Lähtisinkö torille...

 Voi että makuhermot juhlii! Sienistä saa nyt ruokaa niinpaljon kuin sielu sietää. Keittoja, kastikkeita, ne ovat meikäläisen gurmeeruokaa.. Mustatorvisieniä kuivaan, kanttarellit päätyy paistinpannulle. Tarkoituksena on kokeilla jotain uuttakin ohjetta, mutta täältä löytyy tuolta sivudadketista joitakin sieniohjeita entuudestaankin.

Pitää kurkata itsekkin mitä vuosien aikana on tullut tallennettua.

 Mustikka on kasvupaikallaan minulle mysteeri. Se nääs lymyää maassa niin, että en näe niitä. Huom. en NÄE. Väri on  suojautumiskeino. Kun olen marjassa niin kävelen ohi: - ei siellä mitään mustikoita ollut! Takaa tuleva poimii sankon puolilleen.

 Nämä minä näen! Puolukka on vaan niin hapan marja, että en sitä paljoa laita pakkaseen... vain sen verran että saa talvella puolukkapuuroa.

Sää näyttää lupaavalle. Ei sada. taidan lähteä torille tapaamaan tuttuja. Istumaan kahvilaan. Vaihtamaan kuulumisia. Kauppahalli on se lempparipaikkani. 

Hallin molemmissa päissä on nämä patsaat: Siskotyttö puntarinsa kanssa, ja toisessa päässä ilkosillaan Veljmies kalojen kanssa. 

Hallista löytyy kaikkea mitä ihminen tarvitsee...

paitsi Alko, mutta

sitähän ei tarvitse!

 Torilla onkin tänä viikonloppuna

suuri, kansainväliset ruokamessut.

Silloin hulinaa riittää. Ja herkkuja..

 Mutta tilaa riittää...!

Tämä Oksapoika seisoo hulinankin keskellä jämäkästi paikoillaan...

¤

Nyt alkaa olla kiire bussiin.. iltapäivällä onkin minun saunavuoro, ja sitähän en missaa.

Moikka moikka

Maireanna