torstai 2. helmikuuta 2017

Heleätä Helmikuuta ystävät!

 Aika juoksee vinhaa vauhtia, vastahan päästiin loputtomista pyhistä Loppiaiseen? Alkoi muka kituviikot. Oikeastaan ne viikot voisi nimittää flunssaviikoiksi. Tuntui ihan sille, että kaikki oivat flunssan kourissa enemmän tai vähemmän.
Kun lunta ( ei ainakaan näillä Kuopion korkeuksilla ) pahemmin sadellut, niin oli ankeaa pimeää ja NIIN tylsää että! Liukasta kaduilla näin lähiössä jossa hiekoitusaste lienee kakkosluokkaa, ei kiire.
Liukastelemaan en tietenkään lähtenyt, joten pitkällinen sisällä olo alkoi jo maistua puulle.




 Olen hidastunut lukemisen suhteen, joten lainausaste on nyt matala. Lehtiä vilkuilen mieluummin, mutta viikkolehdetkin jää huonolle lukemiselle? Höh! Kun olen ollut ikäni kova viikkolehtien kuluttaja. Tilaaminen ei aina riittänyt, piti ostaa irtonumeroitakin...

Yhden jutun olen nyt huomioinut... Kännykkä, se on kaiken hidastelun takana.

Siinä kun on monta hyvää ominaisuutta, - pieni, - aina ( melkein ) käden ulottuvilla, - sisältää ne kaikki sovellukset mitä tarvitsen, -netti, -siellä facebookista-bussiaikatauluun!
Vaikka ne ovatkin apusovelluksia, suurin aikavaras on Facebook!

No ei se mitään, pitäähän minullakin jokin pahe olla.

Ja kun uusi harrastukseni ( konmaritus) etenee niin  puhelimennäpräystäkin varmaan " maritan" eli vähennän tiettyjä asioita. Saa nähdä! Tuo marittaminen on kyllä mainio villitys. Liian tavaran poisto, jäljelle jättää vain sellaisia jotka tuottaa iloa. Olen vasta menossa liinavaateosastolla.. nyt pyykin viikkaaminenkin on kivaa, komero ei pursu epämääräisiä vaatenyyttejä, mitään ei kuitenkaan löydä? Nyt löytää... ja..

... nyt on helppo siivota,
on mieli keveä,
tietää kevään tuloa!


 Kukat antaa Iloa...




Ja leipomistakin innostun taas sillointällöin harrastamaan.
Olen tietoisesti vältellyt ruuanlaittoa ja makeitten leipomista,
sillä painon jos sasi edes pysymään näissä lukemissa, niin hyvä,
nousta ei saa! 
Suu sanoisi: tahtoo hyvääää, äää!
Vaan ei, sormi heristää :-)
¤
Ensikerran aion kertoa lisää marituksen edistymisestä ja otan kuvia mukaan... sitten totuus paljastuu. Mukavaa torstaipäivää ja heleää helmikuuta 2017 !

Maireanna

4 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Flunssaa oli kyllä paljon liikkeellä.
Konmaritus on kivaa...en sitä kirjaa omista, mutta turhaa rojua on tullut laitettua pois.

http://tuijankortteilua.blogspot.com kirjoitti...

Kiva odotella kuvia marituksesta, mua vähän kiinnostaa toi asia.
Mä leivon kans harvoin, koska itte tykkään ja syön niitä.
Paino-ongelma on se joka estää leipomasta, kun mä kuitenkin popsin vähän väliä.

Maireanna kirjoitti...

Satu! Lainaappa kirjastosta kirja.. arvelen että innostus tarttuu. Hauskinta on se oman mielen muuttuminen tavaraa kohtaan. Tavara ei omista sinua, voi luopua pois ihan toisella asenteella kuin mitä " normi" lajittelu onkaan. Ja se viikkaus! Ensin minäkin sille naureskelin, mutta toisin on käynyt. Pyykkivuori on sulanut, on aikaa viikata oikeasti ja komerossa on tilaa. Hengarissa riippuu vain ne vaatteet joita oikeasti käytän.

Samoja terveisiä sanon Tuijallekkin... Maritus on kivaa!

Harakka kirjoitti...

Mielenkiintoinen asia tuo maritusjuttu.
Tyttäreni juuri äskettäinmulle opetti pyyheliinojen ja muidenkin viikkamisen, joka tuo lisää tilaa ja on helppo ottaa esille.
Mutta tällähetkellä en jaksa sellaseen paneutua,ennenkuin saan pois tuon päänsäryn.
Mutta sulle oikein hyvää viikonloppua!