lauantai 2. toukokuuta 2015

Neljäs luku / Ensimmäisiä askareita.

Hellan lämpö levisi tupaan, kosteus seinissä loittoni  ulkopintaa kohti ja  sininen savu piipusta antoi kylän asukkaille savumerkkejä  siitä, että majataloon oli  asettuttu.

Kurkotin ottamaan keittovälineitä seinältä aikamoisesta naulasta, niin suurta en ole ennen nähnytkään. Se taatusti kannattelisi vaikka minutkin. Kattiloita oli muutama, eri kokoisia ja ne olivat  saaneet kuhmuja kylkeensä, mutta ehtaa kuparia ne  näyttivät  olevan.
Valitsin keskisuuren kattilan, täytin sen kylmllä vedellä ja nostin kattilan hellalle  kuumenemaan.  
Sukelsin komeron syövereihin, se tuoksui vielä ummehtuneelle, kaikki sen sisällä oli kuin kiireessä sinne heitetty. Tyhjensin komeron sisällön kylmästi tuvan lattialle kahteen kasaan. Toiseen ladoin ne jotka menevät  komeroon ja toiseen menee poltettavat armotta. Näihin tavaroihin kun ei ole vielä ehtinyt  tunnesidettä kertyä,  silloin niistä  on helppo luopuakkin. Varoin tutkimasta syvemmin, sillä moni vempele näytti jo ikälopulle. Varmaan tavaralle löytyy jo vähän nykyaikaisempi malli.

Alkoi tehdä mieli kahvia, ja niinpä kahvipannuun vain vettä ja kun vesi alkoi kohta kiehua, lusikoin viisi mittaa tuoretta kahviauhetta pannuun. Eikä aikaakaan kun se kiehahti, kupli pieninä tuoksupalloina huumasivat tuoksuherkän nenäni...  Mikä aromi ! Nostin pannun sivuun rauhoittumaan, ja tein ensi visiittiä astiakaappiin. Kokoelma oli selvästi koottu eri lähteistä. Kirjavaa sellaista. Tuohon kokoelmaan aivan varmasti puutun myöhemmin. Sekalaiset  eriparit kuppiparit riitelivät silmissäni, en voisi katsella niitä jatkossa. Valitsin sinivalkoisen suuren meriaiheisen mukin, kaadoin siihen  mustaa tuoksuvaa kahvia, lusikoin kolme teelusikkaa sokeria ja siirryin ulos. Katselin mihin istahtaisin. Huonolta näytti. Yksi miltei lahonnut penkki nökötti sentään seinustalla. Uskaltaisiko sille istahtaa niin että se ei romahtaisi allani.

Ilta alkoi olla myöhäistä, värit taivaalla kuin akvarelleilla maalattuja haaleita sävyjä. Aurinko oli laskeutunut piirun verran alaspäin. Katse harhaili maisemassa joka uinui verkkaisena, ääninä iltalaulajien viserryskilpa. äänet olivat miltei kaikki tuttuja, mutta kuulin myös ihan uusia ääniä, enkä tuntenut niitä,- vielä. talojen pihoilta näin rauhallisesti liikehtiviä ihmisiä, kiire näytti olevan täällä vieras sana, saati toiminto. Olisihan se ihanaa jos minäkin ehtisin omaksua saman tyylin töihini. Mutta valmistuisiko syksyyn mennessä aikomani työt? Vai olisiko niitäkin karsittava?
Olin saanut yhden suuren tilauksen joka pitäisi saada valmiiksi syyskuuhun mennessä. Se oli suuri haaste, suurin työtilaus minulle koskaan.

Näitä pohdin, ilta alkoi hämärtää oikeasti. Tuvassa tarvitsi jo sytyttää kynttilät, sillä ainoa valonlähde oli katossa keskellä pieni sähkövalo. Heti huomenna on soitettava sähkömieshelle että tulisi laittamaan kattoon  tarpeeksi suuri lamppu.
Niinpä lakaisin hämärässä tuvanlattian suuremmista roskista, kannoin vuodevaatteet ulos narulle, möyhensin tyynyjä ja vein nekin raikkaaseen ulkoilmaan äsken istumalleni penkille.
Alkoi väsyttää päivän kaikki toimet, ne verotti fyysisesti kuntoani. Vaikka en olekkaan huonokuntoinen, niin kaiken tänään tehdyt kokemukset ja päätökset uuvuttivat. Varmaan osasyynä lienee vielä paahtavalla helteelläkin joka viilenee vasta kun aurinko painuu taivaanrannan alapuolelle..
Kannoin vuodevaatteet sisälle, petasin sänkyyn aluslakanan tiukalle paketille ja aion nukkua pelkällä pussilakanalla peittonani. Ja kun hetken vielä tuijottelin ikkunasta avautuvaa  maisemaa
olin valmis peiton alle. Eikä Unijukka ollutkaan kaukana, sillä nukahdin hetkessä..

Jatkuu...


3 kommenttia:

Harakka kirjoitti...

Ei mikään ihme, että uni tulikin helposti, kaiken kokemasi ja tekemisen jälkeen.
Hienosti olet kirjoitttanut ja teksti on sellasta, että sitä vaan lukee mielellään ja odottaa uutta tulevaksi.
Kiitos ja hyvää Vapun jälkeistä aikaa!

Marianna kirjoitti...

Niin mukavasti kirjoitat, että se kahvi tuoksui nyt tänne asti :)

Maireanna kirjoitti...

Harakka:
Kiva jos tykkäät ! Tulee uutta joka lauantai..

Marianna:
Kiitos! Arvostan kommenttejanne,
se kannustaa jatkamaan. Sillä kun tämä on kokeilua, olisiko minusta jatkuvan tarinan kirjoittajaksi..

Tuorein postaukseni

Marjapiirakkaa pitkästä aikaa..!

Että onkin ollut koleaa koko KESÄ ? Elämänmenokin  on sen mukaista, olen viihtynyt vain sisätiloissa, ja väsyttää ihan julmetusti. Ei jaksai...