta 2014

Mässäilyn aika on ohi..



 Herkkua siinä oli monenlaista.. Jouluhan on syömisen kulta-aikaa..
¤
Nyt kuitenkin sorrun taas siihen villitykseen, joihin lankea joka tammikuu..
Ei se ole tipaton tammikuu, sillä menee koko vuosi muutenkin melkein tipattomana.
Lankea niihin naisten lehtien rummutuksiin siitä että kiloja pitäis saada tippumaan.
Pitäis pitäis..mutta kun..
Olisiko se nyt taas sen aika, että syvennyn syömisieni saloihin, mitä ne sisältää.
Ostin kiltisti raejuustoa, sokeritonta mehukeittoa, kesäkurpitsaa, tomaatteja,
ja rasvatonta maitoa.
Niistä aloitan HUOMENNA.
¤

Lupaan ja vannon, ( kautta kiven ja kannon)
Perästä kuuluu..
sanoo
Maireanna