lauantai 9. toukokuuta 2015

Viides luku ... Vanhan talon lumoissa kohti kylää.

Unen ote hämärtyy, huomaan alitajuisesti että  ajatukseni työstää tehtäväksi saatua projektia.
Mitäs lupauduin, oma syy! Mutta kylppäriremppa vaati enemmän rahaa kuin minulta nyt siihen oli sijoittaa.  Nyt sitten on pakko tehdä suurikokoinen työ johonkin uuteen hotelliaulaan. Ja niinpä Idea pyörii nyt päässä heti kun omavalvonta välttää.. nytkin se sai hahmon ja värit,  mutta hetkessä idea luo nahkansa ja  tulee uusi idea. Uudet värit. Ne tuntuivat kaatuvan päälle. 
Se idea eli ja liikkui. Kuin malli joka on valokuvaajan linssin armoilla. Tee näin, eikun näin! Tärpätin ja öljyvärin tuoksu huumaa, kaatuu päälle! Irti!  Herätin itseni paniikissa, oli pakko herätä..  ei se ole vielä valmis, ei edes aluillaan luotuna, piirrettynä hiilellä kankaalle. Ja eihän hiilijälki jää, sehän häviää. 

Vihdoin olin irti unesta, ei se tavallinen uni ollut, painajaista se oli! Tekemättömät  työt ne minua olivat  aina vaivanneet ja painostaneet ennenkin. Eikä ne painajaiset olleet jääneet kotimaahan. Johonkin matkalaukun soppeen ne olivat itsensä nytkin piilottaneet.  Tulleet mukaan.  Totaalinen herääminen pelastaa minut aina sen kynsistä, onneksi! 
 Avasin silmäni. Missä olin? Olin hämärämaassa, sillä viileys puski nurkista. Mutta ikkunasta helottava aurinko suoraan tyynylle paikallisti  että olomuotoni oli  lämpimässä maassa? Nyt vihdoinkin  aivoni oikeasti paikallisti missä olin!  Olin maassa jossa mandariinit kasvaa puissa! Olin rohkeasti eilen päättänyt elää yhden kesän karussa maassa rinteellä huonokuntoisessa talorähjässä jonka nimi oli minut sokaissut.

 Mandariinien majatalo!

 Nyt herätyksekseni  tarvitsen  viileää suihkua, lempeää kahvia ja muhevaa munakasta. Sitten vasta alan oikeasti ajatella tekemisiäni. Mitä tulikaan tehtyä?

Unelias oloni paranikin siinä sängyn viilenevässä lämmössä, kahvin aromeja maistellessani
Herään tähän päivään.

Huomasin, että nämä olisivatkin viimeiset omat kahvini,  sillä kahvi on nyt sitten finito. On sitten kauppaan lähtö tänään. Eilen tehtyyn listaan on lisättävä loput puutteista. Onkin mielenkiintoista nähdä millainen se kyläkauppa oikein  on,  sillä melkoiseksi ostoskeskukseksi  sitä  ainakin infossa kehuttiin olevan.  Saas nähdä? Ainakin posti ja apteekki oli kytketty saman tiskin taakse. Se jo vaikutti melkoiselle kauppakeskukselle. Hmh. 
Kylpyhyhuone on täällä entiseltä aikakaudelta. Hyvä ettei salamanterit kiipeilisi seinillä. Hana ja johdot ruosteisia, melkein irti seinästä. Vanna kyllä oli sivuseinustalla, mutta siihen en nouse ennenkuin olen jynssännyt sitä moneen kertaan. Ja tokko siitä tulisi kalua sittenkään. Mielessä häivähti Kotosuomen Kallion kylppäri. Tuhottoman kallis remppa, mutta olipas viimein luvassa  vimosen päälle hanat ja  poresuihkut... sitten kun palaan takaisin kotiin.

 Kotiin!

Vesi on täällä ruosteen syömää aluksi, mutta kotvan valuttuaan uskaltaudun suihkun alle ja saan sopivaa lämpöäkin vielä jolla saippua ja shamoo irtoavat valuen viemäriin.. Puhdas olo on kuitenkin pääasia, tapahtuu peseytyminen sitten missä maassa tahansa. Virkistävä vaikutus tekee tehtävänsä, en ajattele enää niin negatiivisesti odotettavissa olevasta päivästä. Hiusten kuivaus ja  kampaaminen talon seinustalla aamuauringossa tuo mieleen melkein laiskat kissanpäivät. Harjaan hiuksiani  hitaasti aamuauringossa venytellen, Lämpö veryttää kankeaa oloani, mieli alkaa iloita tulevista päivistä ja kuukausista. Ne tulevat olemaan täynnä seikkailua. Sillä sitä ne tulevat olemaan, jokapäiväistä seikkailua. Koskaan en tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä maa, sen tavat, ilmasto ja ihmiset, kaikki ovat minulle täysin vieraita. Kieli on sentään tuttua, kiitos siitä opiskeluni kieliin. Niillä pärjään olin missä vaan.

Pakkaan auton takakonttiin kassini ja ajelen mutkaista, kuoppaista tien nimistä alas kylään päin.
Vähitellen taloja alkaa ilmestyä sinnetänne, pihoilla melkein hiljaista. missähän ihmiset ovat?
Tienviitoista selviää puutarhojen metsiköt ja kun tarkemmin katson, näen kumartuneita selkiä,
kurkottavia käsiä, hikeä otsaltaan pyyhkiviä ihmisiä työnsä ääressä. Näen pinoja harmaita laatikoita jotka ovat täpötäynnä  mandariineja.

Jatkuu ensi lauantaina......

1 kommentti:

Harakka kirjoitti...

Voihan juku, kun hienosti kirjoitatkin ja kannattaisi kyllä alkaa kirjoittaan ihan vaikka työksesi!
Mielenkiintoa saat pidettyä hienoilla sana valinnoillasi ja mielikuvituksella, mitä sulla riittää näköjään.
Kirjoitat niin, että tulee sellanen olo ja tunne, että siellä itse olisin.

Nyt sitten vaan ootellaan ensi kertaa taas..
Toivottelen sulle oikein hyvää huomista Äitienpäivää!

Tuorein postaukseni

Marjapiirakkaa pitkästä aikaa..!

Että onkin ollut koleaa koko KESÄ ? Elämänmenokin  on sen mukaista, olen viihtynyt vain sisätiloissa, ja väsyttää ihan julmetusti. Ei jaksai...