perjantai 26. lokakuuta 2012

Muusi uusiks.....

 Aamut venyvät pimeänä vuodenaikana 
pitkiksi lehtien lukuhetkiksi...
..ja mukit vaihtuvat  mielialan mukaan.
Vaihtelu virkistää!
¤

Jos ulkona on ollut harmaata ja ankeaa, niin minunkin fiilikset ovat olleet viimeaikoina mollin puolella. Laiskottaa ihan sikana ja ruuanlaittokin tökkii..? Pitäisikö olla huolestunut?
Tänne bloggaamaankaan en saa intoa, kuvan etsiminen on suolaista, jutunjuuri ei nouse? Aijai..

Joskus sattuu kuitenkin tällaisessa ankeudessa heureka ja niin kävi viime sunnuntaina.
En tahtonut keksiä millään että mitä ruokaa tekisin -ja kaapeissakaan  ei ollut juuri mitään.

Perunoita sentään oli, keitin ja tein muusiksi.

Sitten tuli tenkkapoo..?

Löysin kuitenkin pakkasesta savukinkkusuikaleita ja oli siellä paketti amerikanpekoniakin. Jääkaapin piilosta löytyy aina paprikaa, porkkanoita ja purjoa. Nappasin paprikaa palan työpöydälle.

Pilkoin amerikanpekonin, rutistin pari valkosipulin kynttä. Laitoin paistinpannuun reilusti voita. Ruskistin pekonin, lisäsin kinkkusuikaleet mukaan ja annoin lisää ruskistua. Sitten paprika mukaan pehmenemään.
Maustoin chilillä, suolalla ja murretulla valkosipulilla.

Entäs nyt?  En halunnut tehdä kastikkeeksi.

 Sitten, ajattelematta, kaadoin yksinkertaisesti kaikki muusin sekaan ja sekoitin varovasti. Lopuksi laitoin paljon kuivattua tilliä. Oisko valmista?

Kun sitten sitä syötiin, niin muistin, että tällaista tehtiin ennen kotona!   Minä en ole tehnyt tätä koskaan ennen, mutta nyt sitä piti jo tässä viikolla tehdä uusi annos? Yksinkertaista ruokaa, mutta törkeen hyvää. Savuinen paistinrasva antaa muusiin hienon vivahteen ja lihasattumat antaa makua.
¤
Tällainen juttu tälläkertaa,
mutta suosittelenpa kokeilemaan.
Varsinkin jos laiskansuoni alkaa
vaivata 
:>3

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Omenaa ja punakaalia haudutettuna..


Omenat tuoksuvat kaupan HeVi osastoilla ja toreilla. Hintaluokka jokaiselle kukkarolle sopiva.
Kyllä minä olen niitä kantanutkin kotiin melkein selkä vääränä..luulisi lääkärin pysyvän loitolla?
Eikös se vanha sanonta ollut että syö omena päivässä? Entäs kun syö enemmän..?

Jos omistaisin omenapuun, en varmaan muuta kaipaisikaan. Luulisin. Ainakin se vähentäisi kauppakantamusten osalta paljon..
Muistan lapsena kotona, että söin aikapaljon omenoita, olin usein puun alla lymyämässä.
Ja söin aina omenat kantaa vaille? Siemenetkin! Ei mitään hukkaan.
Aika on muuttunut ja omenapuutkin taitavat olla jo raivaustraktorin runtelemat. En ole käynyt kotona vuosikymmeniin, sillä siellä on vallassa uusi , vieraampi sukupolvi. mennyt aika ei palaa..

Mutta, tämänpäivän ohjeeni.
Selailin Lorenza De Medicin kirjaa Paratiisin hedelmät ja alkulehdiltä jo löytyi tämä, ajankohdalle sopiva ohje.

OMENAA JA PUNAKAALIA HAUDUTETTUNA

1 pieni sipuli
3 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
1 kg punakaalia ohuina suikaleina
6 kiinteää omenaa
suolaa ja pippuria maun mukaan
1
Kuullota hienonnettu sipuli öljyssä suuressa paistinpannussa.
Lisää kaali ja hauduta miedolla lämmöllä noin puolituntia.
Lisää tarvittaessa vähän vettä, jotta seos pysyy kosteana.
2
lisää kuoritut, neljään osaan lohkotut omenat, joista on poistettu siemenkota.
Jatka kypsentämistä 10 minuuttia.
Mausta maun mukaan suolalla sekä pippurilla.
Sekoita hyvin.

3
Tarjoa kuumana sian tahi lampaanlihan, tai riistan lisäkkeenä.


Kylmä hiipii hiljalleen. Talvi tulee.
Sataisi lumen pian, sillä silloin pimeys lannistuisi hetkeksi.
¤
Mukavaa ulkoilusäätä
toivottaa
ANNA

perjantai 19. lokakuuta 2012

Soija-Paprikawokki


On mennyt pitkä aika ihan pelkästään puolivalmisteita syöden! Laiskuus iski näköjään näin lokakuussa? On ollut olevinaan kaikenlaista menoa ja tekemistä.  Kun nälkä on yllättänyt,  niin puolivalmiisiin on niin helppo tukeutua. Varsinkin, kun on ummistanut silmänsä lisäaineilta. Sillä siinä vaiheessa kun niitä tiiraa, alkavat hälytyskellot piristä!  Niinpä.  Nyt en sitten uskalla vaaán päälle nousta.  Silloin ne kellot alkaisivat suorastaan metelöidä..!

¤

Eilen otin vihdoin itseäni niskavilloista  Vaikka oli vieras tulossa päivällä, mutta siitä huolimatta aloin säveltää mustan lieden tangoa.  Kaapissa oli soijasuikaleita. Mietin mitähän tekis.. päätin lähteä kokeilulinjalle.  Huuhtelin soijan ja laitoin sitten ne kulhoon. Katsoin mitä kaapista löytyi  ja nämä löysin:

2 paprikaa ( eri väriä)
1 dl soijasuikaleita
2 omenaa
2 rkl öljyä
2 rkl Sweeth Chili dibbing sausea
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl suolaa

1
Laitoin soijasuikaleet marinoitumaan makeaan chilikastikkeeseen,lisäsin myös öljyn, kanelin, inkiväärin ja suolan.
Suikaleet unohtuikin sitten  moneksi tunniksi marinaadiin kun seurustelin vieraan kanssa. Mutta ei ne olleet ollenkaan siitä pahastuneet, saivat vaan kunnolla maustua. Sitten paistamaan..
2
Paistoin ensin soijasuikaleita hetken ja laitoin sitten ne sivuun lepäämään, kun kypsensin suikaloidut paprikat. Olin lisännyt lopussa myös omenalohkot ja kypsyttelin niitä hetken ennenkuin lisäsin  sekaan myös soijasuikaleet.  Annoin wokin muhia 15 minuuttia. Valmista.
3
Sanoisinpa, että oli niin hyvää, että ei paha, ei paha ollenkaan!  Tähän sopisi mukaan vaikka riisi ja tuoresalaatti.

Olen jostain syystä alkanut karttaa lihaa. Leikkeleet ja makkarat ei maistu. Lihalle on soija loistava korvike. Nuoriso ei sitä kyllä syö, mutta minäpä tykkään. olen kai tottunut jo makuun.
¤

Synkät pilvet purjehtii taivaalla taas.
Sadetta luvassa.


Sytytetään kynttilä 
ja kuunnellaanpa sitten 
 sateen ropinaa..
Terveisin 
ANNA

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Omenahimoa ja Omena-vaniljapiirasta

 Nyt on ollut helppoa keittiössä. Kun tulen kaupasta, niin ei mene kauan kun ropellan omenakorissa. Torilta ostetut kotimaiset omenat! Niitä ei voita mikään. Eikä ne pääse vanhenemaan sillä iltaan mennessä kori on tyhjä? Ne pienet punaiset, miten ne osaakin olla niin hyviä? olen sentään jo oppinut, että ei kannata ostaa kilotolkulla, himo ei tottele, vaan kaik mennee jos.. Ja sitten on vatta kipee?
Muistan lapsena sen, että mieleisin juttu oli omenapuut. Niiden alla lymysin ja piilotin esiliinan taskut pullolleen omenoita. Siihen aikaan oli tytöillä aina esiliinat mekon suojana. Kuinka moni on essua pitänyt lapsena? 
 On jokunen omena sentään päätynyt piiraaksikin asti.

Tämä omppupiiras on ilman vaniljahuntua,
Siis aiemmin tehty ja ..syöty
¤
Kun nyt puhutaan omenasta, niin ruokaohjekkin on omenainen. Tai, paremminkin kahvipöytään tuleva leivonnainen. Omenaanhan sopii hyvin vanilja ja sitä on tässä piirakassa. Ohjeesta tulee namuherkkut  8 hengelle.

OMENA-VANILJAPIIRAS

Pohjaan:

150 g voita
1 dl ruokokidesokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Täytteeseen:

2-4 omenaa
½ dl sokeria tai siirappia
1 rkl vettä
1 tl kanelia
1½ dl vaniljakreemijauhetta
4½ dl maitoa tai vettä

1
Vaahdota ensin huoneenlämpöinen voi ja ruokokidesokeri. Lisää muna, hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoittele hiukan että taikinasta tulee tasaista.
Taputtele taikina vuokaan jonka halkaisija on noin 24 cm. pistele taikinaan haarukalla muutama pisto ja paista uunissa vuokaa noin 10 minuuttia. Paistolämpö 200 astetta.
2
Kuori sillä aikaa omenat. Poista siemenkodat. leikkaa pieniksi kuutioiksi.
laita kuutiot kasariin jossa on vesi, kaneli, sokeri tai siirappi. Kiehauta kuutioita noin 10 minuuttia ja anna sitten vetäytyä pieni hetki.
3
Laita jäähtynyt omenaseos esipaistetun piiraan pohjalle. Kaada päälle vaniljakreemi.
Paista piirasta 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Luulen että maistuu teidänkin herkkusuille, täällä ainakin santsina hävisi parempiin suihin!


Lopuksi tässä erään menneen ajan 
herkkusuun ajatelma.

Mukavaa alkavaa viikkoa
toivottaa
ANNA

torstai 4. lokakuuta 2012

RIPPEITÄ JÄLJELLÄ ENÄÄ...


 Niin, kaikista herkuista on vaan rippeet jäljellä. Vieraita kävi joustavasti, kaksi viikkoa oli yhtä juhlaa.. Mukavaahan se tietysti oli, mutta nyt saa juhlat riittää. Varsinkaan kun ei ole narsisti luonteeltaan, niin vaivautuneeksi tuntee itsensä.
Kattauksissa sekosin jo ajat sitten, tiskauksia tuli tuplaten. Käsivoidetta kului.
Harakan vinkki kinkkupiirakasta oli listaykkönen. Kunhan tässä toivun, niin leivon uuden, ja laitan ohjeen tänne. Se oli paksu ja mehevä. Sen päälle maistui täytekakku. Tommonen siitä tuli, mutta eipä sekään kauaa muotojaan pitänyt. Makua oli kotitekoisessa mansikkahillossa täytteenä. 
 Synttärin kunniaksi oveen ilmestyi kesän viimekukista kranssi.

 Eräs ystäväni vei minut Ravintola Kreetaan syömään.
Tästäkin on kuva vasta jälkiruuasta sillä aina kuvaus tuli liian myöhään mieleen.
Oli sentään tässä annos nähtävänä ennenkuin aloin herkutella..
Jäätelöä, paahdettua banaania ja suklaakastiketta. Nam!

 No löytyi sentään yksi kattaus mutta missähän se kinkkupiirakka lienee?
Ai, se olikin viipaleina lautasella.
Kupeista päätellen oli oma porukka kahvilla..
 Syksy tuli varkain ja se etenee, värit syvenee..
En viikkoon ehtinyt ulos katsomaan.. ja kas?
Näin oli aitakin  muuttanut väriään?

Tämän tekstin bongasin alakoulun lähettyviltä
sauvakävelyllä ollessani.
Positiivinen ajatelma.
Vaikka syyspimeät tulee, niin
noudatetaan tätä ajatelmaa.

¤

Jospa ensi postauksessani palaisin vihdoin niihin
perinteisiin ohjepostauksiin,
joten, siihen asti,
MOI MOI!