lauantai 16. toukokuuta 2015

Kuudes luku / Kauppareissulla

Tien kunto oli kehnoin todellakin siitä huonommasta päästä, Aloin rauhoitella palvelija parkaani,
-  koeta kestää, heti ollaan perillä, älä hajoo, please !
 Jos ajelen näin usein kylälle, niin pian tieni on kaivautunut syvälle liejuun. Pian jäisi autorähjäni mahastaan kiinni ja siinä oltaisiin! On pakko alkaa ajatella tien kunnosustakin ihan pikimiten.
Mutta löytyisikö kylästä joutavia miehiä siihen hommaan, tuskin..
Olisikohan se sittenkään ihan pönttö homma ehdottaa kaupassa varovasti kauppiaalle, että mitä jos talkoovoimin rempattaisiin ajotietä säällisempään kuntoon? Lupautuisin oitis joukon jatkoksi minäkin. Kyllä minulla lapio kädessä pysyy, en kai muuten olisi uskaltautunut talorähjän vuokraamiseenkaan parhaimmaksi ajaksi, eli keväästä syksyyn.. Pärjäisin joillekkin miehille ihan varmasti.
Outsh. Tuli kuoppainen kohta ja en huomannut sitä. Kieli melkein meni poikki jäädessään hampaitten väliin. Hilkutinhilkutti! Onneksi kauppa tupsahti oikealta mutkan takaa, ja sain viimein parkeerattua autorahjukseni kaupan pihaan. Keräsin kassit peräkontista, ja paukautin takakannen kiinni niin että autoni niijasi siitä hyvästä. Oikaisin tärinähieronnan saaneen selkäni suoraksi ja katsahdin ympärilleni. No eipä suuruudella oltu pilattu parkkipihaakaan. Onko täällä autoja yleensä ollenkaan? Ainakin jäljistä päätellen, oli vain yhden auton jäljet omani lisäksi. Se toinen jälkien jättäjä löhötti leveälti keskellä pihaa, törkeen hieno farmari.
- Taitaa kauppias olla sittenkin hyvissä varoissa, kauppa on sittenkin  kannattava kun noin rehennellään, ajattelin vähän kademielellä. Siinä tässä minäkin liityn nyt kannattajajoukkoihin joten mitä tässä valitan. Itse olen tilanteeni valinnut. Mutta kauppias kyllä saa karvaasti erehtyä suhteeni, sillä aion olla hankala ja vaativainen asiakas. Laatua ja tuoreutta, niistä en tingi. Vaikka taloröttelöni onkin vielä röttelö...siis vielä, mutta kesän lopussa sitä ilkiää tarjotella seuraaville vuokralaisille. Paitsi, jos ostankin sen syksyllä itselleni. Hahaa...
Näitä jupistessa kävelin kaupan portaille, avasin ikkunalla varustetun oven. Se helähti, jaa, niin muistinkin edelliseltä reissultani että helähdys herätti kauppiaan siestaltaan..
 Nenäni tunnisti ensimmäisenä mausteiden sekamelskan. Hedelmälaatikoita pinottain. Tänne ne ne tulevat sieltä puutarhoilta poimitut hedelmät, nuo Ihanat keltaiset mandariinit! Jauhosäkkejä, munakennoja, ruokaöljypulloja, kanistereita. Viinipulloja puolet hyllyjen pituudesta. Täällä maitona on viini, huomaan sen. Tiskin takana ei ollutkaan ikivanhaa partaista papparaista, vaan keski ikäinen turjake. Kyllä tuon kanssa asiat hoituu, kunhan pidän tiukasti puoleni. Asiakas on aina olikeassa! Se on selevä. Muistin eiliseltä käynniltäni että kauppias osaa hommansa, mutta jos asiakas ei älyä pitää puoliaan, tavara saattaa olla pikkasen vanhaa, ei paha, mutta heti tehtävä. Joopas. Mutta minua ei sumuteta.

Oli kaupassa toinenkin asiakas.  Sivummalla oli odottaville  asiakkaille pieni pöytä, vastapäätä postin kylttiä. Palvelee kätevästi odottavaa tai postin asiakasta. Fiksusti ajateltu, pakko myöntää.  Pöydän ääressä istui varmaan kylän asukas kahvia juoden. Ikähaitaria en sen kummemmin jäänyt tsekkaamaan, vaan kävelin päättäväisen näköisenä tiskin luo.


- Hyvää päivää kauppias, kaunis päivä tänään!
- Päivää, päivää! Miten voin palvella neitiä?
- Tarvitsisin lisää yhtä sun toista, listalla on puutteita on  vähän joka sortille. Luettelin ulkomuistista pitkän litanian ryyneistä rautanauloihin sulavasti kuin asuntoesittelijä.
- Hetko hetko, pitää ollakkin isompi paperi. Meikä luuli että neiti oli vain kahvipaketin ostolla..
- Ai niin, ja se myös, onko luhlamokkaa?
- Täh? Eioo, käviskö joku muu..?
- no jos on jotain joka sa silmät auki aamuisin mutta ei sntään kurkkuun hyppää, sanoin vähän kiukkuisempana, ajatellen että kyllä täällä pitäisi jo olla Paulingin kahvit tiedossa sentään.

Latelin puutteet kauppiaalle, katselin miten hän kirjoitti niitä ruttuiseen vanhaan lomakkeen takapuolelle. Saapa nähdä, ettei vaan paperi sotkeudu roskiin kun poistun kaupasta?  Ei nääs ollut ajantasalla koko paperi.  Mutta sitten totesin mielessäni että ei se kaupanteko sillai kannata, joten tilaukset lähtenee varmasti, ehkä, varmasti. Jäin muutamiin tilauksiin tiukemmin kiinni, ne pitäisi saada heti.
- Hetiheti, kuule ei se tämä maailmakaan  ole syntynyt hetiheti. Siis neitikö oli taiteilevaa sorttimenttia kun nämä äkkihetitavarat viittaa siihen?
- No niillä on kiire, siinä kuin muillakin tavaroilla.

Kauppias alkoi liikkua kaupanhyllyjen väleissä ottaen kärryyn kaipaamiani ostoksia, samalla yritti kysellä uteliaana, miten aioin asua ja miten kauan. Eilen jäi mainitsematta missä aion asua, niinpä nyt paikan kuullessaan hän pysähtyi katsomaan pitkään..
- No jo. Oletpa ansaan itsesi lovennut. Sehän on rotankolo.
Huomasin syrjäsilmällä että kahvia juova asiakas höristi korviaan, kuppi jäi puoleen väliin ja kahvi  läikähti syliin...


Jatkuu ensi lauantaina.
 Sen jälkeen siirryn kirjoittamaan tätä yksityisesti.
 Yritän saada käsikirjoituksen  joskus julkaisukuntoon.
 Se taitaa vaatia minulta nyt kokopäivä työtä.

Joten joudutte odottelemaan..
T: Maireanna

2 kommenttia:

Harakka kirjoitti...

Sulla on sitten kokopäivä homma tiedossa, ei tule ajanpuutetta, eikä vapaaajan ongelmia, hi!
Mutta hieno juttu, että otat tosissasi tämän, sillä kirjoitat hyvin ja mielenkiintoisesti!
Jään oottelemaaan..
Hyvää viikonloppua sulle!

Maireanna kirjoitti...

Harakka:
Kokeillaan, saanko mitään aikaiseksi...
taisi tosiaan tulla työmaa..
Mukavaa viikonloppua myös sinulle!