tiistai 14. helmikuuta 2017

Hyvää Ystävän päivää!

Huhuh kun tuo aika juoksee. Joka päivä ajattelin että huominen on kirjoituspäivä vaan aina sattui jotain muuta eteen. Kuitenkin en näe mitään radikaalia tehneeni. Mitä nyt kotia kohentelin, siivosin, ja luin kirjoja. Marituskin piti keskeyttää hetkeksi, polvi vihastui alituisesta kiipeilystä ylös alas liikkeestä ei tykkää ollenkaan.

Olen alkanut " ulkoiluttaa kävelysauvoja" päivittäin. Ihmiset tuskailee liukkaudella kadulla, mutta minä varmaan osaan varoa, sillä en ole edes aikonut liukastua. On hyvät kengänpohjat, siinä se. Eikä kiirettäkään ole.

Jotain maritusta sentään olen toteuttanut. Minulla oli Facebook kännykässä ja sitä tuli vilkuiltaneeksi vähän väliä. Poistin sen kokeillakseni ja fb on vain tässä kannettavassa. Pitänee sanoa että vieroitusoireita on! Vaatii enemmän vaivautumista menemään työpöydälle ja avata kone ennenkuin pääsee katsomaan mitä kaverit kirjoittaa? Päätinkin että kerran päivässä illalla fb:tä riittää. Näkeehän kavereita livenä enemmän...

Lievennyksenä on kännykkään asennettu Twitter. Se on vähän vieraampi, joten sitä ei tule niin katsottua.

Kaikkeen sitä vanhana joutuukin. Tuollaisiin turhakkeisiin?

Tänään vietettiin ( vietetään )
Ystävänpäivää.
Niinpä lähetän
tämän kortin myötä
Onnentoivotukset ihan jokaiselle..
Tuokoon keiju kevään,
lämpimän tuulahduksen
auringon säteeltä,
hymyhuulen iloisen

Harsohelman
punaposkisen
sinisilmä
kevätkeijun joka
viestin sulle tuo!

Muistatko tämän saippuan silloin -50 luvulta?
Se oli jotain ihanaa se tuoksu.. Isä kantoi saippuaa minulle aina kun kävi kirkonkylällä.

Entä Markus-sedän tarinat torstaisin! Tällaisia radiot silloin oli..

Tällainen nukke oli minullakin silloin: ennen. ( Tämä on kylläkin joulun aikaan fb:stä tallennettu ihanuus. Kasvot oli silloin -40 luvun lopulla hauraita, helposti särkyviä.. jotain bakeliittia !
Niinpä oma nukkeni on ollut varmaan kovakouraisessa käsittelyssä ja heitetty pois? Mutta,  ajattelinpa että tekisin tällaisen tässä joskus, virkkaisin rönsyhelmat ja myssyn! Saisin " nukkeni" takaisin?
Se saattaa olla kevään projektini. Ensin etsin kirpparilta sen hellyttävän nuken.

Vaikkapa tällaisen...
¤
Huomenna aion leipoa jotain,
joten leipomisjuttuja ensi kerralla.

Terveisin  Maireanna

torstai 2. helmikuuta 2017

Heleätä Helmikuuta ystävät!

 Aika juoksee vinhaa vauhtia, vastahan päästiin loputtomista pyhistä Loppiaiseen? Alkoi muka kituviikot. Oikeastaan ne viikot voisi nimittää flunssaviikoiksi. Tuntui ihan sille, että kaikki oivat flunssan kourissa enemmän tai vähemmän.
Kun lunta ( ei ainakaan näillä Kuopion korkeuksilla ) pahemmin sadellut, niin oli ankeaa pimeää ja NIIN tylsää että! Liukasta kaduilla näin lähiössä jossa hiekoitusaste lienee kakkosluokkaa, ei kiire.
Liukastelemaan en tietenkään lähtenyt, joten pitkällinen sisällä olo alkoi jo maistua puulle.




 Olen hidastunut lukemisen suhteen, joten lainausaste on nyt matala. Lehtiä vilkuilen mieluummin, mutta viikkolehdetkin jää huonolle lukemiselle? Höh! Kun olen ollut ikäni kova viikkolehtien kuluttaja. Tilaaminen ei aina riittänyt, piti ostaa irtonumeroitakin...

Yhden jutun olen nyt huomioinut... Kännykkä, se on kaiken hidastelun takana.

Siinä kun on monta hyvää ominaisuutta, - pieni, - aina ( melkein ) käden ulottuvilla, - sisältää ne kaikki sovellukset mitä tarvitsen, -netti, -siellä facebookista-bussiaikatauluun!
Vaikka ne ovatkin apusovelluksia, suurin aikavaras on Facebook!

No ei se mitään, pitäähän minullakin jokin pahe olla.

Ja kun uusi harrastukseni ( konmaritus) etenee niin  puhelimennäpräystäkin varmaan " maritan" eli vähennän tiettyjä asioita. Saa nähdä! Tuo marittaminen on kyllä mainio villitys. Liian tavaran poisto, jäljelle jättää vain sellaisia jotka tuottaa iloa. Olen vasta menossa liinavaateosastolla.. nyt pyykin viikkaaminenkin on kivaa, komero ei pursu epämääräisiä vaatenyyttejä, mitään ei kuitenkaan löydä? Nyt löytää... ja..

... nyt on helppo siivota,
on mieli keveä,
tietää kevään tuloa!


 Kukat antaa Iloa...




Ja leipomistakin innostun taas sillointällöin harrastamaan.
Olen tietoisesti vältellyt ruuanlaittoa ja makeitten leipomista,
sillä painon jos sasi edes pysymään näissä lukemissa, niin hyvä,
nousta ei saa! 
Suu sanoisi: tahtoo hyvääää, äää!
Vaan ei, sormi heristää :-)
¤
Ensikerran aion kertoa lisää marituksen edistymisestä ja otan kuvia mukaan... sitten totuus paljastuu. Mukavaa torstaipäivää ja heleää helmikuuta 2017 !

Maireanna

Tuorein postaukseni

Kesä, kesä, kesä!

Pyörrän pahat sanani, paistaa aurinko? On sitä odotettukin miljoona päivää, kuukautta, vuotta! No ei nyt sentään, mutta kun on tottunut siih...