perjantai 28. maaliskuuta 2014

Pakinaa punasipulista

Silmiini sattui tässä  eräänä  aamuna  leikkuulaudalla kovin keväinen näky. Sipuli, se kitkerä punasipuli,
oli auringon innostamana alkanut työntää vihreää vartta! Juuriakin oli alkanut ojennella, eikö lähellä ihan oikeesti ole yhtään multaa?  Yskän ymmärsin ja kaivelin komeron periltä kourallisen vanhaa multaa ja ruukun,
asettelin siihen sitten tuon kevätriekkujan.

Minä en ole punasipulin sydänystävä. Sen kitkerä maku ja tuoksu suorastaan hylkii makunystyröitäni.
Kuitenkin sitä pitää edes yksi olla kaapissa, sillä kun ruokaa laittaa.. sitäkin sipulia tarvitaan.
Ja onhan se kauniin väristä. Mutta mutta..
Muistan kotonani punasipulia olleen kasvimaalla kasvamassa vähemmistönä, kotonakaan ei siis punasipuli ollut se ensimmäinen vaihtoehto. Oikeastaan taisi joulupöydässä olla jotain jossa oli punasipulia..
Kun keräilen vanhoja keittokirjoja niin niiden kirjojen sivuilla  tutustuin ensikerran Marinoiduun punasipuliin.
Kun nyt sain postin kuljettamana uuden kirjan,  jossa  Verna Kaunisto-Feodorow oli koonnut oman sukunsa Reseptien aarteista  kansien väliin, törmäsin tähän tuttuun reseptiin tässäkin  kirjassa.

Vanha, mutta  hyväksi koettu ohje!

Muistin, että tätä voin minäkin syödä, olen pari kertaa kokeillut juuri joulun aikaan. Mutta kun oikein miettii, niin tämä sopii mainiosti vaikkapa pihvien kanssa. Oli ne sitten vaikka täyslihaa taikka jauhelihaa..
Kokeilemallahan se selviää..Ja eikös hampurilaisissa ole punasipulia? Marinoituna se  tekisi siihenkin  uuden säväyksen..

Ohje on tosi helppo, mutta itse marinoituminen vie aikaa ainakin yön yli, joten se on  tehtävä tarjoilua edeltävänä päivänä.

Ja itse ohjeeseen, muistin virkistämiseksi:
MARINOIDUT SIPULIT

2 suurta punasipulia
3 rkl balsamietikkaa
½ dl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
2 oliivia
tai 2 rkl oliivien säilytyslientä
1 tl kuivattua oreganoa

Leikkaa punasipulit ohuiksi viipaleiksi.
huuhtele viipaleet siivilässä juoksevan veden alla.

Valmista kastike:
Sekoita lasikulhossa kaikki ainekset keskenään.
Kaada sipuli viipaleet liemeen ja sekoita varovasti.

Anna tekeytyä kannellisessa purkissa yön yli.
Valmista tarjottavaksi.
¤
Luulenpa, että laitan viikonlopuksi jauhelihapihvejä ja sen lisukkeeksi  tarjoilen
marinoituja sipuleita. Pihvien kanssa teen perunamuusia..
jos jää, niin maanantaina syödään meillä perunavelliä!
Nam..

Aurinko lämmittää päivisin,  mutta öisin pakkanen vielä  kovistelee..
Mutta sehän kuuluu tähän aikaan ihan normaalilta.
¤
Nyt aamuhommiin ja sitten ulos!
Kaunista päivää jokaiselle!

Maireanna



torstai 27. maaliskuuta 2014

Kevään tunnelmia

 Sitä ei voi olla huomaamatta.
SILLÄ:
 Narsisseja ryöppyää kauppojen kukkaosastoilla,
 mämmituokkosia on jo  kylmähyllyissä ja ..
nyt on se aika että ...

 ..kanaparatkin nyt  ajattelevat, ..ollaanko me munatehdas?
Munakennoja kun  kannetaan kaupankassalle  kovaa  vauhtia.
Ollaan menossa selvästi  Pääsiäistä kohti.

Tämä aika on minusta tosi kivaa aikaa, kaupoissa on
kiva kierrellä, keltainen väri innostaa uuden aloittamiseen,
siivousvimma nostaa päätään..
Oma osuutensa on vimmalle tietysti aurinko,
se mokoma paljastaa ihan hirveitä paikkoja joihin pöly 
on pesiytynyt piiloon..!

 Ylenpalttisen puunauksen jälkeen
lasiesineetkin kiiltää.


Ostan erittäin harvoin karkkeja, mutta Pääsiäisen aikaan
yksi pussi tarttuu ostoskorin täytteeksi.
Aika kauan sisältö kestää..
¤
Nyt on kiire ulos,
joten tämä oli aivan pieni " välisoitto"
ja keittiöön palaan aivan pian..
Vinkkinä että nyt olen suosinut PALSTERNAKKAA
keitoissa ja laatikoissa.
Joka tykkää bataatista, niin palsternakan  maku
on samanlaista hiukan imelähköä,
mutta hyvää..

Pikaohje:

Keittoon vaan  palsternakkaa ja  perunaa
keitä, soseuta,
notkista ruokakermalla tai maidolla.
Mausta suolalla,
pyöräytä mustapippuria hiukan...
ja MAISTA!

Moimoi...

Maireanna

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Pastaa alla mandorla

 Tuli tuossa alkuviikosta mieleen että pastaa en ole laittanut pitkään aikaan. Oli taas ollut monta päivää hällävälipäiviä, söin jos muistin ja kuittasin jollain nopealla kyhäelmällä. Eihän sellaisella pitkälle pötkitä. Alkoi tehdä mieli pastaa. Kaapista löytyi tarpeet,  ( siis laiskamato se vaan minua välillä riivaa, etten viitsi tehdä ) Niinpä oli terästäydättävä. Ei kun tekemään:
Keitin pastan ensin  ohjeen mukaan kypsiksi ja sillä aikaa  valmistin

                                                                    kastikkeen:

2 rkl voita
2 tl currya
1 dl ohuita kinkkusuikaleita
2 makeaa paprikaa
1 tl hunajaa
1 rkl vehnäjauhoja
2-3 dl maitoa
1 rasia vihanneskrassia 
( minulla ei ollut joten kuittasin kuivalla tillillä)
5-10 rouhittua mantelia
rouhittua mustapippuria
hippunen merisuolaa
Mozzarella- juustoraastetta

Sulatin voin kattilassa, sekoitin curryn voihin ja annoin kuplia.
Lisäsin kinkkusuikaleet voihin ja annoin kiehua hetken.
Lisäsin sitten vehnäjauhot, paprikasuikaleet,mantelit.
Sitten sai maito osoitteen vehnäjauhojen sekaan ja sekoittelin pienellä vispilällä kastiketta tasaiseksi.
Maustoin ja maistoin.
Kyllä kelpasi.

Sittenpä oli enää se paras työ: kaadoin pastan vadille ja kastike päälle.
 Vähän sekoittelin ja lopuksi ripottelin juustoraastetta päälle.

Tomaatteja lautaselle ja herkku oli valmis!
¤
Maukkaita hetkiä toivottaa

Maireanna

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Soppamiehen poppakonsteja..


Sain Gummerukselta postilähetyksen tässä eräänä päivänä yllätyksenä. Kirja odotti sohvapöydällä muutaman päivän sopivaa lukuhetkeä ja se kannatti.  Kun sitten aloin selata kirjaa, niin aika pian selvisi, että nyt on tässä sellainen kirja, joka ei hifistele hienosti, vaan tekee reilua soppaa ihan meikäläisen makuun. Ja kansikuvakin jo kertoo että kokki on juuri sen näköinen kuin  tämän sopankeittäjän tulee olla! Melkoinen poppamies tämä MARC AULÈN on. Vaikutusalueena Helsinki ja siellä Qulma.

Johdannossa hän jo kertoo totuuksia jotka ovat kautta aikojen päteneet. Sopparuuat ovat olleet " toisenluokan" mahantäytettä, renkien ja piikojen,ym. huono-osaisten ruokaa. Jos sitä silloin on voinut ruuaksi nimittääkkään.  Vettä kattilaan, sinne sekaan killumaan muutama juures, vähän lihaa ja luuta. Kun kalaa on saatu niin lihan sijaan kalaa uiskentelemaan veteen ja vähän suolaa.. Siinäpä se. 

Sillä eli se se hoikka väki, lyhyt pituudeltaan ja iältään.

Toisin on nyt. Nykyään vesi on vain alku sopalle, mutta nyt siihen lisätään rutkasti juureksia, makua nostetaan. Liemi ei ole enää pelkkää vesilientä.  Ja lisukkeiksi  voi valita montaa sorttia. Ravintoarvot ovat kohdallaan.

Mutta tähän soppakirjaan. Kun ryhdyin sitä lukemaan, luin sen alusta loppuun ensin kuin parhaimmankin romaanin. Se koukutti heti! Jo pelkästään se, että tämän kokin ruokafilosofia on tämä: Keep it simple!
Yksinkertaista, tuoreet raaka-aineet lähellä kasvatettuina periaatteella, helpot ja nopeat tehdä. Wau, tätä sen pitää olla.

 Kerrokset kirjassa on jäsennelty juuri siten kun lukija mielessään heti esittää kysymyksiä?
.
Ensimmäinen kysymys: - no mitä välineitä minulla pitää olla keittiössä?
Alkusivuilta jo löytyy vastaus siihen. Ei mitään erityisiä välineitä, tottuneelle kokkaajalle  jo itsestään selvyyksiä, muta alkajalle ihan uusia välineitä  Mitä mausteita pitää olla? Niillekkin löytyy vastaus.

Kun alkaa valmistaa ruokaa, voi joskus oikaista, fuskata, ei se niin kamalaa ole.
Eikä ruuan tarvitse olla kallista, keittoruuat ovat edullisia tehdä vähistäkin tarpeista..

Tämä kokki neuvoo karttamaan kevyttuotteita. No sehän on selvä että  maku kärsii. Aito ruoka valmistetaan aidoista tarvikkeista. Aina. Jos jotain puuttuu, ja olisi kevyt korvike tarjolla, niin jätä pois huoletta koko kevymössö.

Ja mitä olen kokeillut tehdä kirjan opeilla?
Tein Lohisoppaa ja yhtä maustetta vaille jäi, sillä minulle on uusi mauste SAMBAL OELEK-tahna?
Lähikaupassa sitä ei ollut, mutta kun lähden kauppahalliin, niin luule sen sieltä löytyvän..
Valkkarilleni tulee käyttöä myös, sillä sitä oli Mark laittanut reseptiin. Sekin uutta mulle, siis keitossa?
Lopullisen arvion lohisoppaan saan kun kaikki aineet on kasassa. Tämä eka versiokin oli..namnamm.

Sikamakeekaali.
Sitä minun on kokeiltava ensitilassa, ja listalla on myös Nordic dynamitea...lupaa ainakin melkoisia makushokkeja. Jo nuo nimet kutsuu kokeilemaan. Entäs se bouillabaisse, se "törkeen hyvä" Niin sitä tavallinnen kaduntallaajakin oppi sanomaan bujabeesin jos ei kieli muuten kääntynyt!

Nyt sukelletaan Soppamiehen poppakonsteihin ja opitaan että sopat ovat törkeen hyvää!

Maireanna



perjantai 14. maaliskuuta 2014

Minna Canthin päiviä ja kahvikakkua..

Kylläpä se tuo aika taas rientää? Ihan hävetti kun näin miten pitkä paussi oli täällä Annan tuvassa! Kun mietin mitä ihmettä minä olen tehnyt tauolla, niin ei mitään merkittävää..
Tietysti kun tarkemmin muistelee, niin siivoushommia, niitä perinteisiä on kyllä tullut tehtyä.
Komeroita kolunnut, pintoja hinkannut ja katsellut että ikkunat on pestävä heti seuraavassa lämpimässä päivässä. perinteisiä kotitöitä siis tehty.
Perinteisistä saa sopivasti aasinsillan ensiviikon keskiviikkona vietettävään  Minna Canthin ja tasa  arvon päivään. Silloin muistellaan Minna Canthia, hänen elämäänsä täällä Kuopiossa. Kirjoittajaa, joka kokosi kirjoihinsa  naisen elämää, ja taistelua tasa arvosta. Oli  loistava esikuva sen ajan sitkeästä naisesta silloin ja on sitä nytkin.. Ja arvostus hänen elämäntyöstään kasvaa vuosi vuodelta.  Huomenna alkaa Minnan päivät, jotka kestävät keskiviikkoon saakka.  Täällä Kuopiossa on erilaisia tapahtumia: voi esimerkiksi kuvauttaa itsensä Minnan salongissa, on  teatteria ja ihmisoikeuksia koskevia  luentoja,  runotapahtumia, luovan kierrätyksen tapahtumia, taidemyyntitapahtumia,  Minnan patsaan seppelöinti,   leivotaan Minnan kahvikakkua ja koululaisillakin on omaa ohjelmaa viikolla.  Ja lippu liehuu salossa. Se on jos mikä, hieno asia.


Tässä rakennuksessa Minna asui ja piti kauppaansa Kuopiossa asuessaan. Onneksi rakennus kuuluu  säilytettäviin rakennuksiin, mutta uhan alla se on päästetty rapistumaan. Uskon kuitenkin että vielä tämä talo saa kukoistusvuotensa kunhan sopivan paksu kukkaro löytyy..

Lauantaina julkistetaan myös Minna Canthille oma postimerkki!  Tietysti  käyn se ostamassa..

Etsin arkistostani Minnan kahvikakkureseptin ja tottakai se on leivottava. Tästä tulee iso kakku, joten varaa suuri vuoka. Ja sitten aletaan leipomishommiin.
Tarvitaan nämä:

2 dl siirappia
2 dl sokeria
2 munaa
4 dl hyvää kermaa
6 dl vehnäjauhoja
1 rkl pomeranssinkuorta ( epäröin, että ihanko rkl-mutta kyllä se sen melkein vaatii.)
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
2 tl soodaa
4 rkl sulatettua voita

1
Vaahdota kerma. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä vaahdot varovasti toisiinsa.
2
Sekoita kuivat aineet ja siirappi vuorotellen joukkoon. Lisää viimeisenä sulatettu voi.
3
Kaada taikina voideltuun noin 2 litran vuokaan.
4
Paista ensin ½ tuntia 175 asteessa ja sitten ½ tuntia 150 asteessa.

¤
Iltapäivällä minunkin keittiössä tuoksuu Minnan kakku.


Tässä nyky-ajan Minna,
hehehh!
Haluan olla tämänajan Minna, jollakin tapaa...
( ostoslaukku sopivasti muhkeuttaa figuuria )

Maireanna

Tuorein postaukseni

Juhannuksen aikaan pitäisi kukkien olla parhaimmillaan?

 Vaan ovatko? Kaikki on myöhässä kuukauden. Kevät jäi jonnekkin välille. Linnutkin huomasi sen. Onneksi läheisen torin koristeomenapuut k...