Aamut venyvät pimeänä vuodenaikana
pitkiksi lehtien lukuhetkiksi...
..ja mukit vaihtuvat mielialan mukaan.
Vaihtelu virkistää!
¤
Jos ulkona on ollut harmaata ja ankeaa, niin minunkin fiilikset ovat olleet viimeaikoina mollin puolella. Laiskottaa ihan sikana ja ruuanlaittokin tökkii..? Pitäisikö olla huolestunut?
Tänne bloggaamaankaan en saa intoa, kuvan etsiminen on suolaista, jutunjuuri ei nouse? Aijai..
Joskus sattuu kuitenkin tällaisessa ankeudessa heureka ja niin kävi viime sunnuntaina.
En tahtonut keksiä millään että mitä ruokaa tekisin -ja kaapeissakaan ei ollut juuri mitään.
Perunoita sentään oli, keitin ja tein muusiksi.
Sitten tuli tenkkapoo..?
Löysin kuitenkin pakkasesta savukinkkusuikaleita ja oli siellä paketti amerikanpekoniakin. Jääkaapin piilosta löytyy aina paprikaa, porkkanoita ja purjoa. Nappasin paprikaa palan työpöydälle.
Pilkoin amerikanpekonin, rutistin pari valkosipulin kynttä. Laitoin paistinpannuun reilusti voita. Ruskistin pekonin, lisäsin kinkkusuikaleet mukaan ja annoin lisää ruskistua. Sitten paprika mukaan pehmenemään.
Maustoin chilillä, suolalla ja murretulla valkosipulilla.
Entäs nyt? En halunnut tehdä kastikkeeksi.
Sitten, ajattelematta, kaadoin yksinkertaisesti kaikki muusin sekaan ja sekoitin varovasti. Lopuksi laitoin paljon kuivattua tilliä. Oisko valmista?
Kun sitten sitä syötiin, niin muistin, että tällaista tehtiin ennen kotona! Minä en ole tehnyt tätä koskaan ennen, mutta nyt sitä piti jo tässä viikolla tehdä uusi annos? Yksinkertaista ruokaa, mutta törkeen hyvää. Savuinen paistinrasva antaa muusiin hienon vivahteen ja lihasattumat antaa makua.
¤
Tällainen juttu tälläkertaa,
mutta suosittelenpa kokeilemaan.
Varsinkin jos laiskansuoni alkaa
vaivata
:>3