sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Soppamiehen poppakonsteja..


Sain Gummerukselta postilähetyksen tässä eräänä päivänä yllätyksenä. Kirja odotti sohvapöydällä muutaman päivän sopivaa lukuhetkeä ja se kannatti.  Kun sitten aloin selata kirjaa, niin aika pian selvisi, että nyt on tässä sellainen kirja, joka ei hifistele hienosti, vaan tekee reilua soppaa ihan meikäläisen makuun. Ja kansikuvakin jo kertoo että kokki on juuri sen näköinen kuin  tämän sopankeittäjän tulee olla! Melkoinen poppamies tämä MARC AULÈN on. Vaikutusalueena Helsinki ja siellä Qulma.

Johdannossa hän jo kertoo totuuksia jotka ovat kautta aikojen päteneet. Sopparuuat ovat olleet " toisenluokan" mahantäytettä, renkien ja piikojen,ym. huono-osaisten ruokaa. Jos sitä silloin on voinut ruuaksi nimittääkkään.  Vettä kattilaan, sinne sekaan killumaan muutama juures, vähän lihaa ja luuta. Kun kalaa on saatu niin lihan sijaan kalaa uiskentelemaan veteen ja vähän suolaa.. Siinäpä se. 

Sillä eli se se hoikka väki, lyhyt pituudeltaan ja iältään.

Toisin on nyt. Nykyään vesi on vain alku sopalle, mutta nyt siihen lisätään rutkasti juureksia, makua nostetaan. Liemi ei ole enää pelkkää vesilientä.  Ja lisukkeiksi  voi valita montaa sorttia. Ravintoarvot ovat kohdallaan.

Mutta tähän soppakirjaan. Kun ryhdyin sitä lukemaan, luin sen alusta loppuun ensin kuin parhaimmankin romaanin. Se koukutti heti! Jo pelkästään se, että tämän kokin ruokafilosofia on tämä: Keep it simple!
Yksinkertaista, tuoreet raaka-aineet lähellä kasvatettuina periaatteella, helpot ja nopeat tehdä. Wau, tätä sen pitää olla.

 Kerrokset kirjassa on jäsennelty juuri siten kun lukija mielessään heti esittää kysymyksiä?
.
Ensimmäinen kysymys: - no mitä välineitä minulla pitää olla keittiössä?
Alkusivuilta jo löytyy vastaus siihen. Ei mitään erityisiä välineitä, tottuneelle kokkaajalle  jo itsestään selvyyksiä, muta alkajalle ihan uusia välineitä  Mitä mausteita pitää olla? Niillekkin löytyy vastaus.

Kun alkaa valmistaa ruokaa, voi joskus oikaista, fuskata, ei se niin kamalaa ole.
Eikä ruuan tarvitse olla kallista, keittoruuat ovat edullisia tehdä vähistäkin tarpeista..

Tämä kokki neuvoo karttamaan kevyttuotteita. No sehän on selvä että  maku kärsii. Aito ruoka valmistetaan aidoista tarvikkeista. Aina. Jos jotain puuttuu, ja olisi kevyt korvike tarjolla, niin jätä pois huoletta koko kevymössö.

Ja mitä olen kokeillut tehdä kirjan opeilla?
Tein Lohisoppaa ja yhtä maustetta vaille jäi, sillä minulle on uusi mauste SAMBAL OELEK-tahna?
Lähikaupassa sitä ei ollut, mutta kun lähden kauppahalliin, niin luule sen sieltä löytyvän..
Valkkarilleni tulee käyttöä myös, sillä sitä oli Mark laittanut reseptiin. Sekin uutta mulle, siis keitossa?
Lopullisen arvion lohisoppaan saan kun kaikki aineet on kasassa. Tämä eka versiokin oli..namnamm.

Sikamakeekaali.
Sitä minun on kokeiltava ensitilassa, ja listalla on myös Nordic dynamitea...lupaa ainakin melkoisia makushokkeja. Jo nuo nimet kutsuu kokeilemaan. Entäs se bouillabaisse, se "törkeen hyvä" Niin sitä tavallinnen kaduntallaajakin oppi sanomaan bujabeesin jos ei kieli muuten kääntynyt!

Nyt sukelletaan Soppamiehen poppakonsteihin ja opitaan että sopat ovat törkeen hyvää!

Maireanna



1 kommentti:

Ansku kirjoitti...

Minä rakastuin kirjaan ensiselauksella :)

Tuorein postaukseni

Marjapiirakkaa pitkästä aikaa..!

Että onkin ollut koleaa koko KESÄ ? Elämänmenokin  on sen mukaista, olen viihtynyt vain sisätiloissa, ja väsyttää ihan julmetusti. Ei jaksai...