Talvea parhaimmillaan.
Hiihtoladut on avattu ja sää suosii ulkoilijoita.
Pyry on nietostanut maaston ja ikkunalaudat,
hiiren piiperrys hangella hukkuu pehmeään lumeen.
¤
Arkiaamu on seniorilla hidas, niin on myös hidas aamiainenkin.
Kiireettömänä voi lukea päivän lehdet.
Syventyä maailmanuutisiin, olla ajanhermolla.
Ajatella mielessään, olikohan tuokin asia voitu toisin hoitaa..
¤
Olen alkanut kiinnittää aamupalaan enemmän huomiota, miten sen kokoaisin oikein?
Väliin ei auta jättää, se kostautuu päivällä. Olen alkanut hiukan karpata,
mutta ei se taida olla minulle sopiva. Ainakin aamulla käristetty makkara tai pekoni alkaa tuntua sopimattomalle.
Munakaskin alkaa kyllästyttää. Sitten aloin muistella mitenkäs tehtiin lempeämpi munakokkeli?
Ihan piti keittokirjasta tarkistaa, sillä en ole tehnyt sitä. koskaan! Ei uskoisi? Mutta totta!
Tätä taidetaan tehdä enemmänkin kesällä, mutta minä löysin sen talveksikin. Pehmeys ja mietous on kuin hellä kosketus vatsalle. Suosittelen!
Jos on vielä muitakin yhtä uusavuttomia kuin minä, niin korjataan tilanne, tässä ohje:
4 munaa
2 dl maitoa tai vettä
suolaa vähän
paistamiseen hiukan voita
Riko munat ja lisää neste. Vatkaa hiukan ja lisää suola.
Laita kattilanpohjalle voi ja kuumenna voi kullankeltaiseksi.
Lisää muna-nesteseos ja sekoita puukauhalla varovasti.
Kun seokseen alkaa tulla hyytymiä, nostele ne lusikalla tarjoiluastiaan.
Tästä tulee kahden hengen annos, joten minä sain näin jo huomisenkin aamiaisen valmiiksi.
En kaipaa pekonia enkä bratwurstia, pikkukuppi kahvia
ja aamuni voi alkaa!
1 kommentti:
Lähetä kommentti