sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Huomenna on Tuomaan päivä.

 Silloin alkaa virallisesti wanhan ajan jouluviikko. Ja kyllä se alkaa myös tänä hektisenä nykyaikanakin..  jouluviikko,  joka sisältää kiirettä, kiirettä, ja niitä ihan viimeisimpiä  jouluvalmisteluja.  Kinkku nostetaa sulamaan, sahti porisee siihen malliin että odottaa pullotusta.. (Joka olisi pitänyt pullottaa jo viikko sitten! )
Joululeipä ja pulla ovat tehtävälistalla tiistaina, liinojen silitys aattoaamuna. Ei niitä ennen raski laittaa! Juustopöytäkin odottaa täydennystä, niihin sitten hedelmät aaton aattona. Tarkistus kaappiin, onko riisiä puuroon, kahvia ( sitä oikeaa) kermaa, maitoa... ym... ym. Kiire, kiire?

Mutta entäs kun tulee mieleen yksi joulu. Oli jääkaapissa 100 gr kinkkua, leipää, maitoa. Silti, mieli teki vain .. RIISIPUUROA? Aamupäivällä, illalla. Jäi kinkku syömättä.
Toisin sanoen, jouluun ei tarvitse enempää kuin vaikkapa riisipuuron?Voi tyytyä vähempään? Joulu tulee silti.


 Jää jäätyy yöksi, aamulla sulaa pois.
Sitä on musta joulu.

 Tämä kirja kuuluu trdittiooni
joka joulu.
Luen sen viimeistään jouluiltana.
Se on 
minun joulusatuni.

 Vähän hyasintin tuoksua..


 .. niitä joululeivonnaisia.

 Kakku haetaan hallista aatonaattona.
Taattua Truben leipomosta.

Nyt muori alkaa keittää..
tietysti riisipuuroa :-)

Heippati hei!

Maireanna

perjantai 18. joulukuuta 2015

Vielä on viisi päivää kiirettä ja kuhinaa...

 Joulu hiipii lähemmäs ja lähemmäs.. oletko valmis? No en ole! Vaikka joitakin pakollisia onkin tullut tehtyä, itse joulufiilinki on tiessään.. ja yksi syy on tietysti tuo pimeys. Tänään on kuitenkin luvassa lunta, ehkä se joulumielikin siitä kohenee..

Kaupungilla kaupoissa kierrellessä näkee sen epätoivoiselta tuntuvan taistelun apatiaa vastaan, kullan kimallusta, hopean hohtoa.. mutta ihmiset näyttävät olevan nyt varovaisempia ostosten suhteen. Onko se sitten viisautta vai pakon sanelemaa, mutta tarkkasilmäisenä huomaan muutoksen. Ei osteta kuten ennen.
 Esillä olevat tavarat ainakin houkuttelisi.. Laita minut kassiin!

 Paradoksaalista vai muuttuvaa aikaa kuvaa se, että  minä vein kassillisen omia kirjojani kirjaston kierrätyspisteeseen..  olen vienyt jo monta kertaa. Sieltä muut löytävät sitten itselleen tai toiselle ilmaisen lahjan. (Valikoin vietäväksi  hyviä kirjoja.. joita en enää itse lue ) Kirjat ovat kalliita ostaa, siksi kierrätys idea kirjastolla on loistava idea. Vielä kaapissani on useampi keikka tehtävänä, on vaan sellainen olo, että haluan jättää kirjahyllyyni vain niitä tärkeimpiä.

Mutta kuinka ollakkaan, samalla reissulla hivellän jo uusia kirjoja? Onneksi sain jarrut päälle, ei nyt! Ei tällä kertaa.

 Tonttupoika on jo asemissa, vahtii eteisessä tulijoita...

 Pullakranssi leivottu ja viety pakkaseen.

 Kuusikin koristeltu.

 Itse pukinmuori peilailee..

 Tonttula on tämän joulun levossa..

 Hallista haen joulukalan.

 Killimaarian viime joulun ihmettelyä.
Tänä jouluna uudet paketit...


Näillä kuvilla tervehdin teitä ja toivotan
Hyvää ja Iloista Joulua!

Maireanna




















torstai 3. joulukuuta 2015

Saamattoman virsiveisu...

Nyt pimeys tekee tehtävänsä. Ei jaksa tehdä mitään, tai kyllä kai jaksaisi, mutta ei huvita!
Pitäis tehdä sitä ja tätä, mutta? Taitaa olla perusmasis päällä? Syy on ainaisessa pimeydessä, lumesta ei ole toivoakaan, on vaan märkää sohjoa. Ei se ilahduta.

Pitäisi ja pitäisi... tehdä jotain.

Sain sentään laitettua  pyykinpesukoneen töihin, mutta enpä muuta sitten ole tehnytkään.
Olo on kuin kohonneella pullataikinalla ja siltä minä nyt näytänkin... Painoa on tullut rutosti vähälle aikaa. Mitä tässä uskaltaa syödäkkään, Apua! Jos en saa itseäni ruotuun niin ei hyvä hurraa!

Pimeys, pimeys... mee pois. Tule valo!

 Niinpä ei auta muu
kuin hautautua sohvan nurkkaan
poppareitten kanssa?
Saisiko sitä valoa...

Harmaita terveisiä
sohvan valtaajalta

Maireanna



sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Ensimmäinen Adventti ja suolasarvia pitkästä aikaa!

...Ja pullaa, omasta leipomosta.  Innostuin siis ihan enarina leipomaan. Kahvihammas vaati ihan omaa pullaa ja pakkohan se oli alkaa vääntämään. Mutta kyllä se on sitten vaivan arvoistakin.
Tarkempaa vinkkiä pullantekoon ei ole muuta kuin että lukee jauhopussin kyljestä ohjeen niin kyllä onnistuu. Jos ei onnistu, niin ehkä jauhoja on ropsahtanut liikaa? Nesteenä minä käytän vettä, maito alkaa antaa ilmavaivoja.
Toinen leipomus oli pojan toivomat voisarvet. Niitä en olekkaan leiponut pitkään, pitkään aikaan! Niinpä huomasin että taikina vaati käsivoimia, ja minnekkäs ne on minulta hävinnytkään? Siitä viimeistään näki vuosien kulumisen. Kyllähän sen tietääkin, kun ikä on ylittynyt reippaasti yli 70 vuoden...

Mutta suolasarvien ohjeeseen. Mitä siihen tarvitset? Aika vähäiset vaatimukset vai mitä:

8 dl vehnäjauhoja
150 gr margariinia tai voita
25 gr hiivaa 
1 tl suolaa
2½ dl maitoa

1
Sekoita jauhoihin rasva. Liota hiiva haaleaan maitoon johon lisäät myös suolan.
Kaada maitoseos jauhoihin. Sekoita taikina huolellisesti.
( raskain vaihe)
2
Kauli välittömästi hyvin sekoitettu taikina levyksi.
( Pyöreitä ja 1 cm paksuisiksi )
Leikkaa veitsellä  kolmioiksi.
3
Rullaa leveämmästä päästä alkaen rullalle siten että
kapea kärki jää päällimmäiseksi.
( Laita kuitenkin sarvi kohoamaan niin että kärki jää sarven alapuolelle..
näiin se ei kohotessa ala purkautua )
4
Muotoile pellille kaarevaksi sarveksi
ja anna kohota.
5
Kohonneet sarvet voitele munalla,
ja paista 15 minuuttia 225 asteisessa uunissa.


Tällaisia niistä sitten tulee... Mielestäni ovat paremman makuisia kahvipöytään kuin croisantit.



Pulla onnistui... jopa pitkostakin tuli tekijänsä näköistä. Isoa ja muhevaa...


Toisen pitkon tein kevyttäytteellä, vähän juoksevaa margariinia, sokeria kanelia ( paljon) ja rusinoitakin oli vähän jäljellä  kaapin kätköissä. Ja päälle tietysti laitan pullalle paljon raesokeria.
Naminami...




Päivänvalo kesti n 3 tuntia, 
ja niinpä on sytytettävä
kaamosvalot.
Sitäpaitsi,
nythän on 
ensimmäisen adventtikynttilän sytyttämisen aikakin !


Tunnelmallista Adventtisunnuntaita toivottaen

Maireanna

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Laiskan leipurin leipää!

Hupsista! Olipas mukavaa herätä lumiseen sunnuntaiaamuun. Miten paljon valoisempaakin on? Kyllä se tuo pehmeä lumi on kauniin näköistä kun se peittää maan, katot ja puitten oksat.
Ymmärrän kyllä huoltomiesten ajatukset, ei kiva ei kiva, mutta kyllä se helpottaa, ei se aina sada. Sitten tulee se pakkanen! 

Taidan pyöriskellä tämän päivän aamutakissa, kynttilää poltellen, naisten hiihtoja katsellen. Sitä perinteistä talviohjelmaa...Takaraivossa nakuttaa kyllä leipominen, pullahiiri vinkuu.. Kahvin kera on saatava pullaa! Mutta niin se on, että jos en itse leivo, niin pullatta jään.

Tsekkasin keittokirjaa ja etsin yksien Voisarvien ohjetta, poika toivoo niitä. No tehdään niitäkin, mutta tämä toinen ohje tulee minulle:
Laiskan leipurin leipä.

En muistaakseni ole tätä ohjetta jemmannut tänne, joten laitan sen nyt niin löydän sen helposti.. ja onpahan ohje  teidänkin saavutettavissa. Jokaisella on se oma " käsialansa" leipomisessakin, joten tulos sitten vaihtelee. Eikä mikään estä lisäilemästä jokaisen  omia juttuja, siemeniä esim?
Mutta ohjeeseen:
2½ dl vettä
1½ dl kaurahiutaleita
½ dl kolmen viljan lesettä
1 tl suolaa
1 iso raastettu omena
7-8 dl hiivaleipäjauhoja
1 ps kuivahiivaa

1
Kaada kieuva vesi hiutaleitten päälle ja anna turvota hetki.
Sekoita joukkoon omenaraaste.
( jos velli jäähtyy alle 42 asteen, niin lämmitä)
Sekoita sitten kuivahiiva puoleen jauhojen määrästä.
Lisää seos tukevalla kauhalla taikinan joukkoon.
Lisää loput jauhot vähitellen.
2
Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille.
Peitä liinalla ja anna kohota 45-60 minuuttia.
Paista 200 asteessa uunin alimmalla tasolla 45 minuuttia
( tarvittaessa vähän pidempäänkin)

Valmistusaika: 1 tunti.  Paisto 45 minuuttia.


Valmista.  Nyt kahvit porisemaan!

Valoisaa sunnuntaita!

Maireanna

perjantai 20. marraskuuta 2015

Lunta lunta lunta, tralallaa.

Viikko on vilahtanut, ollaan jo perjantaissa!  Koko viikko on mennyt vähän raivaustöissä... komeroissa vaan, ei sen suuremmissa.  Ennen sanoin näitä töitä JOULUSIIVOUKSEKSI... Nyt ei tarvitse suuremmin raataa, jälkeä tulee vähemmälläkin. On se kyllä kumma miten sitä kuitenkin kertyy kaikenlaista " pärtöö" kuten tarpeettomasta rojusta sanotaan? On ollut roskikseen vietävää yllättävän paljon...

Ulkona sataa OIKEAA lunta! Tienoo valkenee. Jokohan päivällä ei tarvitsisi pitää täysvalaistusta?

 Ajattelin lähteä kaupungille tänään ja varsinkin huomenna. Huomenna siellä olisi Joulukauden avajaiset. Huomiseksi on ladattava kameraan uudet patterit että saa tuoreita kuvia jouluisesta kaupungista. Nuuskin tavarataloista ainakin talvitakkia siinä sivussa. Siis pitkää takkia! Vaatimuksina ainakin suuret taskut ja huppu. Värinä mieluummin ei tälläkertaa mustaa, vaan iloisen väristä, vaikkapa punaista? Eikä saa olla kallis!  Siinäpä tenkkapoota kerrakseen... etsitty on, on ...  Ei vaan ole vielä tärpännyt!

 Parveke heräilee, mutta on alkutekijöissään.  No mutta, kyllä se siitä vielä kaunistuu jahka pääsen kauppaan. Tai kiipeän yläkomerolle, siellä on joulukamaa koko hyllyllinen.
 Tämä " ikikukka asetelma" viehättää helppohoitoisuudellaan vieläkin.
 ( Onkohan minusta tulossa vanha?)
Kuva ainakin on...

Kynttiläasetelmat  ainakin  antavat sitä elävää liekkiä.
En niitä kuitenkaan sytytä vielä, vaan häippäsen nyt sinne kaupungille, moikka!

Maireanna

maanantai 16. marraskuuta 2015

Smoothieta ja valkoisia kukkia...

Viikonvaihde kului vähän totisissa merkeissä, sillä maailmalla tapahtuu nyt sellaista joka vie mielialan surulliseksi.  Kaikki nämä surulliset tapahtumat olisivat saaneet jäädä tapahtumatta.
Kun sääkin on ollut alakuloinen pimeä ja kolea, ei sekään nostata  mielialaa korkeammalle.
Kotona syttyy kynttilöitä sinnetänne, alakulon siivittämänä halajan valkoisia kukkia pöydälle....


 Valoja virittelen, joulumieltä houkuttelen.
Pimeydelle karkotuksen...

 Olen tykästynyt laittaa smoothieita melkeinpä päivittäin. Ne kun valmistuvat sen punaisessa minuutissa. Tarpeita löydän omasta pakastimesta ja loppuja katselen fiiliksen mukaan kaupasta.
Pääaineksena on aina marjat, banaani, rahkaa, hiukan sokeria tai hunajaa. Laitanpa joskus kaakaojauhettakin tai kahvia. lisään pari dl maitoa tai vettä, tai mehutiivistettä. Ostinpa jopa gojimarjojakin smoothieta varten!
Jos tekee mieli tuhdimpaa, lusikoitavaa smoothieta, laitan lasin pohjalle desin kaurahiutaleita ja niiden päälle sitten smoothie. 

 Jos joskus laiskuus iskee, ja tekee mieli kuitenkin " oikeaa ruokaa" niin teen vaikka Sitäsuntätä..
Paistan munan keskelle. Siinä se. Taatusti nälkä lähti.

Ulkona sataa räntää..
hrrh..
otanpa neuleen esille ja käperryn sohvan nurkkaan!
Nähdään taas.. Moikka!

Maireanna

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Kun kiire häiritsee ja ruoka pitäisi olla heti valmista?

Ei hätää. Totesin sen taas kerran kun oli olevinaan tekemistä vaikka mitä! Piti putsata parveketta, sillä pakkasöitä on luvassa ihan saletisti.
Samaan aikaan tein ainakin sata työtä yhtäaikaa... Siihen rietaantui vatsa kapinoimaan että on nälkä.
Kamalaa, jääkaapissa oli vain valot. Oli kuitenkin yksi pihvitomaatti.
Teeppä siitä jotain?

Hih... eipä mennyt taaskaan hukkaan tv:n ruokaohjelmien ja Fasebookin seuraaminen :-)

Kuivakaapissa oli spagettia. Keitin niitä suolavedessä vain sen verran että maistaessa spagetissa oli vähän puruvastetta. Spagetin kiehuessa se yksi onneton tomaatti pääsi töihin. Leikkasin sen poikki (vaakaan siis) kahdeksi puolikkaaksi. Raastoin kuppiin kummankin tomaatinpuolikkaan, hep, ja lisäsin lorauksen öljyä, myllystä mustapippuria, hiukan suolaa. Sekoitin haarukalla tomaattikastiketta
Kun spagetti oli jo vadilla odottamassa, kaadoin tomaattikastikkeen päälle ja ..
pääsin syömään.  Aikaa valmistamiseen  kului sen spagetin keiton verran!


Löytyi jokunen musta oliivikin
koristeeksi...


Kynttilöitä palaa iltaisin jo täyttähäkää, ja kuvittelen että ne tuottavat myös lämpöäkin jonkunverran? Pattereissa ei ainakaan ole vielä senkään vertaa? Mitä se Kaukolämpö oikein vitkastelee.. Huoneisiin alkaa hiipiä kosteaa ja siittä ei ikääntyneen nivelet tykkää..

 Valoa,
lämpöä,
tunnelmaa..

 Asetelmia...

 Eilen oli vielä lehdet pihalla, 
tänäaamuna enää ei!
Kova pohjoistuuli vei,
loput puhalteli
tänäaamuna
huoltomiehen
puhallin.
#


Nyt paistaa aurinko!
Kaunista syyskeskiviikkoa toivotellen..

Maireanna

maanantai 21. syyskuuta 2015

Kahden kaalin laatikkoa..?


Viime viikolla kaupassa käydessäni tarttui mukaani pussi valmiiksi suikaloitua valkokaalia ja lehtikaalitöpsy. Ensin meinasin tehdä ihan tavallista kaalilaatikkoa, mutta sittenpä iski taas se kokeilijafiilis.  Moukaroin ensin valkokaalinsuikaleita kosteammaksi ja riivin lehtikaalin lehdet,
leikkasin ne saksilla suikaleiksi. Kovan ruodon jätin tietysti pois.  Viipaloin pari omenaa, pari porkkanaakin meni perunaveitsellä suikaleiksi. Kvinoryynit olin keittänyt ( pussin kyljessä ohje ) Ruskistin jauhelihan. Ja sitten lisäsin mausteet.!  Mutta mennäänpä perinteiseen tapaan, ohje ensin, yksityiskohdat sitten ...

Kahden kaalin laatikko

1 pussi valmiiksi suikaloitua keräkaalia ( ahkera tietysti suikaloi itse )
1  pussi lehtikaalia
2 omenaa
200 gr jauhelihaa
100 gr kvinoa
1 sipuli
1 rkl hunajaa
1 muna
1 prk yrttimaustettua ruokakermaa
suolaa ja valkosipulijauhetta maun mukaan
pyöräytys myllystä mustapippuria

Päälle
korppujauhetta

Paisto:
200 asteessa n. 1 tunti

1
Kuullota pehmeäksi kaalit voissa paistinpannulla. Ruskista jauheliha, lisää siihen ruskistaessa valkosipulijauhe niin maku vähän talttuu.. 
2
Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja kaada uunivuokaan. Vuokaa voit voidella ensin tai ( laittaa vaikka leivinpaperin, jolloin pääset helpolla puhdistuksella )

3
Sekoita vatkattu muna ruokakermaan, lisää loput mausteet siihen myös.
Kaada kema laatikon päälle ja lopuksi ripottele korppujahot päälle.

4
Paista 200 asteessa noin yksi tunti.




Ihan hyvää siitä tuli ja nyt sitä on pakkasessakin
että kun ei löydy muuta jääkaapista,
( muuta kuin valot)
niin otanpa kahden kaalin laatikkoa sulamaan..


Mukavaa viikkoa kaikille!

Maireanna

torstai 17. syyskuuta 2015

Salamipannaria !


Miten se tuo aika vilahtaa ? Koska minä täällä viimeksi kävinkään ? Olen vissiin laiskistunut bloggaamaan, ehkä? No en oikeastaan, mutta syitähän aina keksii, kun huomaa että aukkopaikat venyy pidemmiksi. Ei minulla ole pihankunnostusta, ei työelmässä juoksemista, eikä moneen harrastuspaikkaan ehtimistä. On pelkkää aikaa, jota tuhlailen ylenmäärin sumeilematta. En suunnittele aamulla, mitä kaikkea tänään pitää tehdä. Se on sitä seniorien saavutettua etua, vapaus valita.

Se siitä viivyttelystä.

Innostuin sentään pitkästä aikaa käyttämään uunia, sekin on ollut huiluulomalla. Olin tallentanut jostakin lehdestä tämän pannariohjeen. Olen tehnyt tästä jo kaksi versiota, kuulemma se  " omaversio " olisi parempi, mutta sehän on makukysymys mistä tykkää.
Ohje menee näin:
Salamipannukakku

8 dl maitoa
4 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 dl persiljaa hienonnettuna
100 gr salamisuikaleita
150 gr juustoraastetta

1
Sekoita maito, munat, jauhot, suola, ja hienonnettu persilja pannukakkutaikinaksi. 
Anna taikinan turvota 20 minuuttia.
2
Laita uunipellille leivinpaperi ja sen päälle levitä salamisuikaleet ja juustoraaste.
Kaada turvonnut takina varovasti päälle ja paista uunissa 225 asteessa noin 25 minuuttia.
¤
Omassa versiossani sekoitin salamisuikaleet taikinaan ja laitoin juustoraasteen  päällimmäiseksi.
Pannarista tuli tietysti tummempi väriltään, mutta oli hyvä kylmänäkin monen päivän jälkeen.
Pääversiona pannari näyttää enemmän pannarille ja kinkku-juusto on alimmaisina tekevät siitä ruokaisan.


Pannari on aina hyvä
ja versioita voi  keksiä
itse lisää..



Tämä pikapäivityksenä,
mutta ei huolta,
minulla on jo uusi juttu hihassa..
siis tulee pian.
Siihen asti moi moi!

Maireanna

Tuorein postaukseni

Kesä, kesä, kesä!

Pyörrän pahat sanani, paistaa aurinko? On sitä odotettukin miljoona päivää, kuukautta, vuotta! No ei nyt sentään, mutta kun on tottunut siih...